Kööpenhaminasta löytyvä Christianian vapaakaupunki on mielenkiintoinen paikka. Ei uskoisi, että pohjoismaasta voi löytyä tällainen anarkistinen autonominen alue. Alue onkin ollut kiistanalainen perustamisestaan vuonna 1971 alkaen. Tämän käyttämättä jääneen vanhan kasarmialueen julisti vapaaksi paikallinen vastakulttuurihahmo ja toimittaja Jacob Ludvigsen.
New York on kaupunki täynnä yllättävänkin paljon toisistaan poikkeavia alueita. Me olemme ehtineet tutustua lähinnä Manhattanin saarelle, jossa sielläkin näytävää on valtavasti. Tulevan Nycin matkan innoittamana olen penkonut valokuvakokoelmaani ja siinä ohessa syntyi ajatus esitellä kolme toisistaan vahvasti poikkeavaa aluetta.
Lähden liikkeelle Manhattanin eteläosasta, ensimmäiset kaksi aluetta kuuluvat Downtowniin. Kolmas löytyy Manhattanin pohjoisosasta.
Legendaarisen valtatien Route 66 varrelta löytyy suurkaupunkeja ja luonnonihmeitä. Silti ainakin meille roadtripin todellisia helmiä olivat ne kaikki pienet omituiset nähtävyydet, jotka menneinä vuosikymmeninä houkuttelivat ihmisiä pysähtymään erilaisten palvelujen äärelle. Tähän joukkoon kuuluvat tienvarren jättiläiset, englanniksi muffler men.
Käännös ”jättiläiset” on vähän ontuva, myönnän, mutta suora käännös äänenvaimenninmies ei kuulosta kovin hyvältä sekään. Alkuperäinen nimi tulee siitä, että monet ensimmäisistä tienvarren jättiläisistä mainostivat autokorjaamoita äänenvaimenninta kantaen. Tosin ihan ensimmäiset jättiläiset suunniteltiin pitelemään kirvestä, sillä ne esittivät amerikkalaisten kansantarujen myyttistä supermetsuria Paul Bunya. Kyseisen hahmon mukaan nimettyjä kahviloita ja ravintoloita on USA väärällään. Sittemmin jättiläiset ovat saaneet uusia tehtäviä ja uusia esineitä käsissään pideltäväksi. Kaikki meidän näkemämme jättiläiset olivat Bunyan-klooneja. Kuvia tarkemmin katsoessa käsien asento paljastaa kirvesotteen, vaikka käsissä ei kirvestä olisikaan.
Kuten laulussakin todetaan, on New York niin kiva kaupunki, että se on nimetty kahdesti: New York, New York. Kevään matkasuunnitelmiimme tuli yllättävä muutos ja päädyimmekin varaamaan lennot tähän kaupunkien kaupunkiin. Tuttu New York sopii reilun viikon pyrähdykseen paremmin kuin uusi Aasian kohde, New Yorkissa kun ei tarvitse enää tuhlata aikaa perusihmettelyyn. Lentojakin on tarjolla ihan suoraan perille asti ilman vaihtoja.
Tälle kerralle on suunnitelmia jo valmiina jonkin verran. Koska Manhattania ja Brooklynia on jo tullut koluttua, voisi olla kiva käydä Bronxissa ja Queensissa (Realistinen optimisti Timo vinkkasi Queensin maailmannäyttelyalueen) vaihteen vuoksi. Majoituksen olemme kuitenkin varanneet tutuilta tienoilta Manhattanin Midtownista, joten myös näitä kulmia tulee varmasti kierrettyä. Jonkinlainen ruoka-aiheinen kiertokävely voisi olla kiva juttu (kiitos vinkistä Joko mennään -blogin Rosalle).
Arizonan osavaltiossa lähellä Kalifornian rajaa sijaitseva Oatmanin pikkukaupunki jää varmasti useilta Route 66 -matkaajilta näkemättä, vaikka tien alkuperäinen linjaus kulkeekin kaupungin läpi. Moni matkalainen kuitenkin ohittaa Kingmanista Kalifornian puolelle kulkevan osuuden ja jatkaa mieluummin kohti Las Vegasia. Näin teimme mekin, mutta kompromissina kävimme päiväretkellä Oatmanissa yhden yön majapaikastamme Kingmanista käsin.
Oatmanissa asuu vain 128 ihmistä. Entinen kaivoskaupunki on näivettynyt hiljalleen kaivosten sulkeuduttua 1940-luvulla. Nykyisin kaupunki on ihan rehellinen turistirysä, mutta sellaisenakin varsin hauska. Route 66 sekä läheinen Nevadan kasinokaupunki Laughlin tuovat onneksi jonkin verran asiakkaita kaupunkiin.
Las Vegas on paljon muutakin kuin jatkuvaa pelikoneiden kilinää ja ilmaisia juomia. Toki se on sitäkin, mutta meille vähemmän rahapeleistä pitäville löytyy ihan oikeaakin näkemistä. Kaupungin museot ovat huippuluokkaa ja joukosta löytyy myös alueen historiaan vahvasti linkittyviä hieman erikoisempia tapauksia. Aiemmin jo kirjoitin Ydinkoemuseosta, nyt on vuorossa Mafiamuseo.
Mississippin osavaltio USA:ssa lienee kaikille nimeltä tuttu, kiitos sen läpi virtaavan samannimisen joen, mutta kovin suuria ja tunnettuja nähtävyyksiä sinne ei ole kuitenkaan siunaantunut. Sisällissodan muistomerkkejä löytyy, mutta muutoin on aika hiljaista. Tiedätkö mikä on osavaltion pääkaupunki? Me emme tienneet ennen kuin läpiajomatkaa varten vähän selvittelimme.
Mississippissä ollaan blues-musiikin juurilla. Aiheeseen keskittyneitä museoita on osavaltiossa useampiakin, mutta me päätimme vierailla tässä uudehkossa B.B. Kingin museossa. Herra King on myös haudattu museon alueelle, eli museovierailu on samalla myös vierailu legendan haudalla. Museo sijaitsee Indianolan pikkukaupungissa, jota B.B. King piti kotikaupunkinaan. Pääsymaksu museoon on $15.
Olimme ensimmäisellä Thaimaan matkallamme. Vietettyämme viikon Rayongin maakunnan rantakohteessa keskellä ei mitään, olivat kaikki lähitienoon nähtävyydet koluttu. Rannan ja hotellin uima-altaan lisäksi olimme viettäneet aikaa lähistön kalastajakylissä, myös tarinan edetessä tutuksi käyvässä Ban Phessä, ja pikkusaarilla sekä maakunnan pääkaupunki Rayongissa. Jopa Pattayan ostosmahdollisuuksiin olimme käyneet tutustumassa. Kaipasimme lisää säpinää, joten päätimme seuraavaksi lähteä yökylään pääkaupunki Bangkokiin.
Bangkokissa ehdimme reilussa vuorokaudessa nähdä hämmentävän paljon. Edes puskan takaa hyökännyt lomaflunssa ei hidastanut menoa. Ainoastaan illan ostoskeskuskierroksella kuljin hetken automaattiohjauksella kuumeen kohotessa.
Hongkongin kenties tunnetuin maisema avautuu Hongkongin saaren korkeimmalta kohdalta, Victoria Peakilta, kohti mantereen Kowloonia. Kaupungin upeimmat pilvenpiirtäjät niin Hongkongin saaren Centralista kuin Kowloonistakin näkyvät täältä samalla kertaa.
Floridan eteläisin osa on Keysin saariketju, joka jatkuu mantereelta Key Westiin asti. Englanninkielisten suussa espanjalaisten nimeämästä Cayo Huesosta tuli Key West, ja samalla kaavalla kaikki saariketjun saaret tunnetaan nykyisin nimellä Key jotain tai jotain Key. Tämä jaksaa yhä edelleen huvittaa ainakin minua. Halvat on huvit, sano.
