Kööpenhaminassa kevät on varmasti jo alkanut, onhan se paljon etelämmässä kuin Helsinki. Siellä on niitä värikkäitä taloja kanavan varrella. Maailman paras ravintola Noma löytyy sieltä myös, paitsi että se lopetti toimintansa Kööpenhaminassa ainakin toistaiseksi. Eikä tietysti pidä unohtaa sitä pientä merenneitoa. Kyllähän tuonne pitää lähteä käymään, kun tilaisuus kerran tarjoutuu.

Jo perinteeksi muodostunut kevään vastaanotto tapahtui siis tänä vuonna Kööpenhaminassa juuri ennen maaliskuun puoltaväliä. Reissu alkoi viikonlopun työmatkana ja jatkui parin päivän omatoimisella haahuilulla, johon myös parempi puolisko saapui osallistumaan. Vierailu kaupungissa oli minulle ensimmäinen. Helposti voisin kuvitella palaavani, etenkin kun välimatka on hyvin maltillinen ja edullisia lentoja on saatavilla. Kööpenhamina on kaunis kaupunki.

”Los Angelesin keskusta kannattaa unohtaa, ei siellä kukaan käy”, olen kuullut sanottavan useammassakin tv-ohjelmassa. Moni muukin on tämän kuullut ja hyvin sisäistänyt, voi helposti todeta paikan päälle. Katukuvassa ei selvästi turistiksi erottuvia ihmisiä näy, siis meidän lisäksemme. Minä jo metrosta katutasolle noustessamme kaivelen kameran, tuon kansainvälisen turistin tunnusmerkin, esille laukusta. Sillä siinähän se heti puiston toisella puolella komeilee, komea art deco -helmi, Los Angelesin kaupungintalo.

Tv-ohjelma oli sikäli oikeassa, ettei keskustassa ihan kamalasti nähtävää ole. Walt Disney Concert Hall lähinnä tulee mieleen, Frank Gehryn arkkitehtuuria katselen aina mielelläni. Muutoin niitä korkeita talojahan siellä enimmäkseen on.

Jos Lontoossa on yksi paikka, johon jokainen ensikertalainen vierailija päätyy, ja kuin huomaamattaan moni kaupungissa aiemminkin vieraillut, on se varmasti Piccadilly Circus. Suurin valomainoksin koristeltu aukio liikennevilinän keskellä ei sinällään ole ihmeellinen, mutta silti se on yksi kaupunin tunnetuimpia maamerkkejä.

Astuimme maanpinnalle South Kensingtonin metroasemalta ja suuntasimme askeleemme kohti luonnonhistorian museon pääsisäänkäyntiä. Lähempänä huomasimme jonon jatkuvan pitkälle kadun puolelle asti. Pienet koululaiset reppuineen olivat saapuneet museovierailulle. Onneksi ystävällinen henkilökunnan edustaja tuli kertomaan meille, että Exhibition Roadin sisäänkäynnillä ei pitäisi olla jonoa. Kiitimme neitiä ja suuntasimme kulman taakse ja suoraan sisälle museoon.

Lontoossa on useita hienoja museioita, joihin ei peritä sisäänpääsymaksua. Luonnonhistorian museo on yksi näistä. Kannattaa siis käydä vilkaisemassa, vaikka ei olisikaan ihan varma aiheen kiinnostavuudesta.

Suurkaupungin sykkeen jäätyä taakse olimme siirtyneet maissipeltojen keskelle. John Steinbeckin Vihan hedelmien sanat kaikuivat korvissa, kun matkasimme pikkukaupungista toiseen. ”66 is the mother road”. Aikakausi oli eri, mutta hetkittäin tuntui, ettei näissä paikoissa ollut tapahtunut mitään pitkään aikaan. Ihmiset ehkä olivat vanhentuneet ja huoltoasemat muuttuneet museoiksi. Edessä oli kuitenkin vielä pidempi aikamatka, aina 1800-luvulle asti, aikaan ennen Abraham Lincolnin presidenttikautta.

Valtatien 66 varrella sijaitseva Illinoisin pääkaupunki Springfield ei ole Abraham Lincolnin synnyinkaupunki, mutta tähän kaupunkiin hänet vahvimmin liitetään. Itseoppinut kouluja käymätön Lincoln saapui kaupunkiin toimiakseen lakimiehenä vuonna 1936. Springfieldissä hän tapasi tulevan vaimonsa Mary Toddin. He menivät naimisiin vuonna 1842 ja asuivat kaupungissa Lincolnin presidentiksi valintaan asti vuonna 1861.

Aurinko paistoi, lämmintä oli pitkälti yli 30 astetta. Seurasimme kuin salapoliisi oudon henkilön jälkiä New Yorkin West Villagen kaduilla. Kaikki oli alkanut kadulle näennäisen viattomasti jätetystä kenkäparista, jonka jälkeen pian löytyivät sukat. Kävelimme huomaamattamme tuntikausia ja lopulta nälkäisinä pysähdyimme kuulun gastropub Spotted Pigin kohdalla. Kenties tämä oli virhe, sillä myöhäiseltä lounaalta takaisin kadulle palattuamme jälki oli jo ehtinyt kylmetä. Päädyimmekin lopulta kiipeämään portaita vanhalle rautatiesillalle, jota pitkin jatkoimme pohjoiseen kohti Chelsea Marketin kauppahallia.

New Yorkin Manhattanin länsilaidalta suunnilleen Meat Packing Districtin ja Chelsean välimaastosta löytyy mielenkiintoinen kohtalaisen uusi puisto High Line Park. Puisto avattiin yleisölle kolmessa vaiheessa vuosien 2009 ja 2014 välillä. Erikoisen puistosta tekee sijainti katutason yläpuolella käytöstä poistetulla rautatiesillalla. Vastaavia projekteja on toteutettu muuallakin, mutta silti High Linen sijainti hieman karun oloisella alueella Midtownin pilvenpiirtäjien siintäessä taustalla tekee paikasta monella tavoin viehättävän.

Rautatie palveli aikoinaan Meat Packing Districtin teurastamoja ja lihanpakkaamoja. Liikenne loppui kuitenkin jo vuonna 1980. Rautatie päätettiin purkaa, mikä herätti asukkaissa närää ja lopulta reitin suojelemiseksi syntynyt kansanliike sai käännettyä virkamiesten päät. Rautatiesiltakompleksin muuntaminen puistoksi lähti liikkeelle vuonna 2006.

Keskeltä USA:ta löytyy pieni pala Suomea. Tai miten sen nyt haluaa ottaa. Joka tapauksessa yksi USA:n keskeisistä monumenteista, Saint Louisin Gateway Arch, on suomalaissyntyisen arkkitehti Eero Saarisen suunnittelema. Herra Saarinen muutti USA:han 13-vuotiaana, kun hänen arkkitehti-isänsä Eliel Saarinen katsoi tehneensä jo kaiken mahdollisen Suomessa ja päätti muuttaa isompiin ympyröihin.

Gateway Arch on saintlouislaisille, ja amerikkalaisille yleisestikin, tärkeä monumentti, koska se on maan 1800-luvulla tapahtuneen länteen suuntautuneen laajenemisen symboli. Saint Louis oli tärkeässä asemassa tässä laajentumisessa päädyttyään ensin Louisianan oston yhteydessä Ranskalta USA:lle vuonna 1803.

Kaari on osa Jefferson National Expansion Memorial -puistoa, joka oli pääosin remontissa vierailumme aikana kesällä 2016. Puisto kuuluu kansallispuistoja hallinnoivan National Park Servicen alaisuuteen. Eero Saarinen suunnitteli kaaren jo vuonna 1947, mutta hän ehti kuolla ennen kuin rakentaminen pääsi alkuun vuonna 1963. Kaari valmistui vuonna 1965.

Lantaun saarella Hongkongissa istuu suuri pronssinen buddhapatsas nimeltään Tian Tan Buddha. Patsas valmistui korkean mäen päälle vuonna 1993. Paikka on tärkeä Hongkongin buddhalaisille. Myös nähtävyytenä Tian Tan Buddha on suosittu.

Mäelle oli tarjolla erilaisia kulkuvälineitä. Näistä ensisijaisena pidimme Ngong Ping 360 -köysirataan, joka mainospuheiden mukaan olisi tarjonnut huimat maisemat. Matka jäi kokematta, sillä laite oli poissa käytöstä ilmeisesti sumuisesta säästä johtuen. Valitsimme kakkosvaihtoehdon eli bussin numero 23.

Vuonna 1973 Sears Tower -nimisenä valmistunut 108-kerroksinen pilvenpiirtäjä Willis Tower on Chicagon korkein rakennus. Tornilla on korkeutta 442 metriä ja se oli valmistuessaan maailman korkein rakennus. Ennätyksen rikkoutuminen kesti 25 vuotta. Willis Tower on edelleen USA:n toiseksi korkein rakennus New Yorkin uudenkarhean One World Trade Centerin jälkeen.

Pilvenpiirtäjän rakennutti tavarataloketju Sears, joka oli 1960-luvun lopulla maailman suurin laatuaan. Torni koostuu yhdeksästä erillisestä putkimaisesta rakennuksesta, jotka ovat eri korkuisia. Rakenteen kehitti arkkitehti Fazlur Rahman Khan ja se osoittautui varsin kustannustehokkaaksi tavaksi rakentaa korkeita ja kestäviä rakennuksia.

USA:n pääkaupungissa Washingtonissa sijaitseva United States Capitol eli Kongressitalo on kenties Valkoisen talon ohella maansa ikonisin rakennus. Kun Suomen television uutisissa Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja puhuu, näkyy yleensä juuri Capitol taustalla. Capitolilla kokoontuvat lakeja säätävän kongressin molemmat kamarit, eli senaatti ja edustajainhuone.