Viime kesänä satuin juuri sopivasti ennen pohjoiseen suuntautunutta kesälomamatkaamme tutustumaan telkkariuutisten välityksellä Pohjanmaan Vöyrillä sijaitsevaan Ehrs Parkeniin. Kyse on nyt jo edesmenneen Kreikkaintoilija Ernst Ehrsin rakentamasta patsaspuistosta. Paikka vaikutti sen verran erikoiselta, että päädyimme tekemään sen nähdäksemme pienen mutkan länsirannikon suunnalla kulkeneelta reitiltämme.
Nykyisin 13 000 ihmistä 52 maassa työllistävä Bonk Business Inc sai alkunsa Uudessakaupungissa vuonna 1893 kalastaja Pär Bonkin havaittua Itämeren anjoviksista valmistetun öljyn omaavan erikoisia ominaisuuksia. Aluksi öljystä valmistettiin piristävää höystettä Garumia, joka osoittautui suosituksi erityisesti Venäjällä. Pian paljastui myös anjovisöljyn arvo erinomaisena energianlähteenä ja se olikin pitkään varteenottava vaihtoehto Suomen ensimmäiselle ydinreaktorille. Bonkin yritysrypäs on tänä päivänä maailman suurin toimija täysin toimintavapaiden koneiden, kosmisen terapian sovelluksien, kulutustuotteiden jälleenpakkauksen, disinformaatiojärjestelmien sekä paikallistettujen mustien aukkojen liiketoiminta-alueilla. Tähän kuvataiteilija Alvar Gullichsenin mielikuvituksesta lähtöisin olevaan mielenkiintoiseen maailmaan pääsee astumaan sisään Uudenkaupungin Bonk-museossa.
Helsingin Roihuvuori on suosittu vierailukohde keväällä kirsikkapuiden puhjetessa kukkaan. Vesitornin varjoon vuonna 2007 istutetut 240 kirsikkapuuta ovatkin varsin vaikuttava näky kukinnan ollessa käynnissä. Vaikka kirsikkapuisto ei aivan pieni olekaan, voi tungos pahimmillaan tuntua jo vähän överiltä. Onneksi siitä aivan nurkan takaa löytyy paljon tuntemattomampi japanilaistyylinen puutarha, jonne väkeä eksyy huomattavasti vähemmän. Kirsikkapuita tässä puutarhassa on toki varsinasta kirsikkapuistoa vähemmän, mutta upeilta ne kukat näyttävät täälläkin. Nämä puut ovat lisäksi suurempia kuin kirsikkapuistossa. Japanilaistyylinen puutarha on toisaalta mielenkiintoinen vierailukohde myös kirsikkapuiden kukinnan päätyttyäkin.
Viime kesälomamme ensimmäisiin päiviin sijoittunut Kotkan reissumme sisälsi myös vierailun Langinkoskella, josta löytyy Venäjän keisarin kalastusmaja. Tämä historiallisesti harvinainen paikka on ollut Suomen valtion omistuksessa maamme itsenäistymisestä lähtien. Vuonna 1933 se avattiin museona ja vuodesta 2018 alkaen se on toiminut Kansallismuseon alaisuudessa. Suomessa on kalastusmajan lisäksi vain yksi toinen keisarilliselle perheelle pystytetty rakennus, nykyinen Presidentinlinna Helsingissä. Langinkosken keisarillinen kalastusmaja on Museokorttikohde.
Kahta lukuunottamatta kaikki Suomen edesmenneet presidentit on haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Heidän haudoillaan voi siis vierailla varsin helposti samalla kertaa. Ihan yhtä helposti käy myös vierailu presidenttien muistomerkeillä. Koivistoa lukuunottamatta kun kaikilla on muistomerkki aivan Helsingin keskustassa. Reilun kilometrin pituinen kävely riittää niiden kaikkien näkemiseen. Lenkille tulee pituutta kaksi ja puoli kilometriä, mikäli haluaa palata lähtöpaikkaan. Tekstin lopussa on tarjolla tällaisen kierroksen reitti kartalla.
Sapokan vesipuisto Kotkassa ei ole mikään uusi juttu, puisto on ollut olemassa jo 1990-luvulta asti. Silti veikkaisin sen saaneen koronan myötä lisääntyneen kotimaanmatkailun imussa ihan uudenlaista huomiota. Ainakin minä kuulin koko paikasta ensimmäisen kerran nähtyäni sen televisiossa viime kesänä. Erityisesti puiston suuri vesiputous näytti niin hienolta, että päätimme aloittaa kesälomamme päiväretkellä Kotkaan.
Ensimmäinen Muumi-tarina julkaistiin vuonna 1945, eli tänä vuonna tuosta virstanpylväästä tulee kuluneeksi 75 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Kansallismuseossa on ollut elokuun puolivälistä asti nähtävillä näyttely Rohkeus, rakkaus, vapaus! Muumit 75. Kansallismuseo on Museokorttikohde, joten päätimme käydä tekemässä paikkaan täsmäiskun ja vilkaista vain tämän näyttelyn. Museokortti onkin parhaimmillaan juuri tällaisissa pikapyrähdyksissä. Kun samaan museoon voi ilman erillistä pääsymaksua piipahtaa vaikka joka päivä, ei koko paikkaa tarvitse koluta kerralla.
Telakkanosturit eivät kenties ole niitä kaikista tyypillisimpiä nähtävyyksiä, mutta toisaalta ainakin minä tykkään bongailla välillä jotain hieman erikoisempaa matkoillani. Kaupungin keskelle jääneiden teollisuusrakennusten, niin yhä alkuperäisessä käytössään olevien kuin jo uuden elämän saaneidenkin, rosoisuus viehättää minua. Hietalahden telakka-alueen rakennukset Helsingissä sopivat hyvin tähän kategoriaan. Telakan ympäristö tulee muuttumaan vielä mielenkiintoisemmaksi lähivuosina sen viereen parhaillaan rakenteilla olevan uuden asuinalueen valmistuessa.
Varmin paikka tunnettujen henkilöiden bongaukseen Helsingissä on Hietaniemen hautausmaa. Tosin bongailu rajoittuu jo edesmenneiden henkilöiden hautoihin. Tarjontaa kuitenkin löytyy niin maamme politiikan merkkihenkilöistä aina taiteilijoiden asti. Kaunis ja puistomainen hautausmaa on myös rauhallinen paikka verkkaiselle päiväkävelylle. Kaiken kukkuraksi tarjolla on merinäköala. Hautausmaa on todella laaja alue, joten täyden kierroksen tekemiseen menee pitkä tovi ja askeleitakin kertyy melkoinen määrä.
Presidenttimme viettää kesänsä Naantalin Kultarannan huvilalla, jota ympäröi 54 hehtaarin puutarha. Itse huvilaan kutsutaan vain harvoja ja valittuja, mutta puutarhaan on mahdollista tavallisten tallaajienkin käydä tutustumassa. Kiitos tästä kuuluu Kultarannan rakennuttaneelle Alfred Kordelille. Hänen testamentissaan vaadittiin, että puutarhan on oltava yleisölle avoinna kerran viikossa.
