Keravalla on jo aiemminkin muutettu purettavia rakennuksia taiteeksi, mutta tällä kertaa on hypätty suurempaan mittakaavaan. Nyt kokonainen Keravan kaupungin omistama viisikerroksinen kerrostalo on koristeltu 94 eri taiteilijan toimesta niin sisältä kuin ulkoakin päin Taiteen kotitaloksi. Tätä kokonaisuutta kannattaa tulla katsomaan jo vähän kauempaakin ja mielellään pian. Nämä teokset kun ovat nähtävillä vain rajoitetun ajan. Tarkkaa tietoa ovien sulkeutumisesti ei ole, mutta sisälle pääsee ainakin elokuun puoliväliin asti.

Suomen jäänmurtajalaivaston kuusi alusta viettävät kesäkauden laiturissaan Katajanokalla Helsingissä. Samainen Merikasarmin laituri on toiminut niiden kesänviettopaikkana 1970-luvulta asti. Hyvällä tuurilla ainakin osan aluksista voi nähdä laiturissa talvellakin. Viime vuosien leudot talvet kun ovat tarjonneet murtajille lepohetkiä myös tänä normaalisti työntäyteisenä vuodenaikana.

Todella hyvä jäätelö on niin harvinainen herkku, että sen perässä kannattaa jo vähän matkustaakin. Me matkustimme kesäkuun lopulla Porvooseen. Tokihan tämä varsinainen silmäkarkki kaupungiksi oli muutoinkin kiva kohde helteisenä kesäpäivänä, mutta joka tapauksessa matkakohde oli tällä kertaa valittu ensisijaisesti jäätelön takia.

Helsingin yksi tunnetuimmista muistomerkeistä ja samalla suosituimmista vierailukohteista on ehdottomasti Sibelius-monumentti, joka on kuvanveistäjä Eila Hiltusen käsialaa. Tämän Suomen kansainvälisesti tunnetuimmalle säveltäjälle Jean Sibeliukselle omistetun muistomerkin edustalta voi normaalioloissa liki milloin tahansa löytää ryhmän turisteja itseään kuvaamasta. Vuosittainen vierailijamäärä kun nousee puoleen miljoonaan. Muistomerkki tuo useimmille ensimmäisenä mieleen urkupillit. Pillien lisäksi veistokseen kuuluu Sibeliuksen kasvokuva, joka nököttää niiden oikealla puolella kallion päällä. Kasvokuva ei kuulunut teoksen alkuperäiseen suunnitelmaan, vaan se lisättiin mukaan vasta teoksen moderniuden herättämän närän myötä.

Puistomaisen vehreä Haagan kaupunginosa Helsingissä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ihan itsessäänkin. Alue on kätevästi saavutettavissa keskustasta käsin junalla tai bussilla. Haagan todellinen helmi löytyy kuitenkin lyhyen kävelymatkan päästä Huopalahden asemalta. Kyseessä on kaikille avoin kaupungin puisto, joka tunnetaan nimillä Alppiruusupuisto ja Rodopuisto. Puiston lukuisien alppiruusujen ja atsaleoiden paras kukinta alkoi viikko sitten ja kukintaa jatkuu vielä arviolta viikon verran. Paras hetki puistossa vierailemiseen kesän 2020 osalta on siis juuri nyt.

Kävimme Fukuokan vierailullamme tutustumassa kaupungin ainoaan panimoon. Tämä Japanin suurimman oluenvalmistajan Asahin laitos ei toki ole ainoa laatuaan, sillä vastaavia löytyy useista paikoista eri puolilta Japania ja myös ulkomailta. Lähimmät sijaitsevat Euroopassa. Kaikkiin näistä on mahdollista päästä tutustumaan opastetulla kierroksella.

Kierroksia Fukuokan panimolla oli onneksi tarjolla japanin lisäksi myös englanniksi. Paikalliselle kierrokselle voi osallistua etukäteen ilmoittautumatta, mutta englanninkielinen kierros vaatii vähintään vuorokautta ennen tehdyn varauksen. Kierrokset ovat ilmaisia ja sisältävät lyhyen maistelun, joka sekään ei maksa mitään.

Córdoban kaupunki Andalusiassa on täynnä historiaa. Onhan alueella ollut asutusta jo kymmeniätuhansia vuosia, aina neandertalinihmisten ajoilta asti. Kaupungin yksi vanhimmista nähtävyyksistä on Quadalquivirjoen ylittävä roomalainen silta. Tosin nykyinen silta ei enää ole se roomalaisten ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua rakentama tie joen yli. Silta oli aikoinaan osa Roomasta Cádiziin vievää Via Augusta -tietä.

Nykyinen silta on pääosin peräisin 900-luvun maurilaiselta kaudelta. Silta on yhdeksän metriä leveä ja liki 250 metriä pitkä. Alkuperäisessä sillassa oli seitsemäntoista kaarta, mutta maurilaisessa versiossa kaaria on yksi vähemmän. Keskiajalla sillan toiseen päähän lisättiin Calahorran torni ja toiseen päähän portti Puerta del Puente. Silta torneineen ja portteineen on restauroitu reilut kymmenen vuotta sitten.

Roomassa jos missä upeita kirkkoja riittää. Edellisellä vierailullamme kaupungissa piipahdimme monissa kirkoissa ihan vain siksi, että ne sattuivat sijaitsemaan sopivasti reitin varrella. Monen nimi jäi epäselväksi. Chiesa del Gesùun emme kuitenkaan pistäytyneet vahingossa. Tämä jesuiittajärjestön pääkirkko oli tuttu jo ensimmäiseltä Rooman matkaltamme kesältä 2001. Tuolloin valokuvat jäivät ottamatta, koska kuvaaminen oli kirkossa kiellettyä. Paikka jäi kuitenkin mieleen hienoimpana kirkkona, jossa olen koskaan vieraillut. Onneksi tällä toisella vierailukerralla valokuvauskieltoja ei näkynyt.

Chiesa del Gesù ei vielä ulkoa päin herättänyt minussa suuria odotuksia, vaikka sen barokkijulkisivun pitäisi olla tyylisuuntansa huippua. Kenties Roomassa vain yksinkertaisesti turtuu upeisiin kirkkoihin, eivätkä ne siksi enää herätä suuria tunteita. Voimakkaimmat muistikuvat ensivierailulta liittyvät kirkon sisätilojen ylitsepursuaviin koristeluihin. Jostain syystä Pietarinkirkko ei aikoinaan enää tuntunut miltään Chisa del Gesùn jälkeen. Tässä syynä saattoivat olla mittasuhteet. Pietarinkirkko kun tuntuu ylisuurelta ja muutoinkin joka suhteessa överiltä.

Pariisin upea kaupungintalo, Hôtel de Ville, on alunperin rakennettu vuosien 1535 ja 1628 välillä. Nykyinen talo tosin on alkuperäisestä hieman laajennettu 1800-luvun lopun versio. Uusi versio rakennettiin alkuperäistä tulipalossa tuhoutunutta renessanssipalatsia kunnioittaen. Pariisissa valtaa keväällä 1871 pitänyt radikaali sosialistinen Pariisin kommuuni tuikkasi vanhan kaupungintalon tuleen valtansa murennuttua.

Kaupungintalo sijaitsee Pariisin neljännessä arrondisementissa Seinen oikealla rannalla. Rakennuksen eteläinen siipi näkyy hienosti joelta käsin. Julkisivu puolestaan on kohti Place de l’Hôtel-de-Villea, eli Kaupungintalon aukioita. Aukiolla on suuri suihkulähde ja keskitalvella luistinrata. Olemme vierailleet Pariisissa niin kesällä kuin talvellakin ja molempina vuodenaikoina aukio on näyttänyt upealta. Yllä näkyvässä kuvassa kaupungintalon julkisivua koristaa kenraali Charles de Gaullen kuva.

Las Vegas on monella tavoin omituinen kaupunki. Keskelle aavikkoa rakennettu viihdekeidas on täynnä vastakohtaisuuksia. Stripin valtavat rakennuskompleksit kiiltävine julkisivuineen jäävät taakse jo parin kadunkulman jälkeen. Rakennukset vaihtuvat mataliksi ja pääosin parhaat päivänsä nähneiksi. Niillä kulmilla ei haluaisi liikkua jalkaisin illan tullen. Yksi parhaiten mieleen jääneistä kummastuksen aiheista ensimmäiselle Vegasin vierailulleni valmistautuessani olivat kaupungin ykkösnähtävyydet, kasinohotellit. Mitä ihmeellistä nyt hotelleissa voi olla?

Monille näissä ei varmaan mitään ihmeellistä olekaan ja varmasti juuri tälle osalle turisteista ensimmäinen vierailu Vegasiin jää viimeiseksi. Miksikään Vegas-faniksi en voi minäkään tunnustautua, mutta siitä huolimatta olen kaupunkiin palannut, ja varmasti palaan vielä uudestaankin. Tähän eivät varsinaisesti kuitenkaan ole syynä nämä kasinohotellit, vaan monet muut asiat, joita olen onnistunut Vegasista löytämään pienen etsimisen jälkeen.