Kesän 2016 roadtripiä varten tuli luettua monta matkaopasta, piirrettyä lukuisia reittikarttoja ja kerättyä netistä tietoa nähtävyyksistä. Matkan jälkeen heräsi ajatus, että ehkä tästä tiedosta voisi olla jotain iloa muillekin. Osittain tietoa tuli jaettua jo matkakertomuksen muodossa. Tästä huolimatta ajattelin vielä pukea asiat uuteen muotoon, matkaoppaaksi. Hitaasti edenneen prosessin lopputulos on nyt valmis ja luettavissa: Route 66 – lyhyt oppimäärä.

Opas koostuu useista osista, joissa keskitytään yleisiin matkan suunnitteluasioihin, matkan aikatauluun ja nähtävyyksiin osavaltioittain. Mukana on myös karttoja ja kuvia. Lisäksi yritin vielä löytää muutamia hotellivaihtoehtojakin. Olkaa hyvä!

Las Vegasin nähtävyydet ovat kaikki hieman erikoisia. Harvassa paikassa merkittävimpinä nähtävyyksinä luetellaan joukko hotellikomplekseja. Siksi onkin varsin osuvaa, että kaupungin museotkin ovat hieman erikoisia. Kuten nyt vaikka tämä Ydinkoemuseo.

Las Vegas sopii ydinkoemuseon sijaintipaikaksi enemmän kuin hyvin. Kaupungin luoteispuolella sijaitseva autiomaa valittiin ydinkoealueeksi vuonna 1951. Kokeita suoritettiin reilun sadan kilometrin etäisyydellä kaupungista. Aluksi kokeita tehdiin ilmakehässä ja myöhemmin maan alla. Ilmakehässä tehdyt kokeet olivat suosittua viihdettä Las Vegasissa. Aikataulujen salailusta huolimatta ihmiset osasivat kokoontua hotellien katoille ihailemaan taivaanrannassa kohoavaa sienipilveä.

Kauniina kesäpäivänä on aina hauskaa astua veneeseen ja ihailla ohi lipuvia maisemia. Chicagossa on tarjolla mukavasti vesiväyliä, joilla harjoitetaan vesitaksiliikennettä. Ainakin kaksi eri liikennöijää tarjoaa tällaisia palveluja. Me hyppäsimme sopivasti juuri lähdössä olleeseen paattiin Navy Pierillä ja matkasimme Willis Towerille asti.

Meidän valitsemamme vene kuului Shoreline Sightseeingille. Toinen venetaksiliikennettä pyörittävä yritys on Chicago Water Taxi. Shoreline Sightseeing tarjoaa vesitaksin lisäksi myös muita risteilyjä Chicagojoella. Yhden suunnan vesitaksiajelu maksaa $8. Chicago Water Taxin liput maksavat $9 per henkilö, mutta niillä voi ajella koko päivän.

“Aiotteko ihan varmasti lähteä nyt tälle kävelykierrokselle?”, kysyi huolestuneen näköinen Tucumcarin kauppakamarin turisti-infon rouva ojentaessaan minulle kaupungin seinämaalauksia esittelevän kartan. Kello kävi kahta iltapäivällä ja lämpötila oli kohonnut hyvin 40 celciusasteen paremmalle puolen. Rauhoittelin rouvaa sanomalla, että käytämme autoa apuna.

Kirjoituksen lopusta löytyy kartta meidän bongaamistamme seinämaalauksista, jotka myös ovat tämän kirjoituksen kuvituksena. Kuvateksteissä näkyvät numerot viittaavat kartan numeroihin. Aivan ensimmäisessä kuvassa tuossa ylhäällä on hylätyn huoltoaseman seinä. Paikka esiintyy kartassa numerolla 1.

Olen erittäin kiitollinen sille sattumalle, joka tutustutti minut koillisessa Arizonassa sijaitsevaan pieneen kanjoniin nimeltään Canyon de Chelly. Muistaakseni kaikki alkoi etsiessäni majapaikkaa Route 66 -reitin ja Monument Valleyn väliltä. Chinlen kaupungista löytyi Holiday Inn Canyon De Chelly, joka antoi ensimmäisen vihjeen paikasta.

Tutustuin kanjoniin aluksi Googlen katunäkymän avulla. Myöhemmin luin siitä myös Lonely Planetin opaskirjasta. Kuvat paikasta näyttivät todella vakuuttavilta. Kanjonin pieni koko myös houkutteli tutustumaan tarkemmin. Useamman näköalapaikan kiertäminen vaikutti helposti yhdessä iltapäivässä toteutettavissa olevalta.

New Mexicon osavaltion pääkaupunki Santa Fen hienoin nähtävyys on oikeastaan kaupunki itse. Keskustan yhtenäinen ilme savitiilitaloineen tekee kaupungista täysin poikkeavan kaikista muista näkemistäni USA:n kaupungeista. Santa Fe kuului alkuperäisen Route 66:n reitille, mutta myöhemmin tielinjaus muutettiin kulkemaan suorempaan New Mexicon halki. Suosittelen kuitenkin kaikille Route 66 -matkaa suunnitteleville tämän vanhemman tielinjauksen käyttämistä. Santa Fe on ehdottomasti mutkan arvoinen.

Santa Fe on USA:n toiseksi vanhin kaupunki. Sen perustivat espanjalaiset vuonna 1610. Kaupungista löytyy USA:n vanhin julkishallinnon rakennus, kuvernöörien palatsi. Tämän rakennuksen edustalla voi nykyisin tehdä edullisia käsityöostoksia. Intiaanikäsityöläiset myyvät töitään suoraan asiakkaille katoksen varjossa. Suoraan tekijältä ostettuna työt ovat edullisempia ja niiden autenttisuudesta voi olla varma. Kaupoissa myytävien käsitöiden alkuperän suhteen on syytä olla hieman epäileväinen.

Mahtavan Coloradojoen kahlitseva Hooverin pato oli yksi 1930-luvun suuren laman kukistamiseksi kehitettyjä projekteja. Pato sijaitsee Nevadan ja Arizonan osavaltioiden rajalla Black Canyonissa. Boulderin patona vuoteen 1947 asti tunnettua rakennelmaa oli vuosien 1931 ja 1936 välillä rakentamassa tuhansia työläisiä. Heistä yli sata menetti työmaalla henkensä. Padon alkuperäisestä nimestä muistuttamassa on edelleen Boulder Cityn kaupunki, joka perustettiin rakentajien asuinpaikaksi. Noina kurjina aikoina oli varmasti helppo löytää työttömiä ihmisiä, jotka olivat valmiita muuttamaan työn perässä.

Kävimme vilkaisemassa patoa ensimmäisellä Arizonan vierailullamme kesällä 2014. Tuolloin pato oli lohdutuspalkinto pieleen menneeltä Grand Canyonin vierailulta takaisin Las Vegasiin palatessamme. Emme halunneet käyttää vierailuun paljoa aikaa, joten jätimme auton Nevadan puolella sijaitsevalle parkkipaikalle ja kipusimme katselemaan patoa viereiseltä Mike O’Callaghan-Pat Tillman Memorial Bridge -sillalta. Sillalla on erillinen jalankulkukaista, jolta käsin pato näkyy hienosti. Silta otettiin käyttöön 2010. Sitä ennen tie 93 ylitti joen patoa pitkin. Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen uuden sillan rakentamista alettiin suunnitella turvallisuuden takia.

Texasin pannunkahvasta, läheltä Amarilloa ja Route 66:n reittiä, löytyy USA:n toiseksi suurin kanjoni, Palo Duro. Kanjoni on noin 250 metriä syvä, keskimäärin noin 10 kilometriä leveä ja 190 kilometriä pitkä. Se häviää mittasuhteissa selvästi sille suurimmalle eli Arizonan Grand Canyonille, mutta muutoin varsin näyttävä kanjoni on kyseessä.

Palo Durossa voi toki viettää mielin määrin aikaa vaellellen kanjonissa, mutta myös pikaisempi vierailu on ihan mahdollinen. Kanjoni kuuluu osavaltion kansallispuistoon, mistä johtuen sinne on maksettava pääsymaksu. Maksu on aikuisilta $5 per päivä. Ajomatkaa Amarillosta turisti-infolle kertyy reilun puolen tunnin verran, lähemmästä Canyonin kaupungista vähän reilu vartti.

Huhtikuussa 1995 Oklahoma Cityssä tapahtui USA:n historian pahin oman maan kansalaisen tekemä terrori-isku. Kahden armeijan veteraanin toteuttamassa iskussa kuoli kaikkiaan 168 ihmistä. National Memorial -muistomerkki on pystytetty kunnioittamaan näiden ihmisen muistoa.

Pommi-iskun kohteena oli liittovaltion virastotalo Alfred P. Murrah Federal Building. Talon edustalle pysäköidyssä pakettiautossa räjähtänyt pommi oli niin voimakas, että se tuhosi kolmasosan rakennuksesta ja vaurioitti kaikkiaan yli 300 muuta rakennusta 16 korttelin säteellä. Rahallisesti arvioituna tuhoa syntyi yli 650 miljoonan dollarin edestä. Tekijöiden motiivina oli viha liittovaltiota kohtaan.

Las Vegas Boulevardin kaistojen välisellä keskialueella, siinä ihan Stripin eteläpäässä, nököttää melkoisen ikoninen tervetulotoivotus. Kyltti on tuttu niin elokuvista kuin tv-sarjoistakin. Vuonna 1959 pystytetyssä kyltissä lukee ”Welcome to Fabulous Las Vegas, Nevada”.

Kyltin luota löytyy aina joukko turisteja jonottamassa valokuvautumisvuoroaan. Paikalla saattaa myös olla ystävällinen kaveri, joka rahaa vastaan ottaa turisteista heidän omilla kameroillaan mainioita kuvia. Kaveri varmasti osaa hommansa, mutta hän ei ole mikään virallinen kuvaaja, ihan itse on tämän työn itselleen keksinyt. Hänen palveluksiaan ei tarvitse käyttää, kuvansa voi ottaa myös itse. Vuoroaan kannattaa kuitenkin odottaa kiltisti, sillä muuten kuvaansa saa aina muita turisteja.