Pontiacin pikkukaupungista Illinoisin osavaltiosta löytyy ihan hyvän kokoinen Route 66 -aiheinen museo. Museon virallinen nimi on Route 66 Association Hall of Fame & Museum. Museota pyörittää osavaltion Route 66 -yhdistys Illinois Route 66 Association. Vastaavanlaisia museoita on yleensä miltei jokaisessa vanhan valtatien varren kaupungissa, mutta pääosa on huomattavasti Pontiacin museota pienempiä. Me vierailimme reitin varrella tasan kahdessa tällaisessa museossa ja tämä Pontiacin museo oli näistä ensimmäinen. Museoon on vapaa pääsy ja vierailijat saavat vielä mukaansa muistoksi ilmaisen pinssin.

USA:ssa kaikki on suurta. Erityisen hyvin tämä pitää paikkansa Texasissa, tuossa manner-USA:n suurimmassa osavaltiossa. Jotta asiat saadaan oikeisiin mittasuhteisiin, täytyy Texasia verrata johonkin kotoisan tuttuun. Texas on vähän yli kahden Suomen kokoinen. Jos Texasin lyö kartalla Keski-Euroopan päälle, mahtuu ääriviivojen muodostaman kuvion sisälle heittämällä koko Saksa ja jokunen pikkuvaltio vielä päälle, ehkä noin kolmasosa koko Keski-Euroopasta. Minkähän kokoisia ovat pihvit Texasissa? Varmaan pieniä… Not!

Adrianin pikkukaupunki Texasissa sijaitsee Chicagosta Los Angelesiin kulkevan Route 66 -reitin puolivälissä. Matkaa molempiin ääripäihin on 1833 kilometriä. Kaupungin laidalta löytyykin reitin puolimatkan krouvi Midpoint Cafe. Tämä kahvila-ravintola on kokenut kovia viime aikoina, mutta viimeisimpien uutisten mukaan se näyttää olevan taas avoinna. Tämä on hyvä uutinen, sillä paikka on reitin klassikko. Lisäksi edellisen omistajan aikana paikassa pysähtyessämme totesimme se olevan oikein mainio ruokapaikka. Ne pakolliset matkamuisto-ostokset voi toki myös hoitaa samalla. Tosin näitä matkamuistoja löytyy kyllä kaikilta muiltakin reitin pysähdyspaikoilta.

Route 66:n varrella on paljon historiallisesti merkittäviä siltoja. Osa näistä on varsin mitäänsanomattomia ja huomaamattomia. Joukossa on kuitenkin myös upeita kaarisiltoja, joista jokusen onnistuimme matkallamme itsekin bongaamaan. Tässä muutama komea silta, joista yhtä vaille kaikkien yli ajoimme. Osa näistä ei ollut helppoja löytää, sillä navigaattori ohjeisti yleensä uudemmille tielinjauksille, joissa oli modernimpia ja yleensä paljon tylsempiä siltoja.

Legendaarisen Route 66:n, tuon Amerikan valtatien, varrelta löytyy suurkaupunkeja kuten Chicago, Los Angeles ja Las Vegas. Tai siis Las Vegas ei ole Route 66:n varrella, mutta varmasti kaikki Route 66 -matkaajat sinnekin päätyvät. Eniten Route 66:n varrella on kuitenkin uneliaita pikkukaupunkeja. Kaikki ei ole suurta edes Amerikassa.

Albuquerquessa New Mexicossa sijaitsevassa kalkkarokäärmemuseossa on esillä maailman suurin kokoelma eri kalkkarokäärmelajeja. Käärmeet ovat elävinä terraarioissa, eli kyseessä on enemmänkin eläintarha kuin varsinainen museo. Toisaalta museo esittelee käärmeitä myös infotaulujen ja esineistön avulla.

Museo sijaitsee Albuqueruen vanhassakaupungissa. Pääsymaksu on aikuisilta $5 ja lapsilta $3. Museossa on hauskasti lähestytty huumorilla ihmisten pelkoa käärmeitä kohtaan. Pääsymaksun maksettuaan saa mukaansa rohkeussertifikaatin. Ovella jo varoitetaan museon olevan avoinna.

Route 66:n perusnähtävyyksiä ovat entisöidyt huoltoasemat. Nämä autojen kasvamisen myötä auttamattomasti liian pieniksi käyneet tankkauspisteet ovat usein saaneet uuden elämän pieninä museoina, jotka keskittyvät Route 66 -aiheisiin.

Vanhoja huoltoasemia on reitin varrella paljon. Aikoinaan tarve tankkauspaikoille oli nykyistä suurempi, sillä yhdellä tankillisella ei pystynyt ajamaan kuin murto-osan siitä mihin nykyautot pystyvät. Emme suinkaan pysähtyneet tutustumaan jokaiseen entisöityyn huoltoasemaan, sillä siihen ei aika riittänyt. Jokusen tällaisen ehdimme kuitenkin näkemään. Tarkemmin aiheesta kiinnostuneille suosittelen lukemistoksi Route 66 Adventure Handbookin viimevuotista uudistettua viidettä painosta. Silmäilin ennen matkaamme neljättä painosta tuosta kirjasta ja pakkaus vaikutti todella kattavalta, myös entisöityjen huoltoasemien osalta.

Legendaarisen valtatien Route 66 varrelta löytyy suurkaupunkeja ja luonnonihmeitä. Silti ainakin meille roadtripin todellisia helmiä olivat ne kaikki pienet omituiset nähtävyydet, jotka menneinä vuosikymmeninä houkuttelivat ihmisiä pysähtymään erilaisten palvelujen äärelle. Tähän joukkoon kuuluvat tienvarren jättiläiset, englanniksi muffler men.

Käännös ”jättiläiset” on vähän ontuva, myönnän, mutta suora käännös äänenvaimenninmies ei kuulosta kovin hyvältä sekään. Alkuperäinen nimi tulee siitä, että monet ensimmäisistä tienvarren jättiläisistä mainostivat autokorjaamoita äänenvaimenninta kantaen. Tosin ihan ensimmäiset jättiläiset suunniteltiin pitelemään kirvestä, sillä ne esittivät amerikkalaisten kansantarujen myyttistä supermetsuria Paul Bunya. Kyseisen hahmon mukaan nimettyjä kahviloita ja ravintoloita on USA väärällään. Sittemmin jättiläiset ovat saaneet uusia tehtäviä ja uusia esineitä käsissään pideltäväksi. Kaikki meidän näkemämme jättiläiset olivat Bunyan-klooneja. Kuvia tarkemmin katsoessa käsien asento paljastaa kirvesotteen, vaikka käsissä ei kirvestä olisikaan.

Arizonan osavaltiossa lähellä Kalifornian rajaa sijaitseva Oatmanin pikkukaupunki jää varmasti useilta Route 66 -matkaajilta näkemättä, vaikka tien alkuperäinen linjaus kulkeekin kaupungin läpi. Moni matkalainen kuitenkin ohittaa Kingmanista Kalifornian puolelle kulkevan osuuden ja jatkaa mieluummin kohti Las Vegasia. Näin teimme mekin, mutta kompromissina kävimme päiväretkellä Oatmanissa yhden yön majapaikastamme Kingmanista käsin.

Oatmanissa asuu vain 128 ihmistä. Entinen kaivoskaupunki on näivettynyt hiljalleen kaivosten sulkeuduttua 1940-luvulla. Nykyisin kaupunki on ihan rehellinen turistirysä, mutta sellaisenakin varsin hauska. Route 66 sekä läheinen Nevadan kasinokaupunki Laughlin tuovat onneksi jonkin verran asiakkaita kaupunkiin.

Las Vegas on paljon muutakin kuin jatkuvaa pelikoneiden kilinää ja ilmaisia juomia. Toki se on sitäkin, mutta meille vähemmän rahapeleistä pitäville löytyy ihan oikeaakin näkemistä. Kaupungin museot ovat huippuluokkaa ja joukosta löytyy myös alueen historiaan vahvasti linkittyviä hieman erikoisempia tapauksia. Aiemmin jo kirjoitin Ydinkoemuseosta, nyt on vuorossa Mafiamuseo.