Route 66 -reitin varrella on tarjolla paljonkin omituisia nähtävyyksiä. Yksi hauskimmista on Kalifornian Oro Granden laitamilla sijaitseva Bottle Tree Ranch. Vanha valtatie kulkee Kaliforniassa läpi autioituneiden tienoiden, joten tällainen pieni keidas tarjoaa kaivattua vaihtelua.

Bottle Tree Ranch on kansantaiteilija Elmer Longin työn tulosta. Herra on jatkanut isänsä aloittaman tyhjien pullojen kokoelman kartuttamista ja ripustellut pulloja vanhoihin puhelinpylväisiin näytille.

Kesän 2016 roadtripillä meillä oli reippaat seitsemän viikkoa aikaa matkata Chicagosta Los Angelesiin, mutta silti jouduimme usein pohtimaan mihin tuo aika oikeasti riittää. Tämä kertonee hieman mittakaavasta. Nähtävää USA:ssa olisi aivan valtavasti, eikä kaikkea ehdi käydä katsomassa yhdellä kertaa mitenkään. Eri vaihtoehtoja puntaroidessa onnistuimme mielestäni tekemään varsin hyviä valintoja. Yksi esimerkki on tämänkertaisen kirjoituksen aihe, Petrified Forest -kansallispuisto. Se ei kuulunut ohjelmaan ensimmäisissä suunnitelmissa, mutta lopulta olen erittäin tyytyväinen, että luovuimme parista muusta kohteesta tämän eduksi.

Petrified Forest sijaitsee Route 66 -tien eteläpuolella Arizonan osavaltion puolella, noin 50 mailia New Mexicon osavaltion rajalta.

”Los Angelesin keskusta kannattaa unohtaa, ei siellä kukaan käy”, olen kuullut sanottavan useammassakin tv-ohjelmassa. Moni muukin on tämän kuullut ja hyvin sisäistänyt, voi helposti todeta paikan päälle. Katukuvassa ei selvästi turistiksi erottuvia ihmisiä näy, siis meidän lisäksemme. Minä jo metrosta katutasolle noustessamme kaivelen kameran, tuon kansainvälisen turistin tunnusmerkin, esille laukusta. Sillä siinähän se heti puiston toisella puolella komeilee, komea art deco -helmi, Los Angelesin kaupungintalo.

Tv-ohjelma oli sikäli oikeassa, ettei keskustassa ihan kamalasti nähtävää ole. Walt Disney Concert Hall lähinnä tulee mieleen, Frank Gehryn arkkitehtuuria katselen aina mielelläni. Muutoin niitä korkeita talojahan siellä enimmäkseen on.

Luin tänään ensimmäiseksi aamulla uutisen rocklegenda Chuck Berryn kuolemasta. Tätä 90-vuotiaaksi elänyttä herraa en koskaan nähnyt livenä, mutta hänen patsaansa näin Saint Louisissa viime kesänä roadtripin yhteydessä. Samaisella matkalla näimme monia muitakin muistomerkkejä, joista osa on omistettu jo edesmenneille ja osa edelleen eläville ihmisille. Ajattelin koostaa niistä ihan oman kirjoituksen kuvien kera.

Chuck Berry siis oli vielä viime kesänä hyvinkin elossa. Hänellä on sekä patsas että tähti Missourin osavaltion Saint Louisissa kaupungin omalla Walk of Famella Delmar Boulevardilla. Katu löytyy hieman varsinaisen keskustan ulkopuolelta Loopin alueelta, jossa on paljon illanviettopaikkoja.

Ovet on lukossa / ikkunat tukossa / ja piipun päällä on hattu / ei oo ketään kotona

Don Huonot: Mustat Linnut Nämä laulunsanat tulevat mieleen hylättyjä taloja katsellessa. Näissä taloissa on jotain tavattoman surullista. Silti ne ovat samalla jollain tavoin kiehtovia. Kenties on olemassa jokin raja, jonka jälkeen rähjäinen rumuus muuttuukin kauneudeksi.

Suurkaupungin sykkeen jäätyä taakse olimme siirtyneet maissipeltojen keskelle. John Steinbeckin Vihan hedelmien sanat kaikuivat korvissa, kun matkasimme pikkukaupungista toiseen. ”66 is the mother road”. Aikakausi oli eri, mutta hetkittäin tuntui, ettei näissä paikoissa ollut tapahtunut mitään pitkään aikaan. Ihmiset ehkä olivat vanhentuneet ja huoltoasemat muuttuneet museoiksi. Edessä oli kuitenkin vielä pidempi aikamatka, aina 1800-luvulle asti, aikaan ennen Abraham Lincolnin presidenttikautta.

Valtatien 66 varrella sijaitseva Illinoisin pääkaupunki Springfield ei ole Abraham Lincolnin synnyinkaupunki, mutta tähän kaupunkiin hänet vahvimmin liitetään. Itseoppinut kouluja käymätön Lincoln saapui kaupunkiin toimiakseen lakimiehenä vuonna 1936. Springfieldissä hän tapasi tulevan vaimonsa Mary Toddin. He menivät naimisiin vuonna 1842 ja asuivat kaupungissa Lincolnin presidentiksi valintaan asti vuonna 1861.

”Nyt jos otetaan sadeviitat esille, voidaan vielä säilyä kuivina.” Siinä sanat, jotka lausuin kävellessämme ensimmäiselle näköalapaikalle Mather Pointille. Oikealla puolellamme taivas oli synkkääkin synkempi ja tasaisin väliajoin kuului ukkosen jyrinää. Tilanteessa oli vahva deja-vun tuntu, olimmehan aiemmalla Grand Canyonin vierailullamme joutuneet palaamaan saaliinamme vain bussipysäkiltä nappaamamme muutama valokuva  (ks. Roadtrip USA 2014, osa 6: Las Vegas ja Grand Canyon). Ei voi olla totta, ei kai taas!

Arizonan osavaltiossa on upeaa nähtävää todella paljon. Silti se suurin ja kaunein on Grand Canyon. Moni matkustaa Arizonaan juuri tämän luonnonihmeen vuoksi. Grand Canyonin kansallispuisto on perustettu vuonna 1919 ja vuodesta 1979 lähtien se on kuulunut UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Kanjoni valittiin myös maailman seitsemän luonnonihmeen joukkoon. USA:n kansallispuistoista Grand Canyon on toiseksi suosituin yli 5,5 miljoonalla vuosittaisella kävijällä. Puistoa hallinnoi National Park Service, joka huolehtii alueen palveluista sekä tarjoaa valtavasti matkailijaa auttavaa tietoa puiston nettisivuilla.

Kaikkiaan 446 kilometriä pitkä ja enimmillään 29 kilometriä leveä Grand Canyon on syntynyt vuosimiljoonien kuluessa Coloradojoen kaivertamana. Kanjoni on parhaimmillaan yli 1800 metriä syvä ja sen seinämissä on nähtävissä erivärisiä geologisia kerroksia. Kanjonin pohjalla voi nähdä maailman vanhimpia paljaita kallioita. Jo pelkästään näiden lukujen valossa paikka on vaikuttava. Puhumattakaan siitä miten upealta se näyttää. Poimuisia värikkäitä kallioita voisi tuijottaa tuntikausia.

Vuonna 1973 Sears Tower -nimisenä valmistunut 108-kerroksinen pilvenpiirtäjä Willis Tower on Chicagon korkein rakennus. Tornilla on korkeutta 442 metriä ja se oli valmistuessaan maailman korkein rakennus. Ennätyksen rikkoutuminen kesti 25 vuotta. Willis Tower on edelleen USA:n toiseksi korkein rakennus New Yorkin uudenkarhean One World Trade Centerin jälkeen.

Pilvenpiirtäjän rakennutti tavarataloketju Sears, joka oli 1960-luvun lopulla maailman suurin laatuaan. Torni koostuu yhdeksästä erillisestä putkimaisesta rakennuksesta, jotka ovat eri korkuisia. Rakenteen kehitti arkkitehti Fazlur Rahman Khan ja se osoittautui varsin kustannustehokkaaksi tavaksi rakentaa korkeita ja kestäviä rakennuksia.

Moni on hämmästellyt jälkeenpäin kuinka suunnittelimme matkamme. Etenkin etukäteen tehdyt hotellivaraukset ovat ihmetyttäneet. Eri hotelleja kun matkalle mahtui kymmeniä. Siksi ajattelin, että ehkä pari sanaa tästäkin aiheesta voisi olla jollekin hyödyksi.

Reitin suunnittelu

Route 66 -reitistä minulla oli suunnitelman runko jo valmiina etukäteen. Harrastan Googlen kartan avulla erilaisten automatkojen suunnittelua, vaikka kyseisen matkan toteutumisesta ei olekaan mitään havaintoa. Erilaisia reittejä on vain hauska ja helppo suunnitella, sillä Google osaa hienosti kertoa eri pisteiden välisen etäisyyden ja arvion ajo-ajasta.

Tämä oli pisin lomamatka, minkä olemme koskaan tehneet ja ehdottomasti myös kaikkein kallein. Pitkään näytti siltä, että matka ei tule juuri budjetin vuoksi koskaan toteutumaan, mutta jatkoimme kuitenkin pennosten keräilyä ja suunnitelmien tekemistä. Varsinainen säästäminen alkoi jo miltei kaksi vuotta ennen matkaa, vaikka siinä sivussa säästimmekin myös muita, nopeammin toteutuvia, matkoja varten. Lopulta tiukka talouskuri ja budjetin tarkempi suunnittelu osoittivat toteutuksen olevan näppien ulottuvissa. Keväällä tehty Floridan matka tarjosi hyvän tilaisuuden hintojen tarkasteluun paikan päällä, mistä toki oli apua budjetin suunnittelussa.