Maaliskuun Kööpenhaminan pikavierailulla päätimme tutustua kauniiseen Rosenborgin linnaan. Tämä kuningas Kristian IV:n kesäasunnoksi 1600-luvun alussa rakennettu linna edustaa tanskalaista renessanssia. Linna säilyi kuninkaallisena asumuksena 1700-luvulle asti.
Linna toimii nykyisin museona, jossa on näytillä esineistöä kuninkaallisesta kokoelmasta. Todelliset kokoelman aarteet, kruununjalokivet, ovat esillä linnan kellarissa.
Kävimme pääsiäisenä tutustumassa Tallinnan eläintarhaan, joka on avattu vuonna 1939. Se on sijainnut nykyisellä paikallaan Veskimetsän vieressä keskustan länsipuolella vuodesta 1983. Eläintarhassa on useita suuria eläimiä, kuten jääkarhuja. Eläintarhan alue on valtava, kaikkiaan 88 hehtaarin kokoinen. Esimerkiksi Korkeasaareen verrattuna pinta-ala on nelinkertainen ja kuuluisaan San Diegon eläintarhaan verrattuna yli kaksinkertainen.
Osa eläimistä elää edelleen vanhoissa neuvostoaikaisissa häkeissä, jotka ovat todella ahtaita ja ankeita. Suurella alueella on onneksi tilaa toteuttaa modernimpia ja eläinten luontaisia elinympäristöjä paremmin vastaavia aitauksia. Pienestä budjetista johtuen tämä uudistusprosessi etenee kuitenkin varsin hitaasti.
Musekortin ulkoilutus jatkui Suomen valokuvataiteen museossa, jossa oli esillä ruoan politiikkaan liittyvä näyttely osana Poliittisen Valokuvan Festivaalia. Kyseinen näyttely päättyi valitettavasti jo 29.4. Museo sijaitsee Kaapelitehtaalla Helsingin Ruoholahdessa.
Ainakin tämä näyttely oli varsin mielenkiintoinen. Aihetta oli käsitelty useammasta näkökulmasta. Toisaalla esiteltiin viljelijöiden karua arkea israelilaisten ja palestiinalaisten välisen konfliktin keskellä. Varsin karuilta näyttivät myös kiinalaisten maaseudulta kaupunkiin asumaan pakotettujen ihmisten viljelykset moottoriteiden vierellä korkeiden talojen varjossa. Ihmiset kun yrittivät jatkaa tuttua elämäntyyliään muuttuneista olosuhteista huolimatta. Toisaalla esiteltiin tuotantoeläinten karua elämää. Joskin tuotantoeläinten kohtelusta oli esillä myös lohdullisempaakin nähtävää, ainakin näin lihansyöjän näkökulmasta.
Route 66 -reitin varrella on tarjolla paljonkin omituisia nähtävyyksiä. Yksi hauskimmista on Kalifornian Oro Granden laitamilla sijaitseva Bottle Tree Ranch. Vanha valtatie kulkee Kaliforniassa läpi autioituneiden tienoiden, joten tällainen pieni keidas tarjoaa kaivattua vaihtelua.
Bottle Tree Ranch on kansantaiteilija Elmer Longin työn tulosta. Herra on jatkanut isänsä aloittaman tyhjien pullojen kokoelman kartuttamista ja ripustellut pulloja vanhoihin puhelinpylväisiin näytille.
Tänä keväänä ja alkukesänä meillä on ollut tarkoitus kiertää lähikohteita. Kööpenhamina päätyi osin työnantajani avustuksella ensimmäiseksi kohteeksi ja seuraavaksi pääsiäisenä oli vuorossa Tallinna.
Pitkäperjantaina matkustimme ensin aamuseiskaksi Jätkäsaareen uuteen Länsiterminaaliin 2. Paikan mainostettu ”Suomen pisin baaritiski” oli pieni pettymys. Muutoin uutukainen terminaali vaikutti varsin näppärältä. Laivaan pääsi aikas kätevästi.
Tallink Star hurautti parissa tunnissa Tallinnaan, jossa kävelimme suorinta tietä tuttuun Nordic Hotel Forumiin. Olimme harkinneet myös kohtalaisen tuoretta Hiltonia, jota on kovasti kehuttu. Harkitsimme asiaa kuitenkin turhan pitkään ja Hilton ehti täyttyä. Seuraavalla kerralla sitten…
Roadtripillä ruokailua ei ehdi kauheasti miettiä etukäteen. Pidemmillä siirtymätaipaleilla voi olla vaikea arvioida etenemisnopeutta, etenkin jos välillä on tarkoitus pysähdellä katselemaan nähtävyyksiä. Nälkä voi siis kirjaimellisesti yllättää ja sitten on vain yritettävä löytää jokin kelvollinen ruokapaikka.
Isommilla teillä ruokapaikoista varoitellaan hyvissä ajoin. Moottoriteiden liittymien palveluista kerrotaan isoilla kylteillä, joita voi olla useampiakin ennen itse liittymää. Niin ravintolat, huoltoasemat kuin mahdolliset majoituspaikatkin on näihin kyltteihin nostettu esille.
Katselimme epäuskonsekaisen kauhun vallassa CNN:n uutisia Austinin hotellihuoneessamme. Takana oli mahtava päivä, johon oli kuulunut pitkä ajomatka läheltä Louisianan rajaa, matkalla olimme vierailleet Houstonin avaruuskeskuksessa. Tunnelma oli vaihtunut kuitenkin nopeasti uutisten myötä. Useita poliiseja oli kuollut Dallasissa mielenosoituksen yhteydessä sattuneessa ampumavälikohtauksessa. Siis kaupungissa, johon meidän oli tarkoitus seuraavan päivän jälkeen matkata.
Saapuessamme Dallasiin kaupungin keskusta oli vielä osittain poliisien sulkema. Liikkeellä näkyi vain kourallinen turisteja ja joka puolella poliiseja. Juuri turvallisempi olo ei olisi voinut olla.
Mikäs olisikaan parempaa ohjelmaa kauniina kesäisenä päivänä Mississippijoen varrella kuin jokiristeily höyrylaivalla? No, tietenkin jokiristeily höyrylaivalla jazzbändin soittaessa taustalla. New Orleansissa näitä jazz-risteilyjä järjestetään. Risteilyyn voi yhdistää myös ruokailun, joka on ainakin lounaalla normaalia noutopöytätasoa. Vastapainona ruokailun hinta on kohtuullinen, etenkin kun huomioidaan New Orleansin yleisesti varsin korkea hintataso.
New Orleansissa Mississippijoella liikennöi kaksi höyrylaivaa, Natchez ja Creole Queen. Me valitsimme näistä ensin mainitun. Creole Queenin risteilyssä on erona lyhyt pysähdys Chalmetten taistelukentällä, joka on vuoden 1815 New Orleansin taistelun tapahtumapaikka.
Texasin osavaltion pääkaupunki Austin ei ehkä ole aivan tyypillinen teksasilaiskaupunki. Tämä yliopistokaupunki on ylpeä omituisuudestaan, kuten kaupungin tunnuslause ”Keep Austin Weird” kertoo. Siksi onkin varsin sopivaa, että yksi kaupungin ykkösnähtävyyksistäkin on hieman erikoinen. Jokaisena kesäiltana suuri joukko turisteja saapuu hyvissä ajoin ennen auringonlaskua odottamaan Congress Avenuen sillan alta ruokailemaan lähtevää lepakkoparvea.
Coloradojoen (ei se iso Coloradojoki) Lady Bird Laken kohdalta ylittävä Congress Avenuen silta valmistui vuonna 1960. Sille tehtiin suurempi kunnostus vuonna 1980. Jo ennen tätä remonttia sillan alla oli asunut meksikondoggilepakoiden yhdyskunta, mutta vasta kunnostustyön jälkeen lepakkopopulaatio alkoi kasvaa merkittävästi. Nykyisin kyseessä on maailman suurin urbaani lepakkoyhdyskunta, johon kuuluu kaikkiaan noin 1,5 miljoonaa yksilöä.
Tämä blogi on pyörinyt kivasti tasaisella julkaisutahdilla nyt pari vuotta, mutta jotain pientä uuttakin on tässä viimeaikoina tapahtunut ja on tapahtumassa. Yksi uusi juttu on kotimaan kohteiden lisääminen. Kaukokohteidenkin nähtävyyksistä on viimeistelyä vaille valmiita jutunalkuja vielä paljon, joten eivät tässä ideat ole ehtymässä. Etenkin kun uutta seikkailuakin pukkaa tasaista tahtia. Kotimaa on kuitenkin ollut pahasti aliedustettuna blogissani aina ja näin Suomen juhlavuonna jos koskaan on hyvä hetki korjata tämä puute.
Suomi on museoiden luvattu maa. Siksi Museokortti on aivan mahtava keksintö. Yli 240 museon sisäänpääsyyn vuoden aikana oikeuttavan, 64,90€ maksavan, kortin hinta-laatusuhde on erinomainen. Hankimme ruokakuntamme molemmille seikkailijoille oman museokortin hetken mielijohteesta erään ystävän suosituksesta kätevästi netin kautta heti vuoden ensimmäisinä päivinä vielä talvilomalla Phuketissa ollessamme.
