Lennon laskeutuessa jollekin USA:n kentistä jännittää aina, kauanko aikaa tuhraantuu maahan saapumiseen liittyviin muodollisuuksiin. Toisinaan saattaa selvitä tunnissa, joskus menee kaksi. Jonottaminen ja byrokratian määrä tuntuvat todella turhauttavilta, mutta onneksi niiden minimoimiseen on nyt tarjolla toimivan tuntuinen vaihtoehto.
Tällä hetkellä seuraavasta reissusta ei ole tietoakaan. Näinä epävarmoina aikoina ei aivan lähikuukausille oikein viitsi suunnitella mitään, eikä ennen koronarokotusta ole kuitenkaan järkeä lähteä minnekään kauemmas. Piikin saaminenkin näyttäisi tämänhetkisen tiedon valossa pahimmillaan tapahtuvan vasta joskus loppuvuodesta. Siksi olenkin keskittynyt miettimään asioita vähän pidemmälle tulevaisuuteen. Uskon kuitenkin maailman tästä vielä avautuvan ja matkailunkin palautuvan ennalleen ennemmin tai myöhemmin. Siksi jossain vaiheessa tarjoutuu varmasti tilaisuus myös uudelle automatkalle Jenkkilässä. Minulla on aina muutama reittisuunnitelman raakile odottamassa ja nyt niiden hiomiseen on hyvin aikaa.
USA on roadtripien luvattu maa. Olemme tehneet siellä kaksi isompaa automatkaa, joista molempien reittiä voi pitää klassikona. USA:sta eivät kuitenkaan klassiset roadtripit pääse loppumaan kesken. Automatkailun alkuaikoina 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä syntyi useampia tällaisia reittejä, joilla jokaisella on omat faninsa, ja joita yritetään pitää edelleen hengissä vuosikymmenten saatossa tapahtuneesta tieverkon merkittävästä uudistamisesta huolimatta. Internetistä löytyy paljon vinkkejä aiheesta.
Motellien ja ravintoloiden neonkyltit ovat oleellinen osa Route 66 -nostalgiaa. Näiden yössä kirkuvien mainostaulujen avulla yritykset ovat kautta vuosikymmenten houkutelleet matkalaisia pysähtymään. Pimeydessä hohtava motellin valomainos onkin varmasti ollut aikoinaan tervetullut näky monelle matkalaiselle. Ja varmasti se on sitä vieläkin, vaikka nykytiet ja -autot mahdollistavat paljon aiempaa nopeamman etenemisen paikasta toiseen.
USA on täynnä upeita luonnonihmeitä. Maan kansallispuistot tarjoavat maisemia laidasta laitaan. Myös Route 66 -reitin varrelle mahtuu monta hienoa kohdetta, joissa luonnon muovaamia maisemia voi ihailla. Keräsin tähän viisi suosikkia omalta Route 66 -matkaltamme.
Route 66 vie älyttömän tiiviilläkin matkatahdilla vähintään kaksi viikkoa aikaa ja jotain nähdäkseen aikaa on budjetoitava huomattavasti enemmän. Siksi monelle ei välttämättä tule mieleen yrittää haalia ohjelmaansa ylimääräistä nähtävää varsinaisen reitin ulkopuolelta. Kohtalaisen matkan päässä reitiltä on kuitenkin varsin hienoja nähtävyyksiä, joiden sovittamista ohjelmaan kannattaa silti harkita. Esitän tässä muutaman vaihtoehdon.
Adrianin pikkukaupunki Texasissa sijaitsee Chicagosta Los Angelesiin kulkevan Route 66 -reitin puolivälissä. Matkaa molempiin ääripäihin on 1833 kilometriä. Kaupungin laidalta löytyykin reitin puolimatkan krouvi Midpoint Cafe. Tämä kahvila-ravintola on kokenut kovia viime aikoina, mutta viimeisimpien uutisten mukaan se näyttää olevan taas avoinna. Tämä on hyvä uutinen, sillä paikka on reitin klassikko. Lisäksi edellisen omistajan aikana paikassa pysähtyessämme totesimme se olevan oikein mainio ruokapaikka. Ne pakolliset matkamuisto-ostokset voi toki myös hoitaa samalla. Tosin näitä matkamuistoja löytyy kyllä kaikilta muiltakin reitin pysähdyspaikoilta.
Route 66:n varrella on paljon historiallisesti merkittäviä siltoja. Osa näistä on varsin mitäänsanomattomia ja huomaamattomia. Joukossa on kuitenkin myös upeita kaarisiltoja, joista jokusen onnistuimme matkallamme itsekin bongaamaan. Tässä muutama komea silta, joista yhtä vaille kaikkien yli ajoimme. Osa näistä ei ollut helppoja löytää, sillä navigaattori ohjeisti yleensä uudemmille tielinjauksille, joissa oli modernimpia ja yleensä paljon tylsempiä siltoja.
Legendaarisen Route 66:n, tuon Amerikan valtatien, varrelta löytyy suurkaupunkeja kuten Chicago, Los Angeles ja Las Vegas. Tai siis Las Vegas ei ole Route 66:n varrella, mutta varmasti kaikki Route 66 -matkaajat sinnekin päätyvät. Eniten Route 66:n varrella on kuitenkin uneliaita pikkukaupunkeja. Kaikki ei ole suurta edes Amerikassa.
Route 66:n perusnähtävyyksiä ovat entisöidyt huoltoasemat. Nämä autojen kasvamisen myötä auttamattomasti liian pieniksi käyneet tankkauspisteet ovat usein saaneet uuden elämän pieninä museoina, jotka keskittyvät Route 66 -aiheisiin.
Vanhoja huoltoasemia on reitin varrella paljon. Aikoinaan tarve tankkauspaikoille oli nykyistä suurempi, sillä yhdellä tankillisella ei pystynyt ajamaan kuin murto-osan siitä mihin nykyautot pystyvät. Emme suinkaan pysähtyneet tutustumaan jokaiseen entisöityyn huoltoasemaan, sillä siihen ei aika riittänyt. Jokusen tällaisen ehdimme kuitenkin näkemään. Tarkemmin aiheesta kiinnostuneille suosittelen lukemistoksi Route 66 Adventure Handbookin viimevuotista uudistettua viidettä painosta. Silmäilin ennen matkaamme neljättä painosta tuosta kirjasta ja pakkaus vaikutti todella kattavalta, myös entisöityjen huoltoasemien osalta.
