Legendaarisen valtatien Route 66 varrelta löytyy suurkaupunkeja ja luonnonihmeitä. Silti ainakin meille roadtripin todellisia helmiä olivat ne kaikki pienet omituiset nähtävyydet, jotka menneinä vuosikymmeninä houkuttelivat ihmisiä pysähtymään erilaisten palvelujen äärelle. Tähän joukkoon kuuluvat tienvarren jättiläiset, englanniksi muffler men.

Käännös ”jättiläiset” on vähän ontuva, myönnän, mutta suora käännös äänenvaimenninmies ei kuulosta kovin hyvältä sekään. Alkuperäinen nimi tulee siitä, että monet ensimmäisistä tienvarren jättiläisistä mainostivat autokorjaamoita äänenvaimenninta kantaen. Tosin ihan ensimmäiset jättiläiset suunniteltiin pitelemään kirvestä, sillä ne esittivät amerikkalaisten kansantarujen myyttistä supermetsuria Paul Bunya. Kyseisen hahmon mukaan nimettyjä kahviloita ja ravintoloita on USA väärällään. Sittemmin jättiläiset ovat saaneet uusia tehtäviä ja uusia esineitä käsissään pideltäväksi. Kaikki meidän näkemämme jättiläiset olivat Bunyan-klooneja. Kuvia tarkemmin katsoessa käsien asento paljastaa kirvesotteen, vaikka käsissä ei kirvestä olisikaan.

Kesän 2016 roadtripiä varten tuli luettua monta matkaopasta, piirrettyä lukuisia reittikarttoja ja kerättyä netistä tietoa nähtävyyksistä. Matkan jälkeen heräsi ajatus, että ehkä tästä tiedosta voisi olla jotain iloa muillekin. Osittain tietoa tuli jaettua jo matkakertomuksen muodossa. Tästä huolimatta ajattelin vielä pukea asiat uuteen muotoon, matkaoppaaksi. Hitaasti edenneen prosessin lopputulos on nyt valmis ja luettavissa: Route 66 – lyhyt oppimäärä.

Opas koostuu useista osista, joissa keskitytään yleisiin matkan suunnitteluasioihin, matkan aikatauluun ja nähtävyyksiin osavaltioittain. Mukana on myös karttoja ja kuvia. Lisäksi yritin vielä löytää muutamia hotellivaihtoehtojakin. Olkaa hyvä!

Ostosvinkit loistavat poissaolollaan blogissani. Tämä kenties johtuu siitä, että en ole mikään shoppailija. Olkoon tämä postaus nyt sitten poikkeus sääntöön. Ilahduin nimittäin viime vuonna Jenkkilässä reissatessani parista uudesta bongauksesta sen verran, että ajattelin niistä kenties olevan apua muillekin.

Jenkkilässähän on paljon outlet-ostareita, joissa on eri merkkien ”tehtaanmyymälöitä”. Tällaisista voi löytää edullisia ostoksia, etenkin jenkkimerkeistä. Esim. Guessin ja Tommy Hilfigerin kaltaiset merkit ovat paikan päältä ostettuna yleisestikin paljon Suomen hintoja halvempia, outleteissa vielä paljon sitäkin edullisempia.

Outlet-keskittymät sijaitsevat yleensä kaupunkien keskustojen ulkopuolella, joten niihin mennään aina autolla. Tarjolla on kuitenkin muitakin samantapaisia paikkoja, joita löytyy ihan keskustoista. Näitä ajattelin nyt tässä vinkkeinä jakaa. Vain yksi oli tuttu aiemmilta matkoilta, kaksi muuta tuliva tutuiksi viime vuonna.

Roadtripillä ruokailua ei ehdi kauheasti miettiä etukäteen. Pidemmillä siirtymätaipaleilla voi olla vaikea arvioida etenemisnopeutta, etenkin jos välillä on tarkoitus pysähdellä katselemaan nähtävyyksiä. Nälkä voi siis kirjaimellisesti yllättää ja sitten on vain yritettävä löytää jokin kelvollinen ruokapaikka.

Isommilla teillä ruokapaikoista varoitellaan hyvissä ajoin. Moottoriteiden liittymien palveluista kerrotaan isoilla kylteillä, joita voi olla useampiakin ennen itse liittymää. Niin ravintolat, huoltoasemat kuin mahdolliset majoituspaikatkin on näihin kyltteihin nostettu esille.

USA on autoilijan kannalta helppo maa. Autoilijat on yleensä otettu erinomaisesti huomioon ja osa suuristakin kaupungeista on rakennettu vahvasti autoilijoiden ehdoilla. Yleisesti ottaen autoilu on myös edullista, niin auton vuokrauksen kuin polttoaineenkin osalta. Tietäkin riittää ajettavaksi ja nähtävää sen varrelle myös.

Suomalainen ajokortti kelpaa USA:ssa, mutta lähemmässä viranomaiskontaktissa voi kansainvälisestä ajokortista olla apua. Siinä kun on suomalaisen ajokortin asiat esitetty muillakin kielillä. Minulla on ollut kansainvälinen ajokortti aina mukana USA:ssa autoillessani, mutta koskaan sitä ei ole tarvinnut esitellä kenellekään. Kansainvälisen ajokortin myöntää Suomessa Autoliitto. Huomaathan, että kansainvälisiä ajokortteja on kahta eri mallia: malli 1949 ja 1968. Näistä ensin mainittu on voimassa yhden vuoden ja toinen kolme vuotta. USA hyväksyy vain tuon yhden vuoden voimassa olevan 1949 mallin.

Luin tänään ensimmäiseksi aamulla uutisen rocklegenda Chuck Berryn kuolemasta. Tätä 90-vuotiaaksi elänyttä herraa en koskaan nähnyt livenä, mutta hänen patsaansa näin Saint Louisissa viime kesänä roadtripin yhteydessä. Samaisella matkalla näimme monia muitakin muistomerkkejä, joista osa on omistettu jo edesmenneille ja osa edelleen eläville ihmisille. Ajattelin koostaa niistä ihan oman kirjoituksen kuvien kera.

Chuck Berry siis oli vielä viime kesänä hyvinkin elossa. Hänellä on sekä patsas että tähti Missourin osavaltion Saint Louisissa kaupungin omalla Walk of Famella Delmar Boulevardilla. Katu löytyy hieman varsinaisen keskustan ulkopuolelta Loopin alueelta, jossa on paljon illanviettopaikkoja.

Ovet on lukossa / ikkunat tukossa / ja piipun päällä on hattu / ei oo ketään kotona

Don Huonot: Mustat Linnut Nämä laulunsanat tulevat mieleen hylättyjä taloja katsellessa. Näissä taloissa on jotain tavattoman surullista. Silti ne ovat samalla jollain tavoin kiehtovia. Kenties on olemassa jokin raja, jonka jälkeen rähjäinen rumuus muuttuukin kauneudeksi.

USA:ssa kaikki paikat tuntuvat kuuluvan johonkin ketjuun. Jos löydät jonkin kivan kahvilan, löydät sen varmasti parin korttelin päästä uudestaan. Ja jos sovit treffit johonkin kahvilaan, muista tarkistaa mikä kyseisen ketjun kahvila tarkalleen ottaen on kyseessä. On nimittäin kokemusta väärässä paikassa istumisesta.

Tokihan on pieniä ja sympaattisia ketjuihin kuulumattomia paikkoja. Silti muutaman ketjun tietäminen itselle sopiviksi ei haittaa lainkaan. Tässä yritänkin jakaa joitain kokemuksia hotelliketjuista USA:ssa. Jos haluat majoittua siinä ihan halvimmassa paikassa tai vaihtoehtoisesti et kelpuuta muuta kuin vähintään neljän tähden hotelleja, ei tämä kirjoitus ole välttämättä sinulle. Jos sen sijaan arvostat hinta-laatusuhdetta ja muiden matkailijoiden mielestä hyviä majapaikkoja hyvällä sijainnilla, kannattaa sinun jatkaa lukemista.

Meillä on matkoillamme majoitukselle yleensä kolme yksinkertaista ehtoa. Ensinnäkin majapaikan sijainnin on oltava hyvä käyttötarkoitustaan varten. Kaupungeissa haluamme majoittua keskustaan, emme halua tuhlata aikaa jatkuvaan edestakaiseen matkustamiseen. Toiseksi huoneen on oltava perussiisti. Emme odota mitään luksusta, eikä tähtien määrällä ole väliä. Kolmanneksi huoneen on oltava rauhallinen yöaikaan, jotta saamme nukuttua. Emme siis halua huonetta juoma-automaatin tai hissin välittömästä läheisyydestä. Emme myöskään kahdestaan matkustaessa suosi yhdistettäviä huoneita, koska yleensä väliovi ei eristä ääntä juuri lainkaan.

Moni on hämmästellyt jälkeenpäin kuinka suunnittelimme matkamme. Etenkin etukäteen tehdyt hotellivaraukset ovat ihmetyttäneet. Eri hotelleja kun matkalle mahtui kymmeniä. Siksi ajattelin, että ehkä pari sanaa tästäkin aiheesta voisi olla jollekin hyödyksi.

Reitin suunnittelu

Route 66 -reitistä minulla oli suunnitelman runko jo valmiina etukäteen. Harrastan Googlen kartan avulla erilaisten automatkojen suunnittelua, vaikka kyseisen matkan toteutumisesta ei olekaan mitään havaintoa. Erilaisia reittejä on vain hauska ja helppo suunnitella, sillä Google osaa hienosti kertoa eri pisteiden välisen etäisyyden ja arvion ajo-ajasta.

Tämä oli pisin lomamatka, minkä olemme koskaan tehneet ja ehdottomasti myös kaikkein kallein. Pitkään näytti siltä, että matka ei tule juuri budjetin vuoksi koskaan toteutumaan, mutta jatkoimme kuitenkin pennosten keräilyä ja suunnitelmien tekemistä. Varsinainen säästäminen alkoi jo miltei kaksi vuotta ennen matkaa, vaikka siinä sivussa säästimmekin myös muita, nopeammin toteutuvia, matkoja varten. Lopulta tiukka talouskuri ja budjetin tarkempi suunnittelu osoittivat toteutuksen olevan näppien ulottuvissa. Keväällä tehty Floridan matka tarjosi hyvän tilaisuuden hintojen tarkasteluun paikan päällä, mistä toki oli apua budjetin suunnittelussa.