Ho Chi Minh Cityn eli Saigonin siirtomaa-aikainen pääposti on yksi kaupungin hienoimpia rakennuksia. Sitä kannattaa käydä vilkaisemassa, vaikka ei varsinaisesti postipalveluja vailla olisikaan. Näin teimme mekin. Paikalla oli myös monia muitakin turisteja, jotka olivat lähinnä kiinnostuneita ikuistamaan itsensä valokuviin rakennuksen sisällä. Palvelutiskejä kansoittivat pääasiassa paikalliset.

Vietnamin vanhassa pääkaupungissa Huessa sijaitseva Thien Mu (suom. taivaallisen rouvan temppeli) on buddhalainen temppeli. Temppelialueella sijaitsee useita rakennuksia, joista tunnetuin on seitsemän kerroksen korkuinen Phuoc Duyen pagodi. Tätä pagodia käytetään usein myös koko Huen kaupungin epävirallisena symbolina. Temppeli sijaitsee Parfyymijoen varrella noin viiden kilometrin päässä Huen keskustasta.

Hongkongin Kowloonin alueen pohjoisosassa sijaitseva Wong Tai Sinin taolainen temppeli on todella suosittu nähtävyys. Paikalle saapuu mannerkiinalaisia turisteja bussilasteittain joka päivä. Suosio selittynee ainakin osittain temppelin maineella. Siellä esitettyjen toiveiden kun uskotaan toteutuvan poikkeuksellisen hyvin. Olisikohan itsekin pitänyt toivoa jotain? Temppeli on antanut nimensä koko alueelle samoin kuin lähimmälle metroasemallekin. Perille on siis oikeastaan aika helppo löytää.

Länsimaisesta näkökulmasta Vietnamin sodaksi kutsuttu kaksi vuosikymmentä jatkunut brutaali konflikti näyttää kovin erilaiselta vietnamilaisesta perspektiivistä tarkasteltuna. Vietnamissa tätä sotaa kutsutaan Amerikan sodaksi ja sitä esitellään turisteille yhä edelleenkin monissa eri kohteissa. Tämä Saigonin (Ho Chi Minh City) yksi suosituimmista museoista oli aiemmalta nimeltään Kiinan ja Amerikan sotarikosten museo, mutta se nimettiin uudestaan vähän leppoisammin Sotajäänteiden museoksi USA:n kanssa uudelleen solmittujen diplomaattisuhteiden myötä.

Cu Chin alueen tunnelit lähellä Saigonia eli Ho Chi Minh Cityä olivat kommunistisen Pohjois-Vietnamin joukkojen tärkeä tukikohta heidän sotiessaan maansa itsenäisyyden puolesta USA:n aseistaman ja avustaman Etelä-Vietnamin joukkoja vastaan. Nykyisin näihin sotamuistomerkkeinä suojeltuihin tunneleihin on mahdollista päästä tutustumaan päiväretkellä Saigonista käsin. Turisteille avoimet kohteet, joihin retkiä järjestetään, ovat Ben Dinh ja Ben Duoc. Näistä ensin mainittu sijaitsee lähempänä Saigonia ja viimeksi mainittu on pikkuisen etäämmällä. Ben Dinh on sijaintinsa vuoksi suositumpi ja siellä mekin kävimme.

Kävimme Fukuokan vierailullamme tutustumassa kaupungin ainoaan panimoon. Tämä Japanin suurimman oluenvalmistajan Asahin laitos ei toki ole ainoa laatuaan, sillä vastaavia löytyy useista paikoista eri puolilta Japania ja myös ulkomailta. Lähimmät sijaitsevat Euroopassa. Kaikkiin näistä on mahdollista päästä tutustumaan opastetulla kierroksella.

Kierroksia Fukuokan panimolla oli onneksi tarjolla japanin lisäksi myös englanniksi. Paikalliselle kierrokselle voi osallistua etukäteen ilmoittautumatta, mutta englanninkielinen kierros vaatii vähintään vuorokautta ennen tehdyn varauksen. Kierrokset ovat ilmaisia ja sisältävät lyhyen maistelun, joka sekään ei maksa mitään.

Mistä vietnamilaiset saavat vetensä? Hanoista. Tällaista puujalkaa veisteli rajavartiolaitoksen passia tarkastava virkailija Helsinki-Vantaalla nähtyään vaimoni lentolipun määränpään. Vesikysymys oli siis ratkaistu jo ennen kuin pääsimme edes perille kohteeseen ja kahvin kohtaloa selvittelimme seuraavien neljän päivän aikana.

Tiesimme jo ennakolta vietnamilaisen kahvin olevan mainiota. Siksi meillä olikin kovat odotukset tulossa olevien kahvihetkien osalta. Kirjoitin vietnamilaisesta kahvista jo aiemmin (ks. vietnamilainen kahvi), joten nyt en puutu paikallisen kahvin erikoisuuksiin vaan keskityn itse kahviloihin.

Jo ensimmäisessä kohteessamme Hanoissa kävimme tutustumassa useampaan kahvilaan. Pohjois-Vietnam on maan vaurainta osaa ja tämän takia Hanoin kahvilatarjonta on hyvin laaja. Tässä esittelen viisi mielenkiintoisinta testaamistamme Hanoin kahviloista. En voi luvata näiden kahviloiden olevan kaupungin parhaita, sillä otantani oli aivan liian suppea. Kaikki olivat kuitenkin mainioita ja vieläpä toisiinsa verrattuna hyvin erilaisia. Joukossa on niin isoa ketjua kuin kierrätysmateriaaleilla sisustettua hipsterikahvilaakin. Näiden viiden kahvilan sijainnit löytyvät alla näkyvältä kartalta.

Viime kesän Vietnamin matkallamme en voi varsinaisesti sanoa ihastuneeni maahan ikihyviksi. Paikallinen kahvi kuitenkin vei sydämeni. Jo heti matkan ensimmäisessä kohteessa Hanoissa pääsimme tutustumaan vietnamilaiseen kahviin ja ihastus oli välitön. Vietnam on maailman toiseksi suurin kahvintuottaja ja kenties juuri siksi kahvilla on tärkeä osa maan ruokakulttuurissa. Yleensähän Aasian maissa ollaan enemmän teen kuin kahvin ystäviä.

Kahvi saapui Vietnamiin ranskalaisten siirtomaaisäntien mukana 1800-luvulla. Vaikka siirtomaaisäntiä vihattiin, ottivat vietnamilaiset kahvin omakseen. Maan viimein itsenäistyttyä ja selvittyä pitkästä ja verisestä konfliktista USA:n kanssa, on kahvista muodostunut tärkeä vientitulojen lähde. Kommunistinen propagandakin kehotti viljelemään ahkerasti kahvia, jotta maa saisi tavaraa vientiin.

Japanin muinainen pääkaupunki Kioto on täynnä mielenkiintoisia buddhalaisia temppeleitä. Monet kaupungin temppeleistä kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon. Tähän joukkoon kuuluu myös Kiyomizu-dera, jossa kävin vierailulla kesän 2018 Japanin junamatkalla.

Kiyomizu-deran temppeli sijaitsee mäen päällä Kioton keskustan itälaidalla. Temppelille johtava kapea Teekuppikujana tunnettu kävelykatu tekee jo matkasta mielenkiintoisen. Kadun varren vanhat puutalot kätkevät sisäänsä mielenkiintoisia putiikkeja, joissa myydään kaikenlaista tavaraa. Vaikka ei varsinaisesti ostoksilla olisikaan, kannattaa putiikeissa piipahtaa. Minäkin pysähdyin pienelle visiitille Totoro-kauppaan, josta löytyi kaikkea mahdollista Totoron kuvalla varustettua tavaraa.

Olen päättänyt parin aiemman matkakertomukseni kokoelmaan käytännön havaintoja, joita matkalta oli tarttunut mukaan. Vietnaminkin osalta tällaiselle voisi hyvin olla tarvetta. No, täältä pesee.

Vietnam ei ollut ihan yhtä haastava maa kuin vaikkapa Myanmar, eikä kulttuurišokkikaan ollut samaa tasoa kuin Japanissa. Palvelujen saatavuus Vietnamissa on hyvällä tasolla ja suhtautuminen turisteihin on pääosin ystävällistä. Toisaalta räikeä ero turistien ja paikallisten tulotasoissa näyttää kannustavan monenlaiseen linssiinviilaamiseen. Suosittelenkin kevyttä vainoharhaisuutta kaikkien ilman selvää syytä sinua lähestyvien paikallisten suhteen.