Vietnamin kesälomamatkamme matkakertomus on nyt käyty läpi. Jäljellä ovat vain tylsät käytännön asiat. Näistä aiheena on tällä kertaa raha. Seuraavaksi käyn läpi kategorioittain paljonko matkamme tuli maksamaan.

Vietnamin valuutta on Vietnamin dong, jonka arvo on naurettavan pieni. Onneksi seteleissä sentään löytyy nollia riittävästi, joten rahatukko ei pääse kasvamaan valtavan paksuksi. Suurin 500 000 dongin seteli vastaa arvoltaan noin 20 euroa. Käytännössä miljoonabudjetilla maassa joka tapauksessa liikutaan. Valuuttaa ei pysty Suomesta käsin vaihtamaan kuin pieniä määriä. Meillä oli alkupääomana vaimon edelliseltä Vietnamin reissulta yli jääneitä dongeja. Näiden kaveriksi vaihdoimme Forexilta sadan jenkki-dollarin seteleitä, joita vaihdoimme dongeiksi paikan päällä pankissa. Kerran jouduimme turvautumaan pankkiautomaattiin, kun emme löytäneet rahanvaihtopistettä ja aiemmin vaihtamamme dongit olivat jo huvenneet hälyttävän vähäisiksi.

Vietnamin kesälomamatkamme viimeinen kohde oli maan suurin kaupunki Ho Chi Minh City, joka aiemmin tunnettiin nimellä Saigon. Tykkään enemmän tuosta vanhasta nimestä ja siksi kutsun kaupunkia tästä lähtien Saigoniksi.

Matkasimme Saigoniin Da Nangista Vietnam Airlinesin lennolla. Harkitsimme vakavasti myös 16 tunnin junamatkaa, mutta tarjolla olleet vaihtoehdot eivät lopulta kuitenkaan houkutelleet. Olisimme halunneet aiemman yöjunaetapin tapaan oman hytin, mutta Da Nangista etelään päin ei enää ollut tarjolla muuta kuin paikkoja neljän tai kuuden hengen hyteissä.

Saimme matkalla Da Nangin hotelliltamme lentokentälle reissun toisen taksikokemuksen ja tälläkin kertaa meitä yritettiin vedättää. Kuski yritti langettaa maksettavaksemme lentokentän alueelle ajamiseen tarvittavan lipun hinnan, vaikka etukäteen oli sovittu muuta. Kyyti oli Hanoin ongelmataksin tapaan hotellimme järjestämä ja jälleen kerran meitä erikseen neuvottiin olemaan maksamatta enempää kuin sovittu hinta. Jo tuon ohjeistuksen pohjalta osasimme odottaa ongelmia ja siksi otimmekin lähtiessämme hotellin käyntikortin mukaamme. Hanoin tapauksen tavoin tämäkin ongelma selvisi nopeasti, kun kuljettaja sai ensin hetken räyhätä hotellin vastaanottovirkailijalle puhelimessa. En siis näiden kokemusten valossa voi varsinaisesti suositella Vietnamin takseja.

Vietnamin kesälomamatkamme jatkui puolen päivän viidakkoseikkailulla Da Nangista käsin. Noin 70 kilometrin etäisyydellä kaupungista lounaaseen sijaitsevat My Sonin temppelit päätyivät matkaohjelmaan vähän vahingossa, koska aiemmin retkikohteeksi kaavailemamme Ba Na Hills ei lopulta napannutkaan. Luimme netistä arvioita My Sonin temppeleistä ja vakuutuimme kohteen sopivan meille mainiosti. Nämä viidakon kätköissä lymyävät temppelit ovat vakuuttaneet myös UNESCOn, sillä kohde on päässyt maailmanperintöluetteloon vuonna 1999.

Lähdimme tutustumaan temppeleihin opastetulla kierroksella, joka löytyi Viatorin tarjonnasta. Myös usein käyttämämme Klook olisi tarjonnut My Sonin kierroksia, mutta tällä kertaa Viatorin retki sopi meille aikataulultaan paremmin. My Sonin retkemme maksoi suunnilleen saman kuin Ba Na Hillsin pääsymaksu ja kuljetukset olisivat tulleet yhteensä maksamaan. Kohteen vaihtuminen ei siis tuonut rahallista säästöä.

Oppaamme odotteli meitä hotellimme aulassa sovittuna aikana. Tai oikeastaan hän odotteli meitä jo palatessamme lounaalta hotellille kolme varttia ennen sovittua aikaa. Huomasimme jotenkin kovasti oppaan näköisen herran kahvilla hotellin aulakahvilassa. Reilun puolen tunnin kuluttua retkivarusteissa aulaan palatessamme sama herra nappasi meidät matkaansa retkelle. Koska retkelle ei ollut ilmoittautunut ketään muita, pääsimme heti matkaan. Meitä oli siis matkalla kuljettaja ja opas mukaan lukien tasan neljä ihmistä.

Kolmen maailmanperintökohteen jälkeen vuorossa oli jotain ihan muuta, eli kolmen yön majoitus rannan tuntumassa Da Nangissa. Majapaikkamme sijaitsi parin kadunkulman päässä juuri siltä China Beachiksi kutsutulta rannalta, jonne jenkit laskivat maihin Vietnamiin sotimaan tullessaan.

Matkasimme lyhyen matkan Hoi Anista Da Nangiin edellisen majapaikkamme järjestämällä kyydillä. Matkaan ei mennyt kuin puolisen tuntia. Kuski oli aivan matkan lopussa hieman epävarma suunnasta, mutta löysi kuitenkin ensimmäisellä yrittämällä oikeaan paikkaan, ECO Green Boutique Hotelin eteen.

Hotellin nimi herätti epäilyksiä. Arvelin sen olevan lähinnä markkinoinnillinen hämäys, mutta ilmeisesti jotain tottakin oli mukana. Ainakin kaikki pesunesteet olivat ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja ja pyyhkeitä ei vaihdettu aivan yhtä maanisella tarmolla kuin muissa matkamme majapaikoissa. Oli heillä jokin ympäristösertifikaattikin. Hotellin eduksi on laskettava myös sen aulasta löytyvä kiva kahvila. Sieltä sai tilattua kahvin vaikka suoraan huoneeseen.

Huesta matkamme jatkui Hoi Aniin, joka tunnetaan värikkäistä lyhdyistään. Hoi Anin vanhakaupunki on keskisen Vietnamin todellinen silmäkarkki ja suosittu vierailukohde etenkin iltaisin lyhtyjen syttyessä. Me halusimme majoittua kaupungissa kahden yön verran, jotta voisimme tutustua vanhaankaupunkiin kaikessa rauhassa päiväsaikaan ennen illan valtavaa turistiruuhkaa.

Matkasimme Huesta Hoi Aniin maisemareittiä. Reitti löytyi Huen hotellimme tarjoamien retkien joukosta. Tämä pysähdyksineen noin neljän tunnin matka taittui hotellin oman kuljettajan kyydissä. Reitin varrella pysähdyimme Lap Anin laguunilla,  Hai Vanin solan näköalapaikoilla sekä Marmorivuorilla. Nämä kaikki olivat mielenkiintoisia paikkoja, joskaan eivät mitään pakko nähdä -osastoa. Marmorivuorten juurella pääsimme tutustumaan myös alueen marmoriveistosperinteeseen. Isot veistokset olivat upeita, joskin niiden kotiin kuljettaminen saattaisi osoittautua haastavaksi. Eivätkä nuo taitaisi kerrostaloasuntoon mahtuakaan.

Halonginlahden upean risteilyn jälkeen palasimme vielä hetkiseksi Hanoihin. Sitten matkamme kesäisessä Vietnamissa jatkui yöjunalla kohti etelää ja maan muinaista pääkaupunkia Hueta.

Junasta olimme varanneet kahden hengen hytin Laman Express -yksityisvaunusta. Tämä vaihtoehto oli roimasti kalliimpi kuin paikka valtiollisen junayhtiön neljän tai kuuden hengen hytissä. Saimme kuitenkin rahalle vastinetta oman rauhan ja siistin ympäristön muodossa. Laman Expressin hytti näytti todellisuudessa paremmalta kuin mainoskuvissa.

Vietnamin kesäisen matkamme ykköskohde oli Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Halonginlahti. Olemme haaveilleet vierailusta tällä upeista karstikallioista tunnetulla merialueella jo pitkään ja kun nyt kerran olimme juhlistamassa kahta yhteistä vuosikymmentämme, päätimme panostaa risteilyyn kahden yön verran.

Tutustuttuamme tarjontaan laivayhtiöksi valikoitui Aphrodite Cruises, josta olen lukenut paljon hyvää. Monet neuvoivat varaamaan risteilyn vasta paikan päällä Hanoissa, mutta me halusimme kuitenkin varmistaa paikkamme haluamallamme laivalla jo kotoa käsin. Siispä vertailimme hintoja netissä. Hieman hämmentävästi edullisin hinta löytyi Hotels.comista. Tämä ei varsinaisesti haitannut, sillä samaa kautta tein myös kaikki reissun hotellivaraukset. Risteilykin kerrytti siten ilmaisia öitä, joita saa yhden kymmentä yöpymistä kohti.

Kesäinen Vietnamin matkamme ensimmäinen etappi oli maan pääkaupunki Hanoi. Saavuimme tähän liki kahdeksan miljooonan asukkaan metropoliin yhdellä pompulla Hongkongin kautta. Matka-aikaa kertyi kaikkiaan yli 15 tunnin verran.

Hanoin kesä tarjosi meille miellyttävää lomasäätä. Vietimme kaupungissa kaikkiaan neljä päivää, joista kaksi oli kauniin aurinkoisia ja kaksi puolestaan pilvisiä. Pilvisinäkin päivinä harmaa taivas oli niin kirkas, että aurinkolaseja oli pakko käyttää. Yhtenä yönä ja seuraavana aamuna satoi vettä. Kaupungille jalkautuessamme sää oli kuitenkin jo kuivunut. Lämpötila pyöri 35 asteen molemmin puolin ja hetkittäin huima kosteus sai lämmön tuntumaan yli kymmenen astetta mittarin näyttämää lukemaa kuumemmalta.

Tämän vuoden kesäloma kului pääosin Vietnamissa, jota kiersimme noin kolmen viikon ajan. Monillehan Vietnam on talvilomakohde, mutta meitä etenkin maan pohjoisosan koleat talvisäät pelottavat. Siksi maa valikoitui kohteeksi juuri kesäaikaan. Kesällä toki erityisesti eteläisessä Vietnamissa on sadekausi, mutta ainakin tällä kertaa onnistuimme välttymään pahimmilta sateilta. Sää oli suorastaan häkellyttävän kuiva.

Matkan varrelle osui upeita maisemia, neljä maailmanperintökohdetta, suurkaupunkeja, rantaa, paljon historiaa ja myös vähän muistutusta sodan kauhuista. Nähtävää oli valtavasti, eikä tämä kolme viikkoa oikein riittänyt kuin pintaraapaisuun tästä pitkästä ja kapeasta maasta.

Hongkongissa on vielä paljon brittiläisen siirtomaa-ajan muistoja jäljellä. Kaupungissa on myös tuon ajan peruina useita paikkoja, joissa voi nauttia peribrittiläistä iltapäiväteetä. Kenties upeimmat puitteet tälle rituaalille tarjoaa Hotelli Peninsulan barokkityylinen teesalonki, joka löytyy heti rakennuksen aulasta. Vaikka itse hotelli olikin meille turhan hintava, oli tähän pieneen luksukseen sentään budjetissa varaa. Kannattaa huomioida, että aularavintolan minimilaskutus on noin 40€ eli sitä halvemmalla tästä lystistä ei voi selvitä.

Hongkongin Peninsula avasi ovensa vuonna 1928. Sittemmin ketjuksi laajentunut Peninsula pitää ensimmäistä hotelliaan edelleen lippulaivanaan. Hotellin tavaramerkkinä ovat Rolls-Royce -autot, joiden värinä on ”Peninsulan vihreä”.  Olettaisin, että hotellivieraatkin voivat joutua jotain pientä ylimääräistä maksamaan näillä autoilla kruisailusta.