Los Angelesin Hollywoodissa majaansa pitävä Paramount Pictures on mailman viidenneksi vanhin edelleen toimiva elokuvayhtiö. USA:n elokuvayhtiöistä se on toiseksi vanhin, vain Universal Studios on vanhempi. Lisäksi Paramount on suurista elokuvayhtiöistä ainoa, joka ei ole siirtänyt studioitaan pois Hollywoodista. Todellakin, Hollywood ei ole enää vuosikymmeniin oikeasti merkinnyt jenkkiläiselle elokuvateollisuudelle muuta kuin sen muinaista syntypaikkaa. Sijainti tekee Paramountin studioilla vierailusta kohtalaisen helppoa. Etenkin, jos sattuu majoittumaan meidän laillamme Hollywoodissa, ja jos alla on vuokra-auto. Me kävimme tutustumassa paikkaan studiokierroksella.

Paramountin tarina sai alkunsa vuonna 1916, kun Adolph Zukor perusti elokuvayhtiö Famous Players Film Companyn. Hän liittoutui pian Jesse L. Laskyn perustaman Lasky Feature Play Company kanssa. Miehet perustivat yhteisen jakeluyhtiön, jolle tuli nimeksi Paramount Pictures. Kaikki kolme yritystä yhdistyivät lopulta yhdeksi nimen Paramount Pictures alle. Yhtiön logossa näkyvät 22 tähteä edustavat yhtä montaa näyttelijää, joiden kanssa Paramount teki vuonna 1916 sopimuksen. Logo on säilynyt samana alusta tähän päivään asti ja onkin vanhin Hollywoodin studioiden logoista.

Filmitähtien elämä voi olla tavallisen tallaajan perspektiivistä katsoen varsin eriskummallista. Siksi filmitähden arvolle sopivan hautausmaankin on oltava hieman tavallisuudesta poikkeava. Tällaisia ajatuksia heräsi mieleeni, kun tutustuin Hollywoodissa sijaitsevaan pikkuisen perinteistä hautausmaata jännempään Hollywood Forever Cemeteryyn. Tälle aivan Paramountin studioiden naapurissa sijaitsevalle hautausmaalle onkin haudattu monia viihdetaiteilijoita niin elokuvan kuin musiikinkin alalta. Onpa joukossa ainakin yksi kunnon gangsterikin.

Hollywood ei oikeasti oli mitenkään erityisen viihtyisää aluetta. Matalia asuintaloja, ties mitä teollisuushalleja ja sellaista vähän rähjäistä lähiömeinikiä siellä enimmäkseen on, ehkä Hollywood & Highlandin ostarin tienoota lukuunottamatta. Niistä elokuvastudioistakin oikeasti enää vain Paramount pitää majaansa Hollywoodissa. Muut ovat jo aikoja sitten muuttaneet kukkuloiden toiselle puolelle Studio Cityyn  ja muualle vähän väljemmille vesille. Siksipä Hollywood Forever Cemetery onkin todella mainio vihreä läiskä alueen keskellä.

Unescon maailmanperintökohteita esittelevän joulukalenterini kolmas luukku pitää sisällään joukon ensimmäisen luontokohteen. Kyseessä on metsäalue, joka vetää jonkin verran metsissä liikkuneen suomalaisenkin hiljaiseksi.

Kyseessä ovat Redwoodin kansallispuistot pohjoisessa Kaliforniassa. Alue koostuu useammasta kansallispuistosta, joissa kaikissa kasvaa mahtavia punapuita. Nämä kaikista maailman puista korkeimmiksi kasvavat voivat yltää jopa 115 metrin korkeuteen. Ne myös elävät parhaimmillaan tuhansia vuosia, minkä vuoksi vanhimmat punapuut lukeutuvat maailman vanhimpiin eliöihin.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin tuo kuva on otettu Humboldtin kansallispuistosta vähän etelämpää. Maasto ja puut ovat kuitenkin sielläkin hyvin samanlaisia kuin Redwoodin kansallispuistoissa, joiden läpi ajoimme kuvaustauolle pysähtymättä. Punapuumetsiä on pohjoisessa Kaliforniassa vielä jonkin verran, etenkin San Franciscon pohjoispuolella. Todella korkeita, yli 100-metrisiä, puita ei kuitenkaan taida juuri löytyä muualta kuin Redwoodin kansallispuistoista ja Humboldtin kansallispuistosta.

Noin 200 000 asukkaan Huntington Beachin kaupunki sijaitsee eteläisessä Kaliforniassa, Orangen piirikunnassa State Route 1:n varrella. Huntington Beach on tunnettu erityisesti surffikaupunkina. Sitä kutsutaankin lempinimellä Surf City, USA. Etenkin kesällä kaupungin ykköspaikka on hiekkaranta, jota riittää paljon, yhteensä yli 15 kilometrin matkalta. Rannan keskipiste on rantalaituri Huntington Beach Pier. Laituri on yksi USA:n länsirannikon pisimpiä, kaikkiaan 592 metriä pitkä.

Eteläisen Kalifornian sisämaassa sijaitseva Palm Springs on talvilomakohde. Suojaisesta sijainnista johtuen kaupungin ilmasto on lämpimämpi kuin Kalifornian rannikolla. Suosituinta vierailuaikaa on tammi-huhtikuu, jolloin päivän ylimmät lämpötilat ovat 20 ja 30 asteen välimaastossa. Kesä on selvästi off-season, monille yli 40 asteen lämpötilat ovat liikaa.

Jos nyt kuitenkin satut Palm Springsiin heinä-elokuussa, kuten me, voi tämä kaupungin nähtävyys olla parasta mitä tarjolla on. Palm Springs Aerial Tramway on hieman kaupungin keskustan länsipuolelta lähtevä köysirata, jonka pyörivä vaunu nostaa maksimissaan 80 turistia noin vartissa lähelle San Jacinto Peakin huippua. Korkeuseroa ylä- ja ala-aseman välillä on liki 2000 metriä. Huipulla korkeus merenpinnasta on lähemmäs 2600 metriä ja lämpötila voi olla jopa 22 astetta matalampi kuin lähtöpisteessä. Heippa hei, helle.

Kaliforniasta läheltä Nevadan rajaa löytyy Kuolemanlaakson kansallispuisto, joka on manner-USA:n kansallispuistoista suurin. Se on siis suurempi kuin Yellowstone, jota moni varmasti suurimmaksi arvelisi. Kuolemanlaakso on autiomaata, josta löytyy niin suola-aavikkoa, hiekkadyynejä, kallioita, laaksoja kuin kanjoneitakin. Badwaterin suola-aavikko on USA:n matalin paikka, se sijaitsee 86 metriä merenpinnan alapuolella.

San Diegon eläintarha eteläisessä Kaliforniassa vietti juuri sopivasti 100-vuotisjuhlia vieraillessamme paikalla kesällä 2016. Eläintarha oli ainoa etukäteen San Diegosta tietämäni asia ja oikeastaan myös tärkein syy kaupungissa vierailuun. Olin jo 1980-luvulla telkkarista ihaillut eläintarhaa siitä kertovaa tv-sarjaa katsellen ja siitä lähtien haaveillut joskus pääseväni paikan päälle.

Eläintarha sijaitsee Balboa Parkissa keskustan pohjoispuolella. Samassa puistossa on muutakin nähtävää, joten siellä saa helposti kulumaan koko päivän. Eläintarhaan kuuluu myös erillinen Safaripuisto, joka sijaitsee etäämällä keskustan luoteispuolella. Sisäänpääsystä eri puistoihin on maksettava erikseen. Emme vierailleet Safaripuistossa, mutta olen lukenut sen olevan huomattavasti eläintarhaa suurempi ja sisältävän isoja alueita, joissa eläimet voivat elää vapaasti laumoissa.

Route 66 -reitin varrella on tarjolla paljonkin omituisia nähtävyyksiä. Yksi hauskimmista on Kalifornian Oro Granden laitamilla sijaitseva Bottle Tree Ranch. Vanha valtatie kulkee Kaliforniassa läpi autioituneiden tienoiden, joten tällainen pieni keidas tarjoaa kaivattua vaihtelua.

Bottle Tree Ranch on kansantaiteilija Elmer Longin työn tulosta. Herra on jatkanut isänsä aloittaman tyhjien pullojen kokoelman kartuttamista ja ripustellut pulloja vanhoihin puhelinpylväisiin näytille.

”Los Angelesin keskusta kannattaa unohtaa, ei siellä kukaan käy”, olen kuullut sanottavan useammassakin tv-ohjelmassa. Moni muukin on tämän kuullut ja hyvin sisäistänyt, voi helposti todeta paikan päälle. Katukuvassa ei selvästi turistiksi erottuvia ihmisiä näy, siis meidän lisäksemme. Minä jo metrosta katutasolle noustessamme kaivelen kameran, tuon kansainvälisen turistin tunnusmerkin, esille laukusta. Sillä siinähän se heti puiston toisella puolella komeilee, komea art deco -helmi, Los Angelesin kaupungintalo.

Tv-ohjelma oli sikäli oikeassa, ettei keskustassa ihan kamalasti nähtävää ole. Walt Disney Concert Hall lähinnä tulee mieleen, Frank Gehryn arkkitehtuuria katselen aina mielelläni. Muutoin niitä korkeita talojahan siellä enimmäkseen on.

Matkamme viimeinen siirtymätaival San Diegosta Los Angelesiin noin seitsemän viikkoa Chicagoon saapumisemme jälkeen alkoi harmaassa säässä. Los Angeles on USA:n toiseksi suurin kaupunki ja yhdessä kiinni toisiinsa kasvaneiden kymmenien vierekkäisten kaupunkien kanssa se muodostaa yli 18 miljoonan asukkaan yhtenäisen metropolialueen.