Kahdeksannesta joulukalenterin luukusta löytyy hieman epäonnisemmin alkava tarina. Matkoilla kaikki ei aina mene niin kuin haluaisi. Aina ei tarvita edes kovin suurta ongelmaa huonon fiiliksen aiheuttajaksi. Kauan odotettua lomaa varten rakennetut odotukset voivat romuttua loppujen lopuksi hyvin pienenkin harmin aiheen vuoksi. Ainakin meidän kohdallamme jokainen matka on kuitenkin ollut lopulta plusmerkkinen, vaikka joinain hetkinä olemmekin sukellelleet syvissä vesissä. Kuten nyt vaikkapa tällä edellisellä Pariisin vierailullamme.

Tämä tarina osoittaa, ettei kaikki aina mene kuten tahtoisi, vaikka kohde olisi oma ykkössuosikki ja matkasuunnitelma kuinka tarkoin harkittu. Tällä ties kuinka monennella Pariisin vierailullamme olimme vihdoin saaneet huoneen hotellista, jota olimme kytänneet jo pidemmän aikaa. Latinalaiskorttelin alue oli meille majoituskohteena uusi, mutta olimme käyneet samoilla kulmilla kävelemässä useaaan otteeseen. Pienellä sivukadulla aivan Sorbonnen yliopiston nurkilla sijainnut pieni kolmen tähden hotelli oli tullut jostain nettikeskustelusta vastaan vuosia aiemmin. Suosittu hotelli oli saanut paljon kehuja. Sitä ei edes löytynyt netin varaussivustoilta, vaan huone piti varata suoraan hotellin omien sivujen kautta. Aiemmilla kerroilla edes monta kuukautta etukäteen liikkeellä ollessamme emme olleet huonetta saaneet.

Joulukalenterin seitsemäs luukku vie New Yorkiin vuoteen 2002. Vierailimme tuolloin ensimmäisen kerran tässä kaupunkien kaupungissa. Kahden päivän ensivierailun jälkeen en olisi voinut mitenkään kuvitella palaavani kaupunkiin, sen verran tylyltä se tuntui kivojen Washingtonin ympäristössä viettämiemme päivien jälkeen.

Tuolloin syyskuun 11. päivän terrori-iskuista oli kulunut alle vuosi ja turistikato vaivasi New Yorkia edelleen. Majoituksen hinnat olivat reilusti terrori-iskuja edeltävää tasoa halvempia. En silti olisi koskaan osannut kuvitella, kuinka edulliseksi tämä ensimmäinen majoittumisemme kaupungissa tulisi muodostumaan.

Majoituimme aivan Times Squaren nurkilla tunnelmaltaan varsin kivassa hotellissa. Huoneemme tosin oli todella pieni koppi, mutta se ei tuollaisella lyhyellä pysähdyksellä haitannut. Huone oli varsin persoonallisesti sisustettu ja hotellin muutkin tilat vaikuttivat kivoilta, kuten nyt vaikka hämyinen aula jatkuvasti taustalla soivine jazzeineen.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi joulukalenterin kuudes luukku pitää sisällään kotimaisen matkatarinan. Tällä kertaa tie vie Turkuun, jossa vierailimme kesällä 2015 Ruisrockissa. Kyseessä oli meille molemmille ensimmäinen kerta kyseisillä festareilla. Syynä vierailulle oli poikkeuksellinen Don Huonojen keikka, jonka vaimoni halusi ehdottomasti nähdä. Minua kiinnosti eniten Michael Monroe ja pienenä bonuksena halusin nähdä Santa Cruzin, jota en ollut koskaan ennen nähnyt livenä.

Saavuimme Turkuun autolla, jonka pysäköimme hotellimme parkkihalliin. Autolta poistuessamme havaitsimme kahden saman hotellin pysäköintipaikoille pysäköidyn auton valojen olevan päällä. Mainitsin näistä hotellin vastaanotossa ja sain siitä kiitokseksi ilmaisen pysäköinnin. Tosin tämä kiitos minulle selvisi vasta seuraavana aamuna laskun maksun yhteydessä.

Päivien lyhentyessä lyhentymistään on aika suunnata jälleen kesäisiin tunnelmiin. Joulukalenterin viides luukku vie helteiseen Roomaan, jossa vierailimme viimeksi kesällä 2017 Etelä-Italian kierroksemme päätteeksi.

Olimme olleet liikkeellä Italiassa Roomaan saapuessamme jo reilut kaksi viikkoa. Koko matkan ajan sää oli edennyt lämpimämpään suuntaan. Viileä se ei ollut alkujaankaan, joten viimeisenä Roomassa viettämänämme päivänä lämpötila oli monelle turistille jo liian korkea. Vaan ei meille kesän lapsille, me jalkauduimme reippaasti kaduille koko päiväksi ennen alkuillan paluulentoa kotiin.

Neljännestä joulukalenterin luukusta löytyy tarina noin vuoden takaa Espanjan Andalusiasta. Tarkemmin nyt matkataan sherryalueen suurimpaan kaupunkiin Jerez de la Fronteraan. Kaupunki ja sherry ovat todellakin vahvasti kytköksissä toisiinsa. Onhan sherry espanjaksi jerez.

Meillä oli Jerezissä aikaa vain yhdelle sherrytilavierailulle. Valitsimme kätevästi aivan kaupungin keskustasta löytyvän González Byasin tilan, jonka nurkalle päädyimme heti ensimmäisenä iltana ihan vahingossa Jerezin katedraalille käveltyämme. Sherrytila kun pitää majaansa aivan siinä katedraalin naapurissa.

Joulukalenterin kolmas luukku vie yhteen upeimmista paikoista, missä olen koskaan vieraillut. Kyseinen paikka on Angkorin arkeologinen alue Kambodžassa. Vietimme kolme päivää tutustuen näihin viidakon kätköissä lymyileviin temppeleihin loppukesästä 2015. Olimme haavailleet niiden näkemisestä ensimmäisestä Kambodžan vierailustamme asti. Lopulta vähän reilut kaksi vuotta tuon ensivierailun jälkeen saavuimme vihdoin Siem Reapiin, joka on Angkoria lähin kaupunki.

Päätimme ottaa ensimmäiselle temppeliretkellemme mukaamme oppaan, koska emme halunneet vain haahuilla päättömästi temppeleillä ymmärtämättä tarkemmin mitä näimme. Arvelimme oppaan tarjoavan sopivasti historiallista kontekstia näihin upeisiin maisemiin. Näin kävi ja saimme kaupan päälle vielä paljon muutakin.

Toinen joulukalenterin luukku vie viinitilavierailulle kesäiseen Italiaan. Meidät tälle vierailulle toi Brunello di Montalcino, punaviini johon olin ihastunut jo ensimmäisellä Italian vierailullamme kesällä 2001. Olin tuolloin matkan toisena iltana erehtynyt tilaamaan illallisviiniksi pullon brunelloa, ravintolan viinilistan kalleimman pullon, jolla oli hintaa useamman päivän ruokabudjettimme verran. Matkabudjettiin tuli iso lovi, mutta samalla löytyi uusi suosikkiviini.

Toscanaan suuntautuvalla matkallamme brunellon koti, Montalcinon pikkukaupunki, oli pakollinen pysähdyspaikka. Erityisen suurella innolla odotin pääseväni maistamaan Valdicavan yhden tarhan brunello Madonna del Pianoa, joka oli napannut Wine Spectatorin arvioissa täydet sata pistettä. Täysiä pisteitä ei jaeta kovin avokätisesti.

Vierailemme mielellämme viinialueilla matkaillessamme viinitiloilla ja siksipä myös Montalcinossa tarkoituksenamme oli käydä tutustumassa viinin valmistukseen vähän lähemmin ainakin kahdella tilalla. Päätimme aloittaa tärkeimmästä, ja siksi pyysinkin hotellimme vastaanottovirkailijaa kilauttamaan Valdicavalle ja kysäisemaan audienssia. Virkailija näytti hyvin epäilevältä ja arveli vierailun tuskin onnistuvan. Valdicava kun on todella pieni tila, jolla ei ole vierailufasiliteetteja. Hän lupasi kuitenkin tehdä parhaansa.

Nyt se on sitten joulukuu ja joulukalenteri lähtee virallisesti käyntiin. Tällä kertaa kalenterin luukuista löytyy lyhyitä tai vähän pitempiäkin tarinoita maailmalta. Ensimmäisestä luukusta löytyvä tarina sijoittuu ensimmäiselle ”oikealle” ulkomaanmatkalleni Pariisiin. Olin aluksi vähän pyörällä päästäni, kuten varsin nopeasti käy ilmi. Olen nauranut itselleni useat makeat naurut tilannetta muistellessani.

Kesälomamatkamme vuonna 2000 oli myös meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatkamme. Minä olin käynyt siihen asti Suomen rajojen ulkopuolella vain pari kertaa, ja nekin Ruotsissa. Parempi puolisko oli vähän kokeneempi. Olin matkasta kovasti innoissani, sillä juuri Pariisin olin ehdottomasti halunnut joskus nähdä. Pidin kovasti ranskan kielestä ja olin sitä yläasteella opiskellutkin. Tosin kieli oli ehtinyt painua jo unholaan.

Huomenna se taas alkaa, joulukuu. Siispä huomenna on aika avata joulukalenterin ensimmäinen luukku. Täällä blogissa seurataan jouluun asti blogini historian kolmatta joulukalenteria. Aloitin kaksi vuotta sitten kaupunkikohteilla, jatkoin viime vuonna maailmanperintökohteilla ja tällä kertaa aiheena ovat matkatarinat. Jokaisesta joulukalenterin luukusta löytyy nyt yksi lyhyt tai vähän pitempikin tarina maailmalta.

Olen yrittänyt valita joukkoon vähän kaikenlaisia tarinoita. Kaikki niistä eivät suinkaan kerro upeista auringonlaskuista ja muista matkailun tähtihetkistä. Joskin näitä tähtihetkiäkin on luvassa. Muutamat tarinoista ovat tuttuja jo aiemmin julkaisemistani matkakertomuksista. Aiemmin ne ovat kuitenkin olleet vain suuremman tarinan osia, nyt ne nousevat pääosaan.

Seuraava matkamme suuntautuu Kaliforniaan, jonne pakenemme Suomen synkkää sydäntalvea ja juhlistamme samalla vaimoni syntymäpäivää. Juhlakalu valitsi kohteen, joskin ennen valinnan lopullista lukitsemista kävimme läpi lukuisia muitakin vaihtoehtoja. Erityisesti mielessä oli Kambodža, joka jäi viime kesänä pois matkaohjelmasta. Päätimme kuitenkin piipahtaa tähän mielenkiintoiseen maahan mieluummin kovimman turistisesongin ulkopuolella. Palaamme aiheeseen siis myöhemmin.

Kalifornia ei ole meille mikään tyypillinen talvikohde, sillä siellä ei keskitalvella oli kovinkaan lämmintä. Odotettavissa on jopa kylmempää säätä kuin parina aikaisempana vuonna talvikohteeksi valitsemassamme Andalusiassa. Meille sopisivat yli 30 asteen lämpötilat paremmin kuin nämä alle 20 asteen lukemat. Andalusian kokemusten perusteella olemme kuitenkin todenneet valon määrän olevan vielä lämpöäkin tärkeämpi tekijä keskitalven matkakohteen valinnassa. Juuri valoa kun Suomen talvessa eniten tulee ikävä.