Filmitähtien elämä voi olla tavallisen tallaajan perspektiivistä katsoen varsin eriskummallista. Siksi filmitähden arvolle sopivan hautausmaankin on oltava hieman tavallisuudesta poikkeava. Tällaisia ajatuksia heräsi mieleeni, kun tutustuin Hollywoodissa sijaitsevaan pikkuisen perinteistä hautausmaata jännempään Hollywood Forever Cemeteryyn. Tälle aivan Paramountin studioiden naapurissa sijaitsevalle hautausmaalle onkin haudattu monia viihdetaiteilijoita niin elokuvan kuin musiikinkin alalta. Onpa joukossa ainakin yksi kunnon gangsterikin.

Hollywood ei oikeasti oli mitenkään erityisen viihtyisää aluetta. Matalia asuintaloja, ties mitä teollisuushalleja ja sellaista vähän rähjäistä lähiömeinikiä siellä enimmäkseen on, ehkä Hollywood & Highlandin ostarin tienoota lukuunottamatta. Niistä elokuvastudioistakin oikeasti enää vain Paramount pitää majaansa Hollywoodissa. Muut ovat jo aikoja sitten muuttaneet kukkuloiden toiselle puolelle Studio Cityyn  ja muualle vähän väljemmille vesille. Siksipä Hollywood Forever Cemetery onkin todella mainio vihreä läiskä alueen keskellä.

Phang Ngan lahdelta Phuketinsaaren ja mantereen välistä löytyy pieni kallioinen Koh Panyeen saari, jonka kyljessä kelluu indonesiasta lähtöisin olevien muslimikalastajien kylä. Kylä on rakennettu paalujen päälle kelluvaksi, koska sen perustamisen aikaan 1700-luvun lopulla ulkomaalaisilla ei ollut oikeutta omistaa maata Thaimaassa.

Vasta turismin tuomien tulojen avulla kylä on pystynyt leviämään jo vähän kuivallekin maalle. Tämä on mahdollistanut kunnollisen moskeijan rakentamisen. Kultakupolinen moskeija onkin kylän ehdottomasti hienoin rakennus. Tasaista maata tosin saarella on erittäin rajallisesti.

Andalusian roadtripin matkakertomus on nyt tullut tiensä päähän. Enää on jäljellä pieni katsaus reissukuluista. Yritin jälleen parhaani mukaan kirjata kaikki kulut ylös. Jostain syystä kuitenkin onnistuin muutaman pääsymaksun hinnan hukkaamaan. Nämä onneksi löytyivät netistä. Seuraavaksi esittelen reissun kulut tuttuun tapaan jaoteltuina.

Kuitit yritin kyllä kerätä jälleen täsmällisesti ja kuitittomat käteisostotkin kirjata kännykkään. Pääosin maksoin kaiken luottokortilla, mutta käteistäkin oli mukana, tarkalleen 360€ edestä. Espanjassakin kortti kävi todella hyvin, eikä käteistä oikein ollut pakko käyttää muuta kuin aivan pienimmissä kioskeissa ja markkinakojuissa.

Olen jo useaan otteeseen matkakertomuksen myötä valitellut Andalusian kylmää säätä. Oikeasti tämä oli meille jo toinen vierailu tähän Espanjan eteläiseen maakuntaan joulukuussa, joten lämpötila ei tullut mitenkään yllätyksenä. Osasimme varautua siihen, ettei lämpömittarin kertomaan lukemaan voi täysin luottaa. 20 asteen lämpötilassakin voi kevytuntuvatakki olla tarpeen. Olimme riitävän lämpimillä vaatteilla aina liikkeellä. Lämpö ei siis ollut meillä edes hakusessa tällä kertaa. Sen sijaan yksi tärkeimpiä matkan päämääriä oli saada vähän valohoitoa talven kaamoksen keskellä. Tämä tavoite toteutui hienosti.

Auringon matka taivaan poikki oli näinkin etelässä jonkin verran lyhyempi kuin kesällä. Päivän pituuden ero eri vuodenaikojen välillä on kuitenkin Andalusiassa paljon maltillisempi kuin Suomessa. Aurinko nousee keskellä talvea vain noin puolitoista tuntia myöhemmin kuin kesällä. Meille tämä pieni myöhäistys oli vain hyvä juttu, sillä ehdimme nähdä kauniita auringonnousuja heräämättä aikaisin. Aurinko nousi suunnilleen puoli yhdeksältä.

Matkan aikana en varsinaisesti kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta jälkeen päin valokuvia selaillessa Andalusian roadtripimme nähtävyyksistä löytyi selvä kaava. Valokuvien kohteina olivat enimmäkseen kirkot ja linnat. Toki kuvasin paljon myös kapeita kujia, mutta niistä olenkin jo kirjoittanut matkakertomuksen ensimmäisessä osassa (ks. osa 1: Valkoisia kyliä ja kapeita kujia).

Kirkkoja ja linnoja löytyy Andalusiasta monista paikoista. Kristityissä maissa kirkkoja nyt muutenkin on joka kylässä, mutta katoliset maat kunnostautuvat tässä vielä jotenkin erityisen hyvin. Linnat puolestaan ovat osin perua alueen sotaisasta historiasta. Islaminuskoiset maurit valloittivat liki koko Pyreneiden niemimaan, mutta joutuivat lopulta luopumaan alueesta kristittyjen valloitettua sen takaisin. Pitkän aikaa rajalinja kulki Andalusiassa, mikä näkyy edelleenkin paikannimissä. Mekin vierailimme kahdessa muinoin rajavyöhykkeellä sijainneessa kaupungissa, joiden nimen perässä on edelleen de la frontera tämän merkkinä, vielä puolen tuhatta vuotta tapahtumien jälkeen.

Tuttuun tapaan tämä Andalusian matkammekin oli myös ruokamatka. Pääsimme vuotta aiemmalla reissulla jo vähän andalusialaisten herkkujen makuun. Tuolloin tosin olimme pääosin Elvirian majapaikan lähistön turistisyöttölöiden armoilla. Tällä kertaa vietimme suurimman osan matka-ajasta parempien eväiden äärellä. Lautaselta löytyi niin päätä kuin häntääkin.

Edellisen Andalusian matkan positiivisin yllätys olivat Granadassa syömämme churrot. Nyt halusimme kokeilla, osataanko näitä rasvapötkylöitä valmistaa myös muissa maakunnan kaupungeissa.

Pettymys olikin melkoinen, kun hyviä churropaikkoja ei aluksi reitille osunut. Onneksi kuitenkin churrotili saatiin avattua Jerez de la Fronterassa. Testasimme kaupungissa kaksikin netissä kohtalaisia arvioita kerännyttä paikkaa. Tosin turistien nettiin kirjoittamia arvioita tärkeämpänä kriteerinä pidimme paikan suosiota paikallisten vanhempien rouvien keskuudessa. Ei kannata mennä, jos ei näy rouvia churrojen kimpussa.

Yhdeksi tämän roadtripin teemaksi muodostuivat Andalusian valkoiset kylät. Lopulta vierailimme vain kahdessa tällaisessa, mutta useampia ehdimme miettiä vaihtoehtoisina kohteina. Valkoiset kylät sijaitsevat pääosin läntisessä Andalusiassa Cádizin provinssissa. Poikkeuksiakin on. Mijas lähellä Malagaa on yksi tällainen.

Valkoisiksi näitä kyliä sanotaan yksinkertaisesti talojen värityksen vuoksi. Seinät ovat valkoisia ja katot punatiilisiä. Valkoinen väri lienee lähtöisin talojen rakentamiseen käytetystä paikallisesta kalkkikivestä. Nämä kylät ovat vanhoja ja tiiviisti kapeiden katujen varsille rakennettuja. Useat näistä ovat olleet asutettuja jo roomalaisella ajalla. Joukossa on kaksi rajakaupunkia, de la fronteraa, jotka sijaitsivat Granadan islamilaisen kuningaskunnan ja kristityn Espanjan rajalla.

Vuosi 2019 pyörähtää blogissa käyntiin tismalleen samoin kuin edellinen vuosikin. Viime joulukuun puolivälissä käväisimme nimittäin toistamiseen Andalusiassa. Vuotta aiemmin olimme liikkeellä samalla suunnalla samaan aikaan ja vuosi 2018 lähti blogissa liikkeelle tuon matkan matkakertomuksella. Ja Andalusian matkakertomuksella startataan tämäkin vuosi.

Edellisen vuoden tapaan minulla oli satumainen arpaonni ja sain työnantajan loma-asunnon viikoksi käyttööni nimellistä korvausta vastaan. Tosin tätä arpaonnea selittänee se, ettei asunto ole erityisen haluttu joulukuussa. Käytännössä onni osuu kohdalle sille, joka arvontaan osallistuu. Vaan iloinen olin tästä silti.

Nyt on vuosi 2018 sitten ihan kohta lopullisesti takana päin. Vuoden viimeiselle päivälle säästin vielä pienen katsauksen menneen vuoden matkoihin. Matkapäivissä mentiin edellisen vuoden ohi pikkuisen, mutta edelleen vuosi 2016 pysyy selvänä ykkösenä. Tuolloin jo pelkkä kesälomamatka kesti miltei yhtä kauan kuin tämän vuoden kaikki matkat yhteensä.

Marraskuussa 2017 jaoin blogissa yhden kirjoituksen verran tuolloin työn alla olleita suunnitelmia tälle vuodelle (ks. Tulevia seikkailuja). Mukana oli Myanmaria, Pietaria ja ties mitä. Nuo silloiset suunnitelmat eivät kovin hyvin toteutuneet. Myanmar siirrettiin tulevaisuuteen jälleen kerran eikä ystäväpariskunnan kanssa yhteistä aikaa Pietarin reissuun siunaantunut. Näitä reissuja emme siis tehneet, mutta seuraavaksi tulee pieni yhteenveto niistä reissuista, jotka toteutuivat. Ei ollut huono kattaus tämäkään.

Vuoden lopun lähestyessä ajattelin vilkaista myös blogin eniten kiinnostusta herättäneitä aiheita. Julkaisin vuoden aikana yhteensä yli 130 postausta. Tosin lukua kasvattavat 24 joulukalenteripostausta, jotka ovat varsin lyhyitä. Esittelen nyt lyhyesti viisi suosituinta näistä vuoden postauksista. Suoritin vastaavan vuosikatselmuksen myös viime vuonna (ks. Vuoden 2017 suosituimmat).

Instagramissa eniten tykkäyksiä keräsivät yllä näkyvät yhdeksän kuvaani. Joukossa on eniten kuvia, kaikkiaan neljä, marraskuiselta Hongkongin matkalta. Mukana on myös yksi kuva viime vuoden lopun Andalusian matkalta, yksi kesän 2017 Italian matkalta, fiilistelykuva vuosien takaa New Yorkista, surffikuva Kaliforniasta kesältä 2016 sekä yksi auringonlaskukuva ihan kotinurkilta Helsingistä.

Blogin puolella New York -aiheet olivat kovin suosittuja. Kirjoittelin New Yorkista keväällä ja alkukesästä jonkin verran pääsiäisen aikoihin kaupungissa vierailtuamme. Jos näiden viiden suosituimman lisäksi listaisin vielä viisi seuraavaa, olisi New York vielä vahvemmin edustettuna. Sijat 6-10 nimittäin menevät keväisen New Yorkin matkakertomukseni lopuille osille.