Toisesta joulukalenterin luukusta paljastuu Kalifornialainen suurkaupunki. Me olemme ehtineet vierailla tässä kaupungissa vain kertaalleen. Tuokin vierailu oli vain kolmen päivän pituinen. Paljon jäi nähtävää ja aiommekin palata tutustumaan paikkoihin paremmin tuonnempana.

Ajattelin tänä vuonna kokeilla joulukuun kunniaksi tehdä blogiini joulukalenterin. Mietin hetken aihetta ja päädyin varsin pian kaupunkikohteiden esittelyyn. Nämä kun kohteina ovat aina tuntuneet omimmilta. Kaikki joulukalenterini kaupungit ovat omia suosikkejani, mutta ne ihan ykkössuosikit olen jättänyt viimeiseksi. Osassa kaupungeista olen päässyt käymään vain kerran, osassa olen käynyt useasti.

Ulkona sateen ropistessa ikkunaan ja raskaiden pilvien peittäessä auringon pakottaen sytyttämään valot keskellä päivää, tarttuu käsi kuin huomaamatta matkaopaskirjaan ja mieli matkaa kohti uusia seikkailuja maailmalla.

Toisinaan tuntuu, etten edes uskaltaisi käyttää mitään verkkoon kytkettyä laitetta, jos en tietäisi sitäkään vähää tietoturvasta mitä tiedän. Hakkereiden ystävä numero yksi kun on ihmisten tietämättömyys. Suurin osa tietokoneen ja älypuhelimen käyttäjistä surffailee verkossa sinisilmäisinä luottaen siihen, ettei mitään pahaa tapahdu. Tuurillahan ne laivatkin seilaa.

Tietoturva ei ole varsinaisesti se kaikista vahvin osaamisalueeni, mutta toisaalta it-ammattilaisena olen asian kanssa päivittäin tekemisissä. Seuraan myös aihealueen uutisia ja olen perillä uusimmista vitsauksista. Ajattelinkin nyt jakaa muutaman vinkin erityisesti matkailijan näkökulmasta. Kerron minkälaisia uhkia on olemassa ja kuinka niiltä voi suojautua. Lisäksi annan kuhunkin kohtaan myös aiheesta enemmän kiinnostuneille lisävinkkejä.

Kaakkois-Aasia on selkeästi edullisimmillaan kesällä, jolloin eurooppalaiset lomailevat lähempänä kotiaan ja sää on talveen verrattuna sateisempi. Siis edullisempi matka ja lyhyemmät jonot joka paikassa. Päätimme uhmata sadekautta.

Pitkät lennot eivät koskaan ole halpoja, varsinkaan jos ei halua matkata useampaa päivää kerralla useammalla vaihdolla. Näin tietyt yleiskustannukset ovat ja pysyvät. Onneksi perillä kohteesta toiseen liikkuminen on välineestä riippumatta suhteellisen edullista samoin kuin syöminenkin. Myös hotellit ovat suhteellisen edullisia, joskin majoituksen suhteen tarjonta on laajaa ja enemmänkin voi aina maksaa.

Tänä kesänä käytimme reilut pari viikkoa lomastamme neljän kohteen kiertomatkaan Kaakkois-Aasiassa. Kohteet olisi ollut mahdollista kiertää maitse, mutta ajanpuutteen vuoksi suoritimme siirtymät lentoteitse. Aasiassa lyhyet lentomatkat ovat varsin edullisia, joten tämä ei edes verottanut budjettia kovin paljoa.

Ensimmäinen kohde oli Singaporen kaupunkivaltio. Saavuimme perille Finnairin suoralla miltei 12 tunnin lennolla. Puuduttavan pitkä matka tuntui yllättävän lyhyeltä, koska lähtö tapahtui puolen yön aikoihin ja näin ollen nukahtaminen oli helpompaa kuin esim. aamulennolla.

Singaporen vierailu oli meidän ensimmäisemme. Siisti ja selkeä kaupunki ei kauheasti muistuttanut aasialaiskaupunkia. Upean aurinkoinen sää, mahtavan kostea kuumuus ja erinomainen ruokatarjonta sopivat meille kuitenkin erinomaisesti. Kaupunki tarjoaa kohtalaisen pienestä koostaan huolimatta paljon nähtävää ja on ehdottomasti uudemman visiitin arvoinen.

Finnairon nyt reilut puoli vuotta kaupitellut pitkillä matkoilla Economy Comfort -luokkaa, jossa luvataan olevan enemmän mukavuutta tavalliseen economy-karjavankkuriin verrattuna. Ihan hirveästi ei tätä luokkaa ole muissa blogeissa kehuttu, mutta päätimme sitä kuitenkin kokeilla kesäloman menolennolla Helsinki-Singapore. Kyseessä oli kuitenkin selkeästi pisin lentomme tähän asti, yli 11 tuntia kestoltaan.

[Kuva lisätty 13.4.2016, otettu lennolta Miamiin maaliskuussa 2016. Tällöin Finnair tarjosi Economy Comfortia 15000 Finnair Plus -pisteellä. Puolet tästä määrästä oli juuri vanhentumassa, joten raaskin pisteistäni luopua. Konemalli oli erilainen ja jalkatilaa ehkä pikkuisen vähemmän, mutta silti varsin kelvollisesti peruseconomyyn verrattuna.]

Luin joskus lehdestä jostain tutkimuksesta, jossa päätelmänä todettiin, että ihminen on onnellisimmillaan kahdeksan viikkoa ennen lomaa. Muissa tutkimuksissa on päädytty toisenlaisiin aikamääriin, mutta yleensä onnellisuus on huipussaan nimenomaan ennen lomaa.

Tässä kyse lienee suunnitelmista ja odotuksista. Varsin ymmärrettävää. Kyllähän siinä väkisinkin odotuksia muodostuu ja lomakuume kohoaa, kun lomaa suunnittelee. Ja tämähän on pelkästään positiivista. Jos nyt suunnittelijayksilö on. Kuten vaikkapa minä satun olemaan.

Meidän ruokakunnassamme loma ei oikein toimi ilman poistumista kotikulmilta. Yleensä tulee poistuttua mieluummin kauemmas kuin lähemmäs. Tällä kertaa jatkamme nurinkurista ajoitusta, joka alkoi vuodenvaihteen Pariisin matkalla. Kesällähän ei koskaan mennä Aasiaan, koska siellä sataa. Paitsi että me menemme.

Matkalla on yleensä mukana useampiakin sähkölaitteita. Näin oli meilläkin kesän roadtripillä. Matkalla sähkölaitteiden kanssa voi seurata ongelmia omituisista pistorasioista ja niiden vähyydestä johtuen. Siksi kannattaakin mukaan otettavia varusteita miettiessä ottaa myös nämä seikat huomioon.

USA:ssa sähköpistokkeet ja pistorasiasta tuleva jännite ovat erilaisia kuin kotona Suomessa. Jännitteestä ei tarvinne välittää, sillä sähkölaitteet pärjäävät molemmilla jännitteillä. Sen sijaan pistokkeiden kanssa tulee ongelmia, jos asiaan ei ole kiinnittänyt mitään huomiota. Meillä oli mukana kaksi simppeliä euro-USA-adapteria varmuuden vuoksi. Usein adaptereja on tarjolla myös hotellien vastaanotossa. Vaan uskallatko kuitenkaan luottaa siihen, että peräkylän minimotellissa sellainen olisi vapaana, kun älypuhelin olisi kuitenkin pakko saada ladattua yön aikana?

Pienissä hotelleissa/motelleissa ei myöskään välttämättä ole huoneessa vapaita pistorasioita kuin ehkä yksi kappale. Ainakin meillä ladattavia laitteita oli jokaisen yön ajaksi vähintään kaksi. Molempien älypuhelimet vaativat tasaista latausta, varsinkin kun niitä käytettiin myös navigaattoreina autoillessa. Välillä piti ladata myös kameroita ja läppäriä. Pahimmillaan yhtä aikaa pistorasiaa kaipaavia laitteita saattoi olla viisi kappaletta.

Olen tähän asti kirjoitellut matka-aiheisia juttujani Sapuskalle!-ruokablogiini. Aluksi ne sopivatkin sinne hyvin, sillä ruoka on aina vahvasti esillä ruokakuntamme matkoilla. Nyt kun matka-aiheisia postauksia on kertynyt enemmän, tuntuu järkevämmältä perustaa niille ihan oma laarinsa. Näin voin luokitella vapaasti matka-aiheiset postaukset matka-aiheisilla avainsanoilla ja ruoka-aiheiset postaukset ruoka-aiheisilla avainsanoilla. Nerokasta, vai mitä?

Tämän kirjoituksen otsikko sopii hyvin kuvaamaan paitsi tätä uutta blogiani myös matkailuharrastustani. Olen päässyt vasta aikuisella iällä koluamaan maailmaa Pohjoismaiden ulkopuolella. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Joku on joskus sanonut, ettei kannata koskaan lähteä ulkomaille, koska ensimmäisen kerran jälkeen kaukokaipuulta ei saa enää rauhaa. Tämä kuulostaa kovasti tutulta.