Itsenäisyyspäivän kunniaksi joulukalenterin kuudes luukku pitää sisällään kotimaisen matkatarinan. Tällä kertaa tie vie Turkuun, jossa vierailimme kesällä 2015 Ruisrockissa. Kyseessä oli meille molemmille ensimmäinen kerta kyseisillä festareilla. Syynä vierailulle oli poikkeuksellinen Don Huonojen keikka, jonka vaimoni halusi ehdottomasti nähdä. Minua kiinnosti eniten Michael Monroe ja pienenä bonuksena halusin nähdä Santa Cruzin, jota en ollut koskaan ennen nähnyt livenä.

Saavuimme Turkuun autolla, jonka pysäköimme hotellimme parkkihalliin. Autolta poistuessamme havaitsimme kahden saman hotellin pysäköintipaikoille pysäköidyn auton valojen olevan päällä. Mainitsin näistä hotellin vastaanotossa ja sain siitä kiitokseksi ilmaisen pysäköinnin. Tosin tämä kiitos minulle selvisi vasta seuraavana aamuna laskun maksun yhteydessä.

Päivien lyhentyessä lyhentymistään on aika suunnata jälleen kesäisiin tunnelmiin. Joulukalenterin viides luukku vie helteiseen Roomaan, jossa vierailimme viimeksi kesällä 2017 Etelä-Italian kierroksemme päätteeksi.

Olimme olleet liikkeellä Italiassa Roomaan saapuessamme jo reilut kaksi viikkoa. Koko matkan ajan sää oli edennyt lämpimämpään suuntaan. Viileä se ei ollut alkujaankaan, joten viimeisenä Roomassa viettämänämme päivänä lämpötila oli monelle turistille jo liian korkea. Vaan ei meille kesän lapsille, me jalkauduimme reippaasti kaduille koko päiväksi ennen alkuillan paluulentoa kotiin.

Neljännestä joulukalenterin luukusta löytyy tarina noin vuoden takaa Espanjan Andalusiasta. Tarkemmin nyt matkataan sherryalueen suurimpaan kaupunkiin Jerez de la Fronteraan. Kaupunki ja sherry ovat todellakin vahvasti kytköksissä toisiinsa. Onhan sherry espanjaksi jerez.

Meillä oli Jerezissä aikaa vain yhdelle sherrytilavierailulle. Valitsimme kätevästi aivan kaupungin keskustasta löytyvän González Byasin tilan, jonka nurkalle päädyimme heti ensimmäisenä iltana ihan vahingossa Jerezin katedraalille käveltyämme. Sherrytila kun pitää majaansa aivan siinä katedraalin naapurissa.

Joulukalenterin kolmas luukku vie yhteen upeimmista paikoista, missä olen koskaan vieraillut. Kyseinen paikka on Angkorin arkeologinen alue Kambodžassa. Vietimme kolme päivää tutustuen näihin viidakon kätköissä lymyileviin temppeleihin loppukesästä 2015. Olimme haavailleet niiden näkemisestä ensimmäisestä Kambodžan vierailustamme asti. Lopulta vähän reilut kaksi vuotta tuon ensivierailun jälkeen saavuimme vihdoin Siem Reapiin, joka on Angkoria lähin kaupunki.

Päätimme ottaa ensimmäiselle temppeliretkellemme mukaamme oppaan, koska emme halunneet vain haahuilla päättömästi temppeleillä ymmärtämättä tarkemmin mitä näimme. Arvelimme oppaan tarjoavan sopivasti historiallista kontekstia näihin upeisiin maisemiin. Näin kävi ja saimme kaupan päälle vielä paljon muutakin.

Toinen joulukalenterin luukku vie viinitilavierailulle kesäiseen Italiaan. Meidät tälle vierailulle toi Brunello di Montalcino, punaviini johon olin ihastunut jo ensimmäisellä Italian vierailullamme kesällä 2001. Olin tuolloin matkan toisena iltana erehtynyt tilaamaan illallisviiniksi pullon brunelloa, ravintolan viinilistan kalleimman pullon, jolla oli hintaa useamman päivän ruokabudjettimme verran. Matkabudjettiin tuli iso lovi, mutta samalla löytyi uusi suosikkiviini.

Toscanaan suuntautuvalla matkallamme brunellon koti, Montalcinon pikkukaupunki, oli pakollinen pysähdyspaikka. Erityisen suurella innolla odotin pääseväni maistamaan Valdicavan yhden tarhan brunello Madonna del Pianoa, joka oli napannut Wine Spectatorin arvioissa täydet sata pistettä. Täysiä pisteitä ei jaeta kovin avokätisesti.

Vierailemme mielellämme viinialueilla matkaillessamme viinitiloilla ja siksipä myös Montalcinossa tarkoituksenamme oli käydä tutustumassa viinin valmistukseen vähän lähemmin ainakin kahdella tilalla. Päätimme aloittaa tärkeimmästä, ja siksi pyysinkin hotellimme vastaanottovirkailijaa kilauttamaan Valdicavalle ja kysäisemaan audienssia. Virkailija näytti hyvin epäilevältä ja arveli vierailun tuskin onnistuvan. Valdicava kun on todella pieni tila, jolla ei ole vierailufasiliteetteja. Hän lupasi kuitenkin tehdä parhaansa.

Nyt se on sitten joulukuu ja joulukalenteri lähtee virallisesti käyntiin. Tällä kertaa kalenterin luukuista löytyy lyhyitä tai vähän pitempiäkin tarinoita maailmalta. Ensimmäisestä luukusta löytyvä tarina sijoittuu ensimmäiselle ”oikealle” ulkomaanmatkalleni Pariisiin. Olin aluksi vähän pyörällä päästäni, kuten varsin nopeasti käy ilmi. Olen nauranut itselleni useat makeat naurut tilannetta muistellessani.

Kesälomamatkamme vuonna 2000 oli myös meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatkamme. Minä olin käynyt siihen asti Suomen rajojen ulkopuolella vain pari kertaa, ja nekin Ruotsissa. Parempi puolisko oli vähän kokeneempi. Olin matkasta kovasti innoissani, sillä juuri Pariisin olin ehdottomasti halunnut joskus nähdä. Pidin kovasti ranskan kielestä ja olin sitä yläasteella opiskellutkin. Tosin kieli oli ehtinyt painua jo unholaan.

Huomenna se taas alkaa, joulukuu. Siispä huomenna on aika avata joulukalenterin ensimmäinen luukku. Täällä blogissa seurataan jouluun asti blogini historian kolmatta joulukalenteria. Aloitin kaksi vuotta sitten kaupunkikohteilla, jatkoin viime vuonna maailmanperintökohteilla ja tällä kertaa aiheena ovat matkatarinat. Jokaisesta joulukalenterin luukusta löytyy nyt yksi lyhyt tai vähän pitempikin tarina maailmalta.

Olen yrittänyt valita joukkoon vähän kaikenlaisia tarinoita. Kaikki niistä eivät suinkaan kerro upeista auringonlaskuista ja muista matkailun tähtihetkistä. Joskin näitä tähtihetkiäkin on luvassa. Muutamat tarinoista ovat tuttuja jo aiemmin julkaisemistani matkakertomuksista. Aiemmin ne ovat kuitenkin olleet vain suuremman tarinan osia, nyt ne nousevat pääosaan.

Musiikki on aina ollut minulle tärkeää. Erityisesti sydäntäni lähellä on rock-musiikki, jonka vannoutunut ystävä olen ollut aina jostain seitsemän vuoden iästä asti. Huomioni kiinnittyy yleensä aina musiikkiin, vaikka se soisi kuinka vaimeasti taustalla. Toisaalta unohdan saman tien kuulemani musiikin, jos se ei ole herättänyt mitään tunteita. Musiikissa on oltava jokin kosketuspinta, josta saan otteen. Pääosin kaikki nykypäivän pop-musiikki sun muu hip-hop jää tämän takia minulle vieraaksi. En muista kuulemaani kappaletta enää hetken päästä ja seuraavan kerran sen kuullessani se ei kuulosta millään tavoin tutulta.

Jostain syystä matkoilta tarttuu mieleeni musiikkimuistoja, jotka olisivat muutoin valikoivan musiikkimuistini takia mahdottomia. Musiikkimuistot myös jäävät mieleen todella vahvoina. Jokin reissussa kuultu kappale palauttaa minut välittömästi ajatuksissani takaisin matkakohteeseen.

Ajattelin nyt listata muutaman matkoilta mieleen jääneen kappaleen. Kunkin kappaleen ohessa kerron myös mistä syystä se on jäänyt mieleen ja mihin paikkaan se vie minut takaisin. Osassa tapauksista muisto on aiheutunut kyseisen kappaleen omatoimisesta kuuntelusta, mutta osa on ihan puhtaita vahinkoja. Innoituksen tähän musiikkipitoiseen muisteloon sain Lähtöportti-blogin *Mikan *postauksesta viime vuoden tammikuulta (löytyy täältä).

Tämän vuoden jälkimmäinen puolisko on ollut täällä blogissa yhtä juhlaa. Ensin blogi täytti  heinäkuussa viisi vuotta ja nyt menee viidensadan postauksen raja rikki. Postauksia on kuitenkin nyt kolmen viime kuukauden ajan ilmestynyt hieman alkuvuotta rauhallisempaan tahtiin ja sama meno jatkuu ainakin marraskuun ajan.

Blogin syntyhistoriaa ehdin jo märehtiä pitkään ja hartaasti synttäripostauksen yhteydessä. Tähän aiheeseen en siksi paneudu enää sen tarkemmin. Sen sijaan ajattelin tehdä listauksen kymmenestä toistaiseksi eniten klikkauksia keränneestä postauksesta.

Listan tekeminen oli hauskaa ja jopa hieman yllättävääkin. Odotin listalle nousevan lähinnä vähintään parin vuoden ikäisiä postauksia, koska niillä on ollut enemmän aikaa kerätä klikkauksia. Siksi olikin hauskaa huomata listan sisältävän postauksia jokaiselta blogin toimintavuodelta. Tämänkin vuoden postauksista yksi on onnistunut punnertamaan itsensä top kymppiin.

Tänään tämä matkablogini täyttää viisi vuotta. Ensimmäinen julkaisu tapahtui 29.7.2014 otsikolla Jostain se on aloitettava. Kyseinen postaus oli jonkinlainen johdanto siihen, miten olin päätynyt perustamaan matkablogin. Synttärin lisäksi toinenkin juhlan aihe osui melkein samaan hetkeen. Blogin postausten määrä kun lähenee viittäsataa. Pienen laskuvirheen takia elättelin jo toiveita näiden kahden juhlan osumisesta samaan hetkeen, mutta näin ei sitten käynytkään. Tämä toinen juhlapäivä koittanee sitten myöhemmin tänä vuonna.

Kun nyt tänne asti on päästy, ajattelin kirjoittaa synttärin kunniaksi epätyypillisen huuhaapostauksen, jossa käyn vielä pikkuisen tarkemmin läpi tuota blogin lähtötilannetta ja sitä miten siihen päädyin. Lisäksi summaan vähän tätä kulunutta viisivuotiskautta. Tällä kertaa en tiivistä, vaan jaarittelen koko sydämeni kyllyydestä.