Viime vuonna minulla oli niin hauskaa kaupunkikohdejoulukalenterini suunnittelussa, että ajattelin tehdä joulukalenterin tänäkin vuonna. Tällä kertaa otin aiheekseni Unescon maailmanperintökohteet. Pikaisesti vierailemani kohteet laskettuani päädyin lukuun, joka oli suurempi kuin 24, eli kohteita riittää joulukalenterin tarpeiksi.

Kohteiden järjestys luukuissa on puolisatunnainen, eli tällä kertaa en ole jättänyt ykkössuosikkejani viimeiseksi. Kaikki kohteet ovat omalla tavallaan mainioita ja mielestäni tutustumisen arvoisia.

Huomenna avataan siis ensimmäinen luukku ja siitä tämä joulunodotus alkaa. Tervetuloa mukaan!

Olen halunnut jo pitkään päästä kokeilemaan, pystyisikö tällainen herkkäuninen oikeasti nukkumaan kunnolla kaukolennolla businessluokan makuuasentoon kääntyvällä jakkaralla. Taannoisella Helsinki-Hongkong -lennolla tähän viimein tarjoutui tilaisuus. Koneena oli kivasti vielä Finnairin laivaston uusin kapistus Airbus 350, jonka Economy Comfortista kirjoittelin jo kesäisen Japanin matkan jälkeen.

Olen aiemmin kirjoittanut ensikokemuksestani Finnairin Economy Comfort -luokassa. Tuolloin pohdiskelin vähän kokemuksen hinta-laatusuhdetta ja epäilin tuskin sijoittavani rahojani moiseen uudestaan. Vaan niinpä siinä nyt sitten on käynyt, että pitkillä lennoilla Economy Comfortista on tullut meillä se normaali tapa matkustaa. Otamme yleensä tämän pienen matkamukavuuden parannuksen menolennolle, kotiinpaluuseen kelpaa huonompikin luokka.

Taannoisella Japanin matkallani pääsin ensimmäistä kertaa uuden Airbus 350 -koneen kyytiin. Olen lukenut paljon hyvää Economy Comfortista tässä koneessa (mm. Tämä matka -blogista). Siksi halusin kokeilla, onko konetyypeillä tässä kohtaa eroja.

Heti aluksi haluan todeta, että eroa on. Sain hyvän vertailukohdan, sillä kotiinpaluu tapahtui A330-koneella. Otin myös paluumatkalle poikkeuksellisesti Economy Comfortin, jotta pääsin hieman vertailemaan kokemusta. Edellisestä kaukolennosta tässä luokassa kun oli jo useampi kuukausi aikaa (ks. Kahdeksan päivää New Yorkissa).

Ehdimme vuoden aikana reissuillamme tutustua useampaan eri hotelliin. Joinain vuosina majapaikkoja on tullut testattua useampia kymmeniä, kun ohjelmassa on ollut pidempiä automatkoja. Kokemuksia hotelleista siis löytyy. Kaikista ei ole jäänyt hyviä muistoja, mutta onneksi pääosin valinnat ovat olleet onnistuneita. Taannoisen Islannin reissun huonon hotellikokemuksen (ks. Uneton Reykjavikissa) jälkimainingeissa ajattelin poimia esille muutaman päinvastaisen esimerkin.

Hieno majoituskokemus syntyy meillä ihan jostain muusta kuin ylettömästä luksuksesta. Tokihan pieni hemmottelukin on kivaa, mutta oikeasti majapaikan suhteen varsin vähä riittää. Hyvä majapaikka sijaitsee hyvällä paikalla, on siisti ja rauhallinen. Viimeksi mainittu ominaisuus on erityisen tärkeä, hotellissa pitää saada nukuttua. Emme vaadi kivoja maisemia, fantsua sisustusta tai muuta erityistä, joskin hieno maisema voi toki tehdä muutoin ihan kivasta kokemuksesta todellisen helmen.

Vapun jälkeisellä Islannin matkalla päädyin matkustamaan menolennon Icelandairin business-luokan vastineessa Saga Premiumissa. Kyseessä ei ollut mikään Hannu Hanhen ilmainen upgrade, vaan maksoin lisähinnan ihan itse. Korotukseen yllytti oikeastaan kokeilunhalu sekä se fakta, että matkustin poikkeuksellisesti yksin. Oma rauha lennolla hieman leveämmän istuimen muodossa oli siis tällä kertaa tervetullut.

Minä tykkään matkaopaskirjoista. Enpä ole tainnut käydä missään ulkomailla ilman että olisin ensin hankkinut jonkinlaisen matkaoppaan ja tutustunut sen avulla kohteeseen etukäteen. Minä myös mielelläni lainaan tuttaville matkaoppaitani. Toisinaan jopa tyrkytän kirjoja, jos kuulen jonkun olevan menossa johonkin minulle tuttuun kohteeseen.

Tammikuu tuo aina tullessaan Matkamessut Helsingin Messukeskuksessa. Tämä Pohjois-Euroopan suurin matkailutapahtuma on meillä ollut käytännössä joka vuosi ohjelmassa, vaikka usein kierros onkin ollut varsin pikainen. Tällä kertaa oli vuorossa vähän erilainen messukokemus.

Tänä vuonna olin bloggaajan roolissa liikkeellä, joten pääsin tutustumaan tarjontaan ensimmäisten joukossa heti ammattilaispäivänä. Kiersin aluetta uusien bloggaajatuttavuuksien Anna-Marian, Helin, Hetan, Mimmun ja Noran kanssa. Tapasin paljon muitakin hengenheimolaisia ja kävinpä vielä hetken istumassa iltaakin tämän porukan kanssa. Harmi, että jouduin poistumaan aikaisin. Koko päivä hujahti ohi pikavauhtia.

Vuosi 2017 alkaa olla taputeltu ja siksi onkin hyvä aika hetkeksi pysähtyä pohtimaan mitä sitä on tullutkaan vuoden mittaan puuhattua. Blogeissa ja Instagramissa on nyt kovin suosittua esitellä suosituimpia postauksia ja kuvia. Ajattelin tänä vuonna kokeilla vastaavaa itsekin.

Instagramissa eniten tykätyt yhdeksän kuvaani ovat tuossa ylhäällä. Viisi on kesän Italian matkalta, kolme vanhan muisteluja kesältä 2016 Route 66 -matkalta ja viimeinen randomräpsy lentokoneen laskeutuessa. Nämä kuvat eivät kauheasti liity blogini suosituimpiin postauksiin. Vaan mitkä olivatkaan ne suosituimmat postaukset?

Joulupukki jo kohta kolkuttelee ovella ja onkin joulukalenterin viimeisen luukun aika. Blogiani lukeneet tuskin yllättyvät viimeiseksi jättämästäni kohteesta. Tämä kaupunkikohde on aina ollut minulle se kaikkein rakkain. Syynä saattaa olla se, että tämä oli ensimmäisen yhteisen matkamme kohde ja juuri se paikka, jossa uteliaisuuteni vieraita maita ja mantuja kohtaan heräsi.

Toiseksi viimeinen luukku joulukalenterissa, toiseksi viimeinen kaupunkikohde. Tämän suurkaupungin on moni tunnustanut suosikikseen. Minä en ensimmäisellä vierailulla vielä tähän kaupunkiin ihastunut, mutta toisen kerran jälkeen olin myyty. Kaupungissa on tarjolla kaikkea loputtomasti. Kaipaat sitten ruokaa, kulttuuria, nähtävyyksiä tai shoppailua, löydät tästä kaupungista varmasti etsimäsi. Kesäisin voit viettää täällä myös rantalomaa.