San Diegon vanhakaupunki on ensimmäinen eurooppalaisten asuttama paikka nykyisen Kalifornian osavaltion alueella. Espanjalaiset siirtolaiset perustivat linnoituksen ja lähetysaseman nykyisen Presidio Parkin alueelle vuonna 1769. Länsirannikon asuttaminen eteni tältä paikalta alkaen kohti pohjoista. Espanjalaisten taktiikkana oli perustaa uusi linnoitus ja lähetysasema aina päivämatkan päähän edellisestä. Nykyisin vanhakaupunki on suojeltu historiallinen kohde. Sekä Presidio Park että alueen toinen osa vanhankaupungin historiallinen puisto ovat USA:n historiallisesti merkittävien paikkojen rekisterissä.

Alkuperäisestä linnoituksesta ei ole enää nykyään nähtävillä muuta kuin hieman ääriviivoja. Linnoitus jäi oman onnensa nojaan 1820-luvulla, kun ensin lähetysasema siirtyi etäämmälle ja lopulta asutuskin levisi kukkulan juurelle, nykyisen historiallisen puiston alueelle. Siihen asti linnoitus oli ollut yhtä kuin kaupunki, mutta kaupungin rakentuessa muualle linnoitus jäi turhaksi.

Vuonna 1557 käyttöön otettu Suleimanin moskeija on suurin ottomaanien rakentamista moskeijoista Istanbulissa. Muutoinkin kaupungin moskeijoiden kokovertailussa vain Hagia Sofia menee Suleimanin moskeijan edelle. Tämän huikean upean moskeijan rakennutti mahtinsa symboliksi sulttaani Suleiman Suuri.

Mäen päällä sijaitseva Suleimanin moskeija näkyy kauas. Erityisen hyvin se näkyy Kultaisen sarven vastarannalta Karaköystä. Yksi hyvä paikka moskeijan tähyilyyn on Galatan torni, joskin sieltä käsin välimatkaa on jo jonkin verran.

San Diegon keskustan edustalla sijaitseva Coronadon saari muodostaa oikeastaan oman erillisen kaupunkinsa, mutta se usein mielletään isoveljensä osaksi. Ihan tarkalleen ottaen Coronado ei ole enää saari, sillä se on maayhteydessä mantereeseen kapean kannaksen kautta. Saareksi paikkaa siitä huolimatta kuitenkin kutsutaan.

Toisen maailmansodan aikaan USA:n armeija yhdisti Coronadon ja viereisen North Islandin toisiinsa peittämällä saarien välisen salmen. Yhä edelleen ison osan Coronadon alueesta haukkaa ilmavoimien tukikohta, joka sijaitsee North Islandin puoleisella osalla saarta. Aikoinaan San Diegossa kuvatun kasarileffa Top Gunin jatko-osaa on kuvattu juuri Coronadon tukikohdassa.

New Yorkin korkeimmasta rakennuksesta One World Trade Centeristä löytyy kaupungin korkein näköalatasanne One World Observatory. Tämä vuonna 2015 yleisölle avattu näköalapaikka sijaitsee tornin kerroksissa 100-102, yli 380 metrin korkeudessa. Kaupungin muihin näköalapaikkoihin verrattuna One World Observatory poikkeaa korkeutensa lisäksi myös sijainniltaan. Muut näköalapaikat löytyvät Midtownista, mutta One World Trade Center kohoaa uudelleen rakennetulla World Trade Centerin alueella Downtonissa Manhattanin eteläosassa.

Jo pelkkä hissimatka huipulle on kiva kokemus. 47 sekunnissa 102 kerrosta kohoavan hissin seinät ovat näyttöruutuja, joissa pyörii animaatio matkan ajan. Animaation kuvakulma kohoaa hissin etenemisen tahtia. Korkeuden lisäksi animaatiossa edetään myös aika-akselilla, sillä matkan alkaessa kuva esittää maisemaa ajalta ennen eurooppalaisten saapumista. Matkan edetessä kelataan eri vaiheet nykypäivään asti.

Viime kesän mainiosta musiikkimatkakokemuksesta (ks. Musiikkimatkalla Tallinnassa) innostuneina tartuimme oitis Bon Jovin Tallinnan keikasta kuultuamme tilaisuuteen ja hankimme liput Laululavan konserttiin. Edelliskesän tapaan majoituskin varmistettiin välittömästi ja hotellina toimi hyväksi havaittu Hilton.

Pian varauksen tekemisen jälkeen iski kuitenkin epäilys. Edellinen Laululavan konsertti oli heinäkuussa keskellä upeaa helleaaltoa. Vielä reilusti puolenyön jälkeenkin tarkeni hyvin kävellä takaisin hotellille shortsit jalassa. Nyt ajankohtana olisi kesäkuun alku, jolloin sää voi olla ihan mitä vain.

Tokion valtavaa kaupunkialuetta on kiva nousta ihailemaan lintuperspektiivistä. Yksi parhaista näköalapaikoista sijaitsee Tokion metropolin hallintorakennuksessa Shinjukun alueella. Tai tarkemmin sanottuna niitä näköalapaikkoja on kaksi. Hallintorakennuksessa kun on kaksi tornia, joissa molemmissa on oma näköalatasanteensa. Vaikka onnistuisikin löytämään paremman näköalapaikan, ei se varmasti kuitenkaan pärjää näille torneille hinta-laatusuhteessa. Hallintorakennuksen torneihin kun pääsee ihailemaan maisemia ilmaiseksi.

Vuonna 1990 valmistunut virastokompleksi koostuu kolmesta korttelin kokoisesta rakennuksesta. Näistä suurin ja tunnetuin on 48-kerroksinen rakennus numero 1, joka jakautuu 33. kerroksen kohdalla kahdeksi erilliseksi torniksi. Juuri näistä torneista löytyvät ne näköalapaikat.

New Orleans on rakentunut Jackson Squaren ympärille. Tosin aukio sai nykyisen nimensä vasta myöhemmin. Aukio löytyy New Orleansin vanhimmasta osasta, joka nykyään kulkee ranskalaisen korttelin nimellä. Kaupungin perustaneet Ranskalaiset rakensivat keskeiselle paikalle paraatiaukion Pariisin Place des Vosgesin mallin mukaan. Aukio sai ensimmäiseksi nimekseen Place d’Armes. Kaupungin päädyttyä espanjalaisten komentoon aukion nimeksi vaihtui Plaza de Armas.

New Orleans siirtyi USA:lle osana Louisianan ostoa 1800-luvun alussa. Jackson Square sai nykyisin nimensä vuoden 1815 New Orleansin taistelun myötä. USA:n joukkoja brittejä vastaan tuossa taistelussa johti voitokkaasti kenraali Andrew Jackson, josta myöhemmin tuli myös maan seitsemäs presidentti. Aukio nimettiin kenraalin mukaan ja sen keskelle pystytettiin Jacksonin patsas, josta on kolme muutakin kopiota eri puolilla maata.

Oslo on tullut parin työmatkan kautta hieman tutuksi. Yritän yleensä sovittaa pari vapaapäivää tällaisten reissujen yhteyteen, jotta ehtisin nähdä muutakin kuin tapahtuma-areenoita ja hotellihuoneita. Etenkin kauniina kesäpäivänä kaupungilla on paljon tarjottavaa. Pienen kävelyn päässä keskustasta löytyvän lyhykäisen Damstredetin kadun puutalot ovat yksi tällaisista. Samaan yhteyteen voi helposti niputtaa viereisen Grünerløkkan alueen, josta löytyy paljonkin katsottavaa. Matkan varrelle osuu lyhyt kuja Ingens gate, joka on täynnä katutaidetta. Lisää puutaloja löytyy vähän Damstredetista pohjoiseen Telthusbakkenin varrelta.

Damstredetin ja Telthusbakkenin puutalot on rakennettu 1700- ja 1800-luvuilla. Nämä aikoinaan köyhän väen asuinalueet ovat nykyisin taiteilijoiden suosiossa. Pittoreskit vanhat talot kiinnostavat myös turisteja, Lonely Planetin opaskirjasta minäkin tämän tärpin nappasin.

Istuimme siemailemassa drinkkejämme baaripöydässä, jonka takana hieman pöydän reunan yläpuolelle kohoavan lasireunan takana avautui Bangkokin valomeri. Auringonlaskun viimeisetkin sävyt olivat haihtuneet taivaanrannasta, mutta nyt taivasta koristi jossain kaukaisuudessa räiskyvä ilotulitus. Valonheittimet nuolivat taivasta ja niiden keiloissa näimme lepakoiden lentävän rakennuksen katon tasalla. Huonompiakin paikkoja osaisin keksiä pikkulauantain viettämiseen.

Thaimaan pääkaupunki Bangkok oli matkamme ensimmäinen ja viimeinen kohde. Halusimme pitää pitkän lennon jälkeen vähän huilitaukoa ja siksi jäimme kahdeksi yöksi Bangkokiin ennen Myanmariin siirtymistä. Samalla tarjoutui myös tilaisuus tutustua paikallisen uudenvuoden eli songkranin juhlintaan. Myös paluumatkalla teimme saman pituisen pysähdyksen tässä enkelten kaupungissa.

Meillä oli Bangkokin osalta listalla vain kaksi asiaa, jotka halusimme tehdä. Muuten ensimmäisellä visiitillä oli ohjelmassa vain aikaan ja lämpötilaan totuttelua. Ensinnäkin halusimme käydä tutustumassa Suureen palatsiin ja sen yhteydessä olevaan Smaragdibuddhan temppeliin. Edellisestä kerrasta oli jo ehtinyt kulua monta vuotta. Toinen toive oli käydä lasillisella auringonlaskun aikoihin Banyan Treen kattobaari Moon Barissa.

Maaseudun rauhassa vietetyn viikon jälkeen suurkaupunki Yangonissa koko ihmiselon kirjo hyökyi päälle ja ylikuormitti kaikki aistit. Jälleen yli 40 asteen kohonnut lämpö nosti hien pintaan, arvanmyyjän kopista raikaava musiikki sekoittui autojen tööttäilyyn ja nenään tulvi vähän väliä vähemmän miellyttävää tuoksua. Oliko se viemäri vai myytiinkö kulman takana katukojussa duriania?

Viimeinen Myanmarin kohteistamme oli väkiluvultaan noin Suomen kokoinen Yangon. Tämä entinen pääkaupunki on kovin eri puusta veistetty kuin matkan alussa näkemämme maan toiseksi suurin kaupunki Mandalay. Yangonissa hotellimme läheltä löytyi jo suuri moderni ostoskeskus luksusmerkkeineen ja ketjuravintoloineen. Kävelläkään ei tarvinnut pientareella, sillä Yangonissa on myös jalkakäytäviä. Liikenne oli melko kaoottista, mutta mopot puuttuivat tyystin. Niillä kun ei saa Yangonin keskustassa pärrätä.

Matkamme Inle-järven maisemista Yangoniin tapahtui yöbussilla. Matka kesti puoli vuorokautta, iltakuudesta aamukuuteen. Netistä lukemamme perusteella päädyimme JJ Expressin bussiin, jonka piti olla huomattavan moderni ja mukava. Tämän voimme allekirjoittaa. Bussimme penkit olivat lähellä lentokoneen businessluokan istuimia. Käytävän toisella puolella oli kaksi ja toisella puolella vain yksi penkki. Kullekin riville oli siis mahdutettu vain kolme penkkiä normaalin neljän sijaan. Tämä takasi lokoisat olot, etenkin kun penkit kääntyivät liki makuuasentoon. Bussikyydin olimme varanneet jo etukäteen netistä 12go.asian kautta.