Viime kesän mainiosta musiikkimatkakokemuksesta (ks. Musiikkimatkalla Tallinnassa) innostuneina tartuimme oitis Bon Jovin Tallinnan keikasta kuultuamme tilaisuuteen ja hankimme liput Laululavan konserttiin. Edelliskesän tapaan majoituskin varmistettiin välittömästi ja hotellina toimi hyväksi havaittu Hilton.

Pian varauksen tekemisen jälkeen iski kuitenkin epäilys. Edellinen Laululavan konsertti oli heinäkuussa keskellä upeaa helleaaltoa. Vielä reilusti puolenyön jälkeenkin tarkeni hyvin kävellä takaisin hotellille shortsit jalassa. Nyt ajankohtana olisi kesäkuun alku, jolloin sää voi olla ihan mitä vain.

Tokion valtavaa kaupunkialuetta on kiva nousta ihailemaan lintuperspektiivistä. Yksi parhaista näköalapaikoista sijaitsee Tokion metropolin hallintorakennuksessa Shinjukun alueella. Tai tarkemmin sanottuna niitä näköalapaikkoja on kaksi. Hallintorakennuksessa kun on kaksi tornia, joissa molemmissa on oma näköalatasanteensa. Vaikka onnistuisikin löytämään paremman näköalapaikan, ei se varmasti kuitenkaan pärjää näille torneille hinta-laatusuhteessa. Hallintorakennuksen torneihin kun pääsee ihailemaan maisemia ilmaiseksi.

Vuonna 1990 valmistunut virastokompleksi koostuu kolmesta korttelin kokoisesta rakennuksesta. Näistä suurin ja tunnetuin on 48-kerroksinen rakennus numero 1, joka jakautuu 33. kerroksen kohdalla kahdeksi erilliseksi torniksi. Juuri näistä torneista löytyvät ne näköalapaikat.

New Orleans on rakentunut Jackson Squaren ympärille. Tosin aukio sai nykyisen nimensä vasta myöhemmin. Aukio löytyy New Orleansin vanhimmasta osasta, joka nykyään kulkee ranskalaisen korttelin nimellä. Kaupungin perustaneet Ranskalaiset rakensivat keskeiselle paikalle paraatiaukion Pariisin Place des Vosgesin mallin mukaan. Aukio sai ensimmäiseksi nimekseen Place d’Armes. Kaupungin päädyttyä espanjalaisten komentoon aukion nimeksi vaihtui Plaza de Armas.

New Orleans siirtyi USA:lle osana Louisianan ostoa 1800-luvun alussa. Jackson Square sai nykyisin nimensä vuoden 1815 New Orleansin taistelun myötä. USA:n joukkoja brittejä vastaan tuossa taistelussa johti voitokkaasti kenraali Andrew Jackson, josta myöhemmin tuli myös maan seitsemäs presidentti. Aukio nimettiin kenraalin mukaan ja sen keskelle pystytettiin Jacksonin patsas, josta on kolme muutakin kopiota eri puolilla maata.

Oslo on tullut parin työmatkan kautta hieman tutuksi. Yritän yleensä sovittaa pari vapaapäivää tällaisten reissujen yhteyteen, jotta ehtisin nähdä muutakin kuin tapahtuma-areenoita ja hotellihuoneita. Etenkin kauniina kesäpäivänä kaupungilla on paljon tarjottavaa. Pienen kävelyn päässä keskustasta löytyvän lyhykäisen Damstredetin kadun puutalot ovat yksi tällaisista. Samaan yhteyteen voi helposti niputtaa viereisen Grünerløkkan alueen, josta löytyy paljonkin katsottavaa. Matkan varrelle osuu lyhyt kuja Ingens gate, joka on täynnä katutaidetta. Lisää puutaloja löytyy vähän Damstredetista pohjoiseen Telthusbakkenin varrelta.

Damstredetin ja Telthusbakkenin puutalot on rakennettu 1700- ja 1800-luvuilla. Nämä aikoinaan köyhän väen asuinalueet ovat nykyisin taiteilijoiden suosiossa. Pittoreskit vanhat talot kiinnostavat myös turisteja, Lonely Planetin opaskirjasta minäkin tämän tärpin nappasin.

Havaitsimme Myanmarin omalla tavallaan haastavaksi maaksi turistille, ainakin näin kuumimman sesongin ulkopuolella. Liikennevälineiden osalta tarjonta oli vähäistä ja osassa paikoista monet ravintolat olivat sulkeneet ovensa seuraavaan sesonkiin asti.

Näiden ajankohtaan liittyvien haasteiden lisäksi moni muukin käytännön asia vaati keskittymistä. Jopa tuiki tavallinen valuutan vaihtaminen edellytti etukäteisvalmisteluja onnistuakseen. Maan aikavyöhykekin on ihan omituinen. Meillä oli matkaopaskirja apunamme ja lisäksi kyselimme vielä vinkkejä maassa työnsä puolesta useita kertoja vierailleelta ystävältämme. Näistä huolimatta yllätyksiä tuli vastaan. Siksi ajattelin koota tähän listan käytännön havainnoista, joita tein ja jotka mahdollisesti voivat auttaa muita Myanmarin matkaa suunnittelevia.

Myanmarin matkan matkakertomuksemme on nyt itse reissun kommellusten osalta käsitelty, mutta vielä on pari juttua jäljellä. Tällä kertaa pläräillään kuitteja ja katsotaan paljonko rahaa kului. Tämä on minusta aina mielenkiintoista tehtävää matkan jälkeen ja myös hyvin opettavaista. Menneisyyden ymmärtäminen auttaa tulevaisuuden ennustamisessa.

Osan asioista maksoimme jo kotoa käsin euroissa. Paikan päällä osa maksettiin dollareissa käteisellä ja osa dollareina ilmoitetuista hinnoista paikallisvaluutta kyateissa. Kyateja saadaksemme ostimme ensin kotimaassa Forexilta USA:n dollareita, joita puolestaan vaihdoimme perillä kyateiksi.
Esitän seuraavassa kaikki hinnat euroissa. Dollareina maksetut hinnat olen muutanut euroiksi Forexin kurssin mukaan. Kyateissa maksamamme hinnat puolestaan olen ensin muuttanut dollareiksi sen kurssin mukaan, jolla kyateja saimme ostettua, ja lopuksi vielä Forexin kurssin mukaan dollareista euroiksi. Näin eurosumma on kaikissa tilanteissa oikeasti se, jonka lopulta itse kärsimme.

Istuimme siemailemassa drinkkejämme baaripöydässä, jonka takana hieman pöydän reunan yläpuolelle kohoavan lasireunan takana avautui Bangkokin valomeri. Auringonlaskun viimeisetkin sävyt olivat haihtuneet taivaanrannasta, mutta nyt taivasta koristi jossain kaukaisuudessa räiskyvä ilotulitus. Valonheittimet nuolivat taivasta ja niiden keiloissa näimme lepakoiden lentävän rakennuksen katon tasalla. Huonompiakin paikkoja osaisin keksiä pikkulauantain viettämiseen.

Thaimaan pääkaupunki Bangkok oli matkamme ensimmäinen ja viimeinen kohde. Halusimme pitää pitkän lennon jälkeen vähän huilitaukoa ja siksi jäimme kahdeksi yöksi Bangkokiin ennen Myanmariin siirtymistä. Samalla tarjoutui myös tilaisuus tutustua paikallisen uudenvuoden eli songkranin juhlintaan. Myös paluumatkalla teimme saman pituisen pysähdyksen tässä enkelten kaupungissa.

Meillä oli Bangkokin osalta listalla vain kaksi asiaa, jotka halusimme tehdä. Muuten ensimmäisellä visiitillä oli ohjelmassa vain aikaan ja lämpötilaan totuttelua. Ensinnäkin halusimme käydä tutustumassa Suureen palatsiin ja sen yhteydessä olevaan Smaragdibuddhan temppeliin. Edellisestä kerrasta oli jo ehtinyt kulua monta vuotta. Toinen toive oli käydä lasillisella auringonlaskun aikoihin Banyan Treen kattobaari Moon Barissa.

Maaseudun rauhassa vietetyn viikon jälkeen suurkaupunki Yangonissa koko ihmiselon kirjo hyökyi päälle ja ylikuormitti kaikki aistit. Jälleen yli 40 asteen kohonnut lämpö nosti hien pintaan, arvanmyyjän kopista raikaava musiikki sekoittui autojen tööttäilyyn ja nenään tulvi vähän väliä vähemmän miellyttävää tuoksua. Oliko se viemäri vai myytiinkö kulman takana katukojussa duriania?

Viimeinen Myanmarin kohteistamme oli väkiluvultaan noin Suomen kokoinen Yangon. Tämä entinen pääkaupunki on kovin eri puusta veistetty kuin matkan alussa näkemämme maan toiseksi suurin kaupunki Mandalay. Yangonissa hotellimme läheltä löytyi jo suuri moderni ostoskeskus luksusmerkkeineen ja ketjuravintoloineen. Kävelläkään ei tarvinnut pientareella, sillä Yangonissa on myös jalkakäytäviä. Liikenne oli melko kaoottista, mutta mopot puuttuivat tyystin. Niillä kun ei saa Yangonin keskustassa pärrätä.

Matkamme Inle-järven maisemista Yangoniin tapahtui yöbussilla. Matka kesti puoli vuorokautta, iltakuudesta aamukuuteen. Netistä lukemamme perusteella päädyimme JJ Expressin bussiin, jonka piti olla huomattavan moderni ja mukava. Tämän voimme allekirjoittaa. Bussimme penkit olivat lähellä lentokoneen businessluokan istuimia. Käytävän toisella puolella oli kaksi ja toisella puolella vain yksi penkki. Kullekin riville oli siis mahdutettu vain kolme penkkiä normaalin neljän sijaan. Tämä takasi lokoisat olot, etenkin kun penkit kääntyivät liki makuuasentoon. Bussikyydin olimme varanneet jo etukäteen netistä 12go.asian kautta.

Vene lipuu hitaasti tolppien päälle rakennettujen kelluvien talojen ohi. Vesi on kirkasta ja järven pinta lähes peilityyni. Talot heijastuvat vedestä todella upeasti alkuillan kultaisessa valossa. Kylän talojen välissä kierrellessä pääsemme lähelle paikallisten arkea. Tuolla pestään astioita ja tuolla pyykkiä. Seuraavan talon portailla pestään lapsen hiuksia. Kaikki tämä tapahtuu järvessä. Veneenkuljettajamme antaa moottorin käydä hiljakseen. Tämä on niitä hetkiä, joiden takia kannattaa matkustaa toiselle puolen maapalloa.

Päivämme Inlellä täyttyivät veneretkistä. Seuraava retki starttasi jo heti aamiaisen jälkeen toisen Inle Heritagen mökissä nukkumamme yön jälkeen. Suuntasimme vain viiden minuutin venematkan päähän *Nampanin *kylään, jossa oli toripäivä. Kiertävä tori on vuoropäivinä eri kylissä. Ilmeisesti jotain toritoimintaa kylissä on joka päivä, mutta kaikki toripöydät ovat käytössä vain kiertävän torin osuessa kohdalle.

Istuimme mökkimme terassilla katsellen auringonlaskun punertavaksi värjäämää maisemaa. Ilma oli edelleen helteisen lämmin, vaikka lämpötila olikin jo laskenut päivän lukemista. Lepakot olivat lähdössä ruokailemaan ja suuntasivat kohti riisipeltoa. Päivä oli tarjonnut paljon mielenkiintoista nähtävää ja suunnitelmat olivat jo kasassa seuraavaa päivää varten. Katselimme vielä hetken hiljalleen hämärtyvää maisemaa. Sitten palasimme sisälle ja valmistauduimme illalliselle.

Baganin jälkeen matkamme jatkui Inle-järvelle. Tämä Myanmarin toiseksi suurin järvi on tunnettu kelluvista kylistään sekä yhdellä jalalla veneen perässä keikkuvista kalastajistaan. Inle tuli minulle tutuksi vasta muiden blogien kautta. Ensimmäisissä matkasuunnitelmissa Inle ei edes ollut mukana, mutta muiden kuvia nähtyäni totesin haluavani nämäkin ihmeet nähdä omin silmin. Hyvä niin, sillä meille molemmille Inlestä muodostui ehdoton ykkössuosikki.