Pariisin Disneyland oli ensimmäinen ulkomainen huvipuisto, jossa olen käynyt. Piipahdimme puistoissa ensimmäisellä Pariisin reissullamme vuosituhannen alussa. Sittemmin olemme käyneet siellä toisenkin kerran.
Disneylandissa on nykyään oikeastaan kaksi erillistä puistoa. Toinen on alkuperäinen Disneyland ja toinen Walt Disney Studios Park, joka keskittyy tiiviimmin elokuvien ympärille. Jälkimmäisessä emme ole käyneet.
Noin tunnin bussimatkan päässä Nizzasta sisämaahan päin sijaitsee viehättävä Saint-Paul de Vence. Tämä yli tuhat vuotta vanha kukkulakaupunki on jo pitkään houkutellut puoleensa taiteilijoita. Meidän vierailustamme kaupungissa on jo useita vuosia aikaa, mutta kaupunki tuskin on kauheasti muuttunut näiden vuosien aikana.
Saint-Paul sijaitsee sisämaassa noin suunnilleen Nizzan ja Antibesin puolivälin tienoilla. Maa nousee sisämaahaan siirryttäessä nopeasti ja siksi matkalla Nizzasta Saint-Pauliin onkin paljon korkeuseroa. Tie on lisäksi varsin mutkainen. Matka taittuu vuokra-autolla tai vaikka paikallisliikenteen bussilla. Bussi numero 400 taittaa matkan noin tunnissa. Jos alla on vuokra-auto, kannattaa varata vähän aikaa maisemien ihailuun. Matkan varrella on näköalapaikkoja, joissa voi pysähtyä hetkeksi jaloittelemaan ja ihailemaan näkymiä.
Pariisin kiistatta tunnetuin rakennus on Eiffel-torni. Tämä vuoden 1889 maailmannäyttelyn vetonaulaksi rakennettu terästorni kurkistelee lähes joka kulman takaa kun kaupungissa liikkuu. Torni oli valmistuessaan korkein ihmisen tekemä rakennelma. Tätä titteliä Eiffel sai pitää 41 vuotta. Torni on kuitenkin edelleen Pariisin korkein rakennus.
Torniin on mahdollista kivuta joko lihasvoimalla tai sitten hissillä. Tasanteita on kaikkiaan kolme. Matalin sijaitsee 57 metrin korkeudessa, toinen 115 metrissä ja ylin 276 metrissä. Toiselle tasanteelle asti pääsee vinottain liikkuvalla hissillä ja sen jälkeen ylös mielivän on jonotettava toiseen hissiin, joka kohoaa huipulle pystysuoraan.
Vastaavasti 300 porrasta kiipeämällä pääsee ensimmäiselle tasanteelle ja 300 lisää toiselle tasanteelle. Ylimmälle tasolle vievät portaat ovat yleensä pois käytöstä, joten loppu matka on ajettava hissillä, mikäli huipulle mielii.
Aikoinaan ihan ensimmäisellä Pariisin matkalla eksyimme latinalaiskorttelin alueella lounaalle pieneen bretagnelaiseen crêperavintolaan nimeltään Crêperie des Pecheurs. Ruokalistalla tosiaan oli lähes pelkästään täytettyjä lettuja sekä suolaisina että makeina. Muutama annos mereneläviä oli näiden lisäksi otettu mukaan. Juomana tarjoiltiin todella hyvää bretagnelaista omenasiideriä.
Paikka on edelleen olemassa, eikä se ole juuri muuttunut. Ravintola on sisustettu kovin merihenkisesti. Olo on kuin olisi syömässä ahtaassa vanhassa laivassa. Ensimmäisellä reissullamme halusimme vielä viimeisenä päivänä palata tähän ravintolaan, mutta sen löytäminen tuotti hieman ongelmia. Lopulta kuitenkin onnistuimme ravintolan paikallistamaan.
Pariisin reissumme ei sattunut kuumimpaan sesonkiaikaan. Saavuimme kaupunkiin tapaninpäivänä ja poistuimme seuraavan vuoden toisena päivänä. Matkan kesto oli tasan viikko. Samalle aikajänteelle Aasiaan tai jonnekin muualle lämpimään matkaava olisi joutunut pulittamaan reilun joululisän. Pariisiin sen sijaan pääsi jopa tarjoushinnalla. Aasiaanhan meidänkin oli tarkoitus mennä, mutta päätimme säästää jonkun roposen ja vaihtaa kohteet päittäin seuraavan kesäloman kanssa.
Näin lähellä sijaitseviin kohteisiin olemme aina suosineet suoria lentoja. Finnair toimi tällä kertaa lentoyhtiönä. Lennot ostimme poikkeuksellisesti suoraan Finnairilta, sillä saimme sitä kautta ne edullisimmin.
Majoituimme kolmeksi yöksi Latinalaiskorttelin alueelle pieneen Hôtel du Collège de France -hotelliin. Neljä viimeistä yötä vietimme aiemmilta reissuilta tutulla Oopperan alueella Richmond Opera -hotellissa. Latinalaiskorttelin alue oli varsin miellyttävä uusi asuinpaikkatuttavuus, mutta hotellimme kanssa oli vähän ongelmia. Osin kyse oli huonosta tuurista, mutta en silti kyseiseen hotelliin majoittuisi uudemman kerran. Huomattavasti rauhallisemmat yöunet saimme reissun jälkimmäisen puoliskon aikana.
Useilla aiemmillakin Pariisin reissuilla olemme keskustelleet d’Orsayn museoon menemisestä. Koskaan kuitenkaan se ei ole päiväohjelmaan mahtunut. Tällä kertaa päätimme ottaa useammankin aiemmin vierailemattoman kohteen ohjelmaan. Museot ovatkin hyviä kohteita vierailtavaksi talvella. Kesällä taas on mukavampi tutkia ulkona sijaitsevia nähtävyyksiä.
Kävimme jo Palais Garnierin kierroksen jälkeen d’Orsayn ulkopuolella vilkaisemassa jonotilannetta. Lippuluukun jono oli aivan tolkuttoman pitkä. Lonely Planet varoittelikin, että d’Orsay on hyvin suosittu. Osasyynä tähän on museon hallittavissa oleva koko. Esim. Louvre on niin valtava, ettei siihen tutustumiseen riitä edes parin viikon reissu yhden päivän piipahduksesta puhumattakaan.
Olemme useinkin Pariisissa käydessämme majoittuneet Oopperan alueelle ja liikkuessamme käyttäneet Operan metroasemaa. Metroasemalle kulkiessa ei voi olla huomaamatta vanhaa oopperatalo Palais Garnieria. Tällä kertaa päätimme käydä katsomassa tätä nykyään lähinnä baletin näyttämönä toimivaa rakennusta sisältäkin päin.
Vierailulippu maksaa 10 euroa. Opastetun kierroksen saa 14,50 eurolla. Suosittelen opastusta, jota on tarjolla sekä englanniksi että ranskaksi. Ainakin meidän oppaamme oli aivan loistava ja osasi kertoa mainioita yksityiskohtia rakennuksen vaiheista. Seuraavaksi kertomani lyhyt kuvaus rakennuksen historiasta on osa oppaan kertomasta.
Olemme käyneet aiemminkin piipahtamassa nykytaiteen museo Centre Georges Pompidoussa, mutta silloin olemme vain ihailleet yläkerran näkymiä, emme varsinaista taidetta. Tuskin tälläkään kertaa olisimme muutoin paikalle pöllähtäneet, mutta silmiin osui kadun varrelta mainos Jeff Koonsin näyttelystä. Herran töitä oli esillä New Yorkissa kesällä ja silloin emme niihin isommin ehtineet tutustumaan. Kun nyt museoon ei pahemmin jonoakaan ollut, päätimme herran töitä käydä katsomassa.
Ihan aluksi museoon pyrkiville pieni käytännön vinkki. Ulkona on kaksi erillistä jonoa. Toinen on etukäteen lippunsa hankkineille ja toinen liputtomille. Liputtomien jono näkyi olevan reilusti pidempi ensimmäistä kertaa ohi kävellessämme. Kävimme välissä kahvilla ja palattuamme jono oli huomattavasti lyhentynyt. Eräs museon näyttelyistä oli tosin juuri päättymäisillään, joten kyse saattoi olla viimeisten päivien ruuhkasta. Joka tapauksessa museon nettisivuilta voi lippuja hankkia etukäteen (lipun ostaminen näkyy toimivan vain ranskaksi ainakin nopsasti katsoen).
Vietimme uuttavuotta Pariisissa. Lähdimme reissuun jo tapaninpäivänä ja palasimme viikon päästä siitä, eli uuden vuoden toisena päivänä.
Toisin kuin ehkä voisi hätäisesti kuvitella, on Pariisi mitä mainioin kaupunki talvella vierailtavaksi. Tokihan keli ei ole yleensä parhaimmillaan, mutta oikealla pukeutumisella siitä selviää. Meidän onneksemme vettä sateli vain ensimmäisenä iltana. Sen jälkeen lämpötila putosi nollan alapuolelle, eikä sieltä kovin ylös ehtinyt ennen kotiin paluuta kohotakaan. Tämä tiesi paljon sinistä taivasta ja aurinkoa.
Pientä fiilistelyä on jo pakko harrastaa, kun seuraava Pariisin reissu lähestyy. Tämä meidän ehdoton ykköskohteemme onkin saanut odottaa harvinaisen pitkään, yli neljä vuotta, sitten edellisen reissun.
Edellisen Pariisin reissun teemana oli kymmenvuotistarkastus. Ensimmäisestä matkastamme tähän hienoon kaupunkiin tuli silloin kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Reissun kestokin oli sopivasti kymmenen päivää. Tämä olikin pisin yhtäjaksoinen vierailumme Pariisissa, aiemmin olimme olleet joko viikon tai pitkän viikonlopun verran liikkeellä.