Koska tämä oli toinen Hongkongin vierailumme, ajattelimme tällä kertaa jatkaa niiden jo nähtyjen perusnähtävyyksien jälkeen vähän erikoisempien paikkojen parissa. Eli ei mitään Victoria Peakia ja vastaavia tällä kertaa. Vaan kuinkas kävikään…

Kävikin yllättäen niin, että ensimmäisen päivän harmauden jälkeen toisena päivänä jo hieman kirkastui ja seuraavina päivinä aurinko näyttäytyi pilvien lomasta jo heti aamusella. Aiemman vierailun totaalisen harmauden jälkeen koko kaupunki näytti ihan erilaiselta auringonpaisteessa. Emme voineet mitenkään vastustaa kiusausta kiertää monia edelliseltä vierailulta tuttuja paikkoja uudemman kerran.

Palatkaamme aluksi kuitenkin vielä takaisin lentokentälle, jossa Finnairin suora lento Helsingistä on juuri laskeutunut. Astelemme kohtalaisen hyvin businessluokassa levänneinä tullin vihreää linjaa kohti tuloaulaa. Vaikka lentokenttä ei yli viisi vuotta edellisen vierailun jälkeen varsinaisesti tutulta näytäkään, virittävät tietyt pienet yksityiskohdat mielen oikealle taajuudelle. Opaste kuuman juomaveden äärelle, kiinankielisiä kylttejä siellä täällä, siivooja moppaamassa jo valmiiksi tahrattoman puhdasta lattiaa. Jep, Hongkongissa ollaan.

Tämän vuoden matkat ovat olleet ihan jotain muuta kuin mitä viime vuoden lopulla hahmottelimme. Jostain puskasta ilmestyi marraskuun alkuun tämmöinenkin viikon matka Hongkongiin.

Vaan eipä siinä mitään. Hongkongissa oli kivaa ja matkan jälkeen vaimo totesi tämän olleen yksi parhaista matkoista ikinä. Minäkin tykkäsin, vaikka ehdinkin taas jatkuvan ulkona hikoilun ja överi-ilmastoiduissa sisätiloissa palelun vaihtelun vuoksi vähän vilustua. Mutta minä nyt vilustun reissussa muutenkin usein ja toivun siitä nopeasti.

Olen halunnut jo pitkään päästä kokeilemaan, pystyisikö tällainen herkkäuninen oikeasti nukkumaan kunnolla kaukolennolla businessluokan makuuasentoon kääntyvällä jakkaralla. Taannoisella Helsinki-Hongkong -lennolla tähän viimein tarjoutui tilaisuus. Koneena oli kivasti vielä Finnairin laivaston uusin kapistus Airbus 350, jonka Economy Comfortista kirjoittelin jo kesäisen Japanin matkan jälkeen.

USA on roadtripien luvattu maa. Olemme tehneet siellä kaksi isompaa automatkaa, joista molempien reittiä voi pitää klassikona. USA:sta eivät kuitenkaan klassiset roadtripit pääse loppumaan kesken. Automatkailun alkuaikoina 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä syntyi useampia tällaisia reittejä, joilla jokaisella on omat faninsa, ja joita yritetään pitää edelleen hengissä vuosikymmenten saatossa tapahtuneesta tieverkon merkittävästä uudistamisesta huolimatta. Internetistä löytyy paljon vinkkejä aiheesta.

Japanilaiset puutarhat ovat aina hienoa katsottavaa. Upeasti parturoidut puut ja nurmikentät sekä tarkoin harkitut maanmuodot ovat ilo silmälle. Tätä ylenpalttista paneutumista yksityiskohtiin voi olla vaikea ymmärtää, mutta siitä on kuitenkin helppo nauttia. Hienoin näkemäni japanilainen puutarha on Kyushun saarelta Kumamotosta löytyvä Suizen-ji Jōju-enin puutarha.

Tutustuimme Route 66 -matkamme alkumetreillä Chicagon Art Instituten taidemuseossa Georgia O’Keeffen maalauksiin. Myöhemmin samalla matkalla päädyimme New Mexicon pääkaupunkiin Sante Fe:hen, josta löytyi O’Keeffelle omistettu taidemuseo Georgia O’Keeffe Museum. Amerikkalaisen modernismin äidiksi kutsuttu O’Keeffe ehti pitkän uransa aikana asua Chicagossa, mutta kenties parhaiten hänet tunnetaan uransa jälkipuoliskon töistä, jotka hän maalasi New Mexicossa asuessaan. Tällä kaudella hänen töissään pääsevät esillä osavaltion upeat maisemat.

Näin on matkakertomus taas päässyt loppuun asti ja on aika tarkastella paljonko lysti maksoi. Olin tällä kertaa taas hyvin säntillinen ja keräsin jokaisen yksittäisen kulun ylös. Olen tuttuun tapaan jakanut kulut muutamaan erään. Näistä kustakin erittelen tarkemmin, miten lopulliseen summaan on päästy. Tosin ruokakuluista en jaksa menemään yksittäisiin kuluihin asti.

Halusimme osana Rivieran syyslomaamme käydä tutustumassa Nizzaa ympäröivän alueen vanhoihin kukkulakaupunkeihin. Tämä olisi ollut toteutettavissa myös julkista liikennettä käyttäen, sillä bussiyhteydet alueella ovat varsin hyvät ja kertalippu maksaa vain 1,50€. Bussi vain on niin tukalan hidas ja kankea väline matkantekoon. Siksi päädyimme vuokra-autoon.

Vajaan viikon mittaisen Rivieran syyslomamme ensimmäinen retkikohde oli siinä ihan tukikohtakaupunkimme Nizzan lähellä sijaitseva kääpiövaltio Monaco. Tämä maailman toiseksi pienin ja väentiheydeltään suurin itsenäinen valtio on Nizzasta käsin vartin junamatkan tai liki tunnin bussimatkan päässä.

Pääosa Rivieran syyslomastamme kului Nizzassa, joka on kiva paikka jos haluaa kaupunki- ja rantaloman samassa paketissa. Tarjolla on muutoinkin jokaiselle jotakin. Ostosmahdollisuudet kuuluvat olevan hyvät, vanhakaupunki on viehkeä ja rantakadulta näkyvä turkoosi meri on kaunis katsella myös tällaisen maakravun mielestä. Nizzaan on myös kätevästi tarjolla suoria lentoja Suomesta.