Noin tunnin bussimatkan päässä Nizzasta sisämaahan päin sijaitsee viehättävä Saint-Paul de Vence. Tämä yli tuhat vuotta vanha kukkulakaupunki on jo pitkään houkutellut puoleensa taiteilijoita. Meidän vierailustamme kaupungissa on jo useita vuosia aikaa, mutta kaupunki tuskin on kauheasti muuttunut näiden vuosien aikana.

Saint-Paul sijaitsee sisämaassa noin suunnilleen Nizzan ja Antibesin puolivälin tienoilla. Maa nousee sisämaahaan siirryttäessä nopeasti ja siksi matkalla Nizzasta Saint-Pauliin onkin paljon korkeuseroa. Tie on lisäksi varsin mutkainen. Matka taittuu vuokra-autolla tai vaikka paikallisliikenteen bussilla. Bussi numero 400 taittaa matkan noin tunnissa. Jos alla on vuokra-auto, kannattaa varata vähän aikaa maisemien ihailuun. Matkan varrella on näköalapaikkoja, joissa voi pysähtyä hetkeksi jaloittelemaan ja ihailemaan näkymiä.

Jo hyvissä ajoin ennen San Franciscon vierailua viime kesänä päätimme,  että haluamme käydä perille päästyämme Alcatrazin saarella. Kesäaikaan päätös onkin tehtävä hyvissä ajoin, sillä saarelle ei noin vain mennäkään. Matkoja järjestää vain yksi laivayhtiö ja kesäsesongin aikana he myyvät pitkälti eioota.

Alcatraziin pääsee joko erillisellä Alcatrazin edestakaisella matkalla tai sitten osana yhdistelmämatkaa, jossa toisena paikkana on isompi saari Angel Island. Yhdistelmämatka on kestoltaan toki pidempi ja myös hintavampi. Me jouduimme valitsemaan yhdistelmämatkan, koska varsinaiset Alcatrazin retket oli jo myyty loppuun kaupungissaoloajaltamme. Eli jos kesäaikaan saarelle mielii, kannattaa varaus tehdä yli kolme viikkoa aikaisemmin. Aamun ensimmäiset lähdöt varataan loppuun aina ensiksi.

Pariisin kiistatta tunnetuin rakennus on Eiffel-torni. Tämä vuoden 1889 maailmannäyttelyn vetonaulaksi rakennettu terästorni kurkistelee lähes joka kulman takaa kun kaupungissa liikkuu. Torni oli valmistuessaan korkein ihmisen tekemä rakennelma. Tätä titteliä Eiffel sai pitää 41 vuotta. Torni on kuitenkin edelleen Pariisin korkein rakennus.

Torniin on mahdollista kivuta joko lihasvoimalla tai sitten hissillä. Tasanteita on kaikkiaan kolme. Matalin sijaitsee 57 metrin korkeudessa, toinen 115 metrissä ja ylin 276 metrissä. Toiselle tasanteelle asti pääsee vinottain liikkuvalla hissillä ja sen jälkeen ylös mielivän on jonotettava toiseen hissiin, joka kohoaa huipulle pystysuoraan.

Vastaavasti 300 porrasta kiipeämällä pääsee ensimmäiselle tasanteelle ja 300 lisää toiselle tasanteelle. Ylimmälle tasolle vievät portaat ovat yleensä pois käytöstä, joten loppu matka on ajettava hissillä, mikäli huipulle mielii.

Unescon maailmanperintökohde Sintra sijaitsee noin 30 kilometrin etäisyydellä Lissabonista. Rossion asemalta Lissabonista lähtevällä junalla matka taittuu vähän reilussa puolessa tunnissa. Kohde on siis varsin helposti lähestyttävissä maan pääkaupungista käsin. Vähänkään useamman päivän Lissabonissa vierailevalle suosittelen ehdottomasti yhden päivän uhraamista Sintran visiittiin.

Sintran Unescon suojeluksessa olevan keskustan Sintra-Vilan lisäksi muita keskeisiä nähtävyyksiä ovat ylempänä kukkuloilla sijaitsevat maurien rakentama linna Castelo dos Mouros sekä värikäs eri arkkitehtuuristen tyylien tilkkutäkki Palácio Nacional da Pena. Kätevimmin nämä kaikki on mahdollista kiertää sijoittamalla 5€ bussilippuun. Bussi numero 434 ajaa juna-asemalta Sintra-Vilaan, sieltä ylös maurien linnalle ja edelleen Penalle. Lopuksi bussi palaa vielä Sintra-Vilan kautta juna-asemalle. Yhdellä lipulla voi ajella vaikka koko päivän ympäri tuota reittiä, eli kaikki kohteet saa kierrettyä kätevästi hop on-hop off -tyyppisesti.

Los Angelesin kaupunkiin kuuluva Venice syntyi rantakohteeksi miljonääri Abbot Kinneyn toimesta 1900-luvun alussa. Hänen ideanaan oli rakentaa Amerikan Venetsia kanavineen kaikkineen.

Nykyisin kanavista ei ole enää paljoakaan jäljellä. Suurin osa niistä täytettiin ja muunnettiin tavallisiksi kaduiksi lisääntyvän autokannan tarpeisiin jo vuonna 1929. Jäljellä olevat kanavat on suojeltu ja ne muodostavat Venice Canal Historic Districtin.

San Franciscon kaapeliraitiotie cable car lienee kenties Golden Gaten sillan jälkeen kaupungin tunnetuin nähtävyys. Vuosien 1873 ja 1890 välillä käyttöön otetuista kaikkiaan 23 linjasta enää kolme on käytössä.

Kaapeliraitiotien merkitys kaupungin joukkoliikenteelle on vuosien saatossa vähentynyt. Toki edelleenkin kaupunkilaiset näitä käyttävät, mutta silti suurin osa raitiovaunumatkustajista on nykyään turisteja. Useat turistit haluavat erityisesti päästä sisälle viimeisinä päästäkseen roikkumaan vaunun ulkopuolella.

Los Angelesissa on tarjolla vähän kaikenlaista erikoisempaakin aktiviteettia. Esimerkiksi julkkisten taloja pääsee kyttäämään turistibussiajelulla oppaan johdolla. Jos ei kuitenkaan halua häiritä toisten kotirauhaa, voi käydä katselemassa jo tästä maailmasta poistuneiden julkkisten viimeisiä leposijoja. Hautapaikkojen koordinaatit löytyvät kätevästi netistä. Hollywood Forever Cemetery on yksi vaihtoehto tällaista toimintaa varten. Me kuitenkin piipahdimme Westwood Village Memorial Parkissa, joka on huomattavasti pienempi hautausmaa. [Edit. Kävimme seuraavalla reissulla Hollywood Forever Cemeteryssä]

Hautausmaan koko nimi kuuluu Pierce Brothers Westwood Village Memorial Park. Hautausmaa on hyvin pieni ja sitä on vähän hankala löytää. Navigaattori yritti opastaa meitä kovasti Ashton Avenuen kautta, vaikka sieltä ei pääsyä hautausmaalle olekaan. Osoitteessa Glendon Avenue 1218 on pieni opaste, jonka mukaan hautausmaalle löytää. Varsinaista parkkipaikkaa ei ole, mutta muiden esimerkkiä seuraten ajoimme suoraan hautausmaalle ja parkkeerasimme polun pieleen. Ei tullut kukaan kyselemään maksun perään eikä tarjoamaan parkkisakkoakaan.

Seattlen Kerry Park on täysin ilmainen nähtävyys ja oikein miellyttävä sellainen. Kyseessä on hyvin pieni puisto Queen Annen kaupunginosassa korkean mäen päällä. Puiston ympäristössä on asutusta, joukossa myös varsin hienoja vanhoja asuintaloja.

Kerry Parkiin ei kuitenkaan tulla yleensä katselemaan lähialueen taloja, vaan enemmänkin Seattlen keskustan siluettia. Sijainti huomattavasti keskustaa korkeammalla paikalla tarjoaa upeat näköalat. Hyvin usein esimerkiksi postikorteissa näkyvä kaupungin siluetti onkin kuvattu juuri Kerry Parkista käsin.

Seattle on kiva kaupunki. Tykästyin siihen välittömästi matkaopasta lukiessani, vaikka en etukäteen siitä tiennyt oikein mitään. Kaupungissa ei kauheasti ole sellaisia kaikkien tuntemia nähtävyyksiä, mutta sen sijaan siellä on todella lupsakka tunnelma ja kaikenlaista vähän erilaista nähtävää. Kuten nyt vaikka tämä lasitaidetta esittelevä museo Chihuly Garden and Glass.

Kyseessä on Seattle Centerissä, tuossa vuoden 1962 maailmannäyttelyn tapahtumapaikassa, sijaitseva varsin tuore (avattu 2012) museo. Museo on omistettu lasitaitelija Dale Chihulyn teoksille. Maestro itse ei ole voinut puhaltaa lasia loukkaantumisensa jälkeen vuonna 1979. Hän kuitenkin opettaa muita ja suunnittelee teoksia edelleen.

New Yorkissa ei käy koskaan aika pitkäksi. Vaikka kaupungissa olisi käynyt useita kertoja aiemmin, löytyy aina jotain uutta ihmeteltävää. Yhtenä esimerkkinä vaihtelevasta nähtävyystarjonnasta toimikoon vaikkapa tämä käytöstä poistettu lentotukialus, joka pitää nyt majaansa Hudsonjoen rantalaiturissa Manhattanin 42. kadun länsipäässä.

USS Intrepid oli tositoimissa toisessa maailmansodassa Tyynen valtameren taisteluissa sekä modernisoinnin jälkeen myös Vietnamin sodassa. Sotavuosien jälkeen alusta on käytetty USA:n avaruusohjelmassa mereen laskeutuneiden sukkuloiden poimimistehtävissä.