Edellisellä viikolla tuli kuluneeksi 40 vuotta punakhmerien valtaannoususta Kambodžassa. Siksi taas kaivelin kuva-arkistojemme kätköjä ja palautin mieleen muutaman vuoden takaisen vierailumme Phnom Penhissä kansanmurhan muistomerkkejä tutkimassa.

Kaikkiaan kommunististen punakhmerien neljä vuotta (1975-1979) kestäneen vallassaolon aikana arvioidaan noin viidesosan Kambodžan kansasta kuolleen. Tässä puhutaan siis noin 1,7 miljoonasta ihmisestä. Osa teloitettiin ja osa kuoli nälkään ja kulkutauteihin. Hallinnon tavoitteena oli luoda jonkinlainen hämmentävä ideaali maatalousyhteiskunta. Kaupungit tyhjennettiin ja ihmiset siirrettiin maaseudulle. Kaikenlaiset huvitukset kiellettiin ja ihmisten tuli uhrata koko elämänsä työnteolle.

Twin Peaksista tuli kirjoitettua aiemmin viikolla ja nyt tuli mieleen sanoa pari sanaa Sideways-leffan kuvauspaikoista, joilla tuli myös pyörähdettyä viime kesänä. Tästäkin aiheesta sanoin jo aiemmin sanan tai pari. Idea tämän jutun kirjoittamiseen syntyi, kun eilen ihan vahingossa satuimme telkkarin ääreen Sidewaysin alkumetreillä ja päädyimme pitkästä aikaa katsomaan elokuvan loppuun asti.

Sideways tuli aikoinaan katsottua leffateatterissa. Menimme ilman mitään ennakko-odotuksia katsomaan nyt jo suljettuun Forumin elokuvateatteriin Helsingissä mitä ohjelmistossa olisi tarjolla. Ainoa edes etäisesti mielenkiintoisen kuuloinen elokuva, joka oli alkamassa siinä vartin sisällä, oli Sideways. Kummallakaan ei ollut mitään etukäteistietoja leffasta, mutta kuvaus vaikutti ”ihan kivalta”. Elokuva osoittautui aivan mainioksi.

Bangkokista kun tuli tällainen juttu kirjoitettua, niin miksipä ei New Yorkistakin. Manhattanhan se on se pilvenpiirtäjien oikea koti. Olkoonkin, että Hongkongissa on näitä tötteröitä paljon enemmän.

Varsinainen klassikko New Yorkin näköalapaikoista on Empire State Buildingin näköalatasanne, joka sijaitsee tornin 86. kerroksessa. Useina aikoina päivästä tämä on myös varsin suosittu, eli kannattaa varautua jonotukseen. Enemmän maksamalla on mahdollista päästä myös ylemmälle näköalatasanteelle 102. kerroksessa. Täällä tosin näkymiä katsellaan lasin läpi. Ylempi tasanne ei myöskään ole auki aina.

Mikäli tarkoitus on viettää aikaa pidempään Empire State Buildingin näköalatasanteella esimerkiksi auringonlaskua ja valojen syttymistä katsellen, on syytä huomioida, ettei näköalatasanteella ole lainkaan istumapaikkoja. Henkilökunta myös pitää hyvin tehokkaasti huolta, etteivät vierailijat istuskele lattioilla. Pidemmän ajan viettäminen näköalatasanteella on siis erittäin epämiellyttävää. Saavuimme kerran itse juuri vähän ennen auringonlaskua, jolloin jonot olivat lähes olemattomat ja vietimme tornissa aikaa parisen tuntia. Oli vähän tylsää, vaikka näkymät olivatkin hienot.

Eilisessä Helsingin Sanomissa (28.3.2015) oli juttu matkasta Twin Peaksin kuvauspaikoille. Jutussa matkastaan kertova pariskunta oli liikkeellä noilla tienoilla suunnilleen samoihin aikoihin kuin mekin eli kesällä 2014. Jokusen sanan olen aiheesta kertonut jo aiemmin, mutta ehkä tässä olisi paikka ihan täsmäjutullekin. Samalla voisin kerätä yhteen jokusen linkin, josta voisi olla isommin aiheesta kiinnostuneelle iloa.

Minä olin autuaan tietämätön Twin Peaksin kuvauspaikkojen läheisyydestä kesän 2014 roadtripin suunnittelua aloitellessamme. Ensimmäisen kerran törmäsin aiheeseen Lonely Planetin Seattlen opasta lukiessani. Huomasin, että osa paikoista on niin lähellä Seattlea, että ehdimme siellä hyvin käymään kumipyörille siirtyessämme ennen suuntaamista etelää kohti.

Tämän havainnon tehtyäni yritin tutustua aiheeseen, mutta tietoa oli tuolloin varsin kehnosti saatavilla. Parasta, mitä netistä löysin, oli artikkeli erään amerikkalaisen pariskunnan Twin Peaks -matkasta 1990-luvun alusta. Tästä artikkelista löysinkin sitten paljon hyödyllistä tietoa ja aika pitkälti sen pohjalta valitsimme itsellemme parhaiten sopivan reitin ja kätevimmin matkan varrelle sopivat vierailukohteet. Nyt tietoa tuntuu olevan enemmän tarjolla ja tuon artikkelin kaiveleminen esille vaati jo vähän tarkempaa hakuehtojen rajausta.

Tulevaa kesälomaa odotellessa on pakko jo vähän muistella aiempia käyntejä samoilla tienoilla. Tällä kertaa katsotaan aihetta vähän toisesta näkökulmasta.

Thaimaan pääkaupunki Bangkok on nimittäin kaupunkimaisemaa mielellään lintuperspektiivistä tarkkaileville ihmisille mainio paikka. Itse vahvasti korkeanpaikankammoisena en kuulu tähän porukkaan, mutta onpa sitä silti tullut parissa tornissa käytyä.

Bangkokista löytyy muiden hassutusten lisäksi maailman korkein ulkoilmabaari, Sky Bar, joka sijaitsee State Tower -tornitalon 64. kerroksessa. Paikka aukeaa juuri sopivasti iltakuuden aikaan auringon ollessa laskusuunnassa. Vieraillessamme tuolla keväällä 2012 paikka oli vielä maltillisesti kansoitettu.

Arizonassa USA:ssa sijaitseva Grand Canyon on upea paikka. Upeiden maisemien ihailuun voi helposti hurahtaa useampikin päivä. Tai sitten voi retkeillä muutamalla näköalapaikalla yhden päivän verran. Jo yhdeltä näköalapaikalta jaksaa näkymää tuijotella pitkän tovin.

Tällainen yhden päivän näköalavierailu oli meillä suunnitelmissa viime kesänä osana roadtripiä. Valitettavasti meillä pikapyrähdykseen olennaisesti liittyvä riski huonosta säästä konkretisoitui ikävästi. Luontoäidin oikkujahan ei pysty koskaan ennakoimaan. Kohdalle sopivasti sattunut ukkosmyrsky teki näköalapaikoilla vierailun paitsi erittäin epämukavaksi myös jo hieman vaaralliseksi. Bussitkin lopettivat turistien viemisen eteenpäin ja näin jouduimme palaamaan lähes tyhjin käsin hotelliimme Williamsin pikkukaupunkiin reilun tunnin ajomatkan päähän kanjonista. Yllä oleva kuva on bussipysäkiltä napattu.

Useilla aiemmillakin Pariisin reissuilla olemme keskustelleet d’Orsayn museoon menemisestä. Koskaan kuitenkaan se ei ole päiväohjelmaan mahtunut. Tällä kertaa päätimme ottaa useammankin aiemmin vierailemattoman kohteen ohjelmaan. Museot ovatkin hyviä kohteita vierailtavaksi talvella. Kesällä taas on mukavampi tutkia ulkona sijaitsevia nähtävyyksiä.

Kävimme jo Palais Garnierin kierroksen jälkeen d’Orsayn ulkopuolella vilkaisemassa jonotilannetta. Lippuluukun jono oli aivan tolkuttoman pitkä. Lonely Planet varoittelikin, että d’Orsay on hyvin suosittu. Osasyynä tähän on museon hallittavissa oleva koko. Esim. Louvre on niin valtava, ettei siihen tutustumiseen riitä edes parin viikon reissu yhden päivän piipahduksesta puhumattakaan.

Olemme useinkin Pariisissa käydessämme majoittuneet Oopperan alueelle ja liikkuessamme käyttäneet Operan metroasemaa. Metroasemalle kulkiessa ei voi olla huomaamatta vanhaa oopperatalo Palais Garnieria. Tällä kertaa päätimme käydä katsomassa tätä nykyään lähinnä baletin näyttämönä toimivaa rakennusta sisältäkin päin.

Vierailulippu maksaa 10 euroa. Opastetun kierroksen saa 14,50 eurolla. Suosittelen opastusta, jota on tarjolla sekä englanniksi että ranskaksi. Ainakin meidän oppaamme oli aivan loistava ja osasi kertoa mainioita yksityiskohtia rakennuksen vaiheista. Seuraavaksi kertomani lyhyt kuvaus rakennuksen historiasta on osa oppaan kertomasta.

Olemme käyneet aiemminkin piipahtamassa nykytaiteen museo Centre Georges Pompidoussa, mutta silloin olemme vain ihailleet yläkerran näkymiä, emme varsinaista taidetta. Tuskin tälläkään kertaa olisimme muutoin paikalle pöllähtäneet, mutta silmiin osui kadun varrelta mainos Jeff Koonsin näyttelystä. Herran töitä oli esillä New Yorkissa kesällä ja silloin emme niihin isommin ehtineet tutustumaan. Kun nyt museoon ei pahemmin jonoakaan ollut, päätimme herran töitä käydä katsomassa.

Ihan aluksi museoon pyrkiville pieni käytännön vinkki. Ulkona on kaksi erillistä jonoa. Toinen on etukäteen lippunsa hankkineille ja toinen liputtomille. Liputtomien jono näkyi olevan reilusti pidempi ensimmäistä kertaa ohi kävellessämme. Kävimme välissä kahvilla ja palattuamme jono oli huomattavasti lyhentynyt. Eräs museon näyttelyistä oli tosin juuri päättymäisillään, joten kyse saattoi olla viimeisten päivien ruuhkasta. Joka tapauksessa museon nettisivuilta voi lippuja hankkia etukäteen (lipun ostaminen näkyy toimivan vain ranskaksi ainakin nopsasti katsoen).