Nizzan rantakatu Promenade des Anglais on kenties kaupungin tunnetuin paikka. Tämä noin seitsemän kilometrin pituinen rantaviivaa seuraileva katu alkaa Nizzan lentokentältä päättyen suunnilleen linnakukkulan juurelle. Kävelykadulla on erilliset kaistat jalankulkijoille ja pyöräilijöille.

Promenade des Anglais, suomeksi englantilaisten kävelykatu, sai nimensä rahoittajiltaan. Englantilaiset aristokraatit olivat pakoilleet Britannian kalseaa talvea Nizzaan jo 1700-luvun loppupuoliskolta alkaen. Vuonna 1820 talvi oli kylmä myös Ranskassa ja Nizzaan saapui suurin joukon kerjäläisiä. Englantilaiset ylimykset päättivät helpottaa kurjien elämää tarjoamalla heille töitä. Sopivaksi projektiksi valikoitui kävelykadun rakentaminen rannan tuntumaan.

Pilvenpiirtäjät tuovat varmasti monelle mieleen juuri New Yorkin Manhanttanin. Silti ensimmäiset pilvenpiirtäjät valmistuivat Chicagoon ja korkeimmat rakennukset ovat jo pitkään löytyneet Aasiasta. Manhattan ei nykyisin enää komeile edes pilvenpiirtäjien määrässä tilastojen kärjessä. Tilanne oli kuitenkin toinen 1920-luvulla, jolloin Manhattanilla kisailtiin tosissaan maailman korkeimman rakennuksen tittelistä. Yksi kisaaja oli Chrysler Building, joka ehtikin pitää johtoasemaa hallussaan miltei vuoden ajan. Korkeampia taloja on sittemmin valmistunut monia, mutta ainakin minun silmissäni yksikään niistä ei ole ohittanut Chrysler Buildingia yhdessä asiassa: minulle Chrysler Building on edelleen Manhattanin upein pilvenpiirtäjä.

Chrysler Building sijaitsee Manhattanin Midtownissa lähellä Grand Central -rautatieasemaa. Rakennus on kaikkiaan 318,9 metriä korkea. Sen valmistumisen jälkeisinä vuosina kaksi ensimmäistä kerrosta toimivat Chryslerin autojen näyttelytilana, jonne yleisöllä oli vapaa pääsy. Rakennuksen 71. kerroksessa sijaitsi myös näköalatasanne. Valitettavasti nykyisin rakennus ei enää ole yleisölle avoin, näköalatasannekin suljettiin vuonna 1945. Ainoastaan aulaan pääsee vierailemaan.

Viikko sitten kirjoitin paikoista, joihin olen palannut, osaan useitakin kertoja, vaikka aluksi arvelin ensimmäisen vierailun jäävän viimeiseksi (ks. Viisi paikkaa, joihin en uskonut palaavani). Tällä kertaa vuorossa on viisi paikkaa tai maata, joissa olen käynyt vain kerran tai kahdesti, mutta joihin haluaisin kovasti palata.

Joukkoon mahtuu hyvin erilaisia kohteita, jotka jakautuvat myös maantieteellisesti eri puolille maailmaa. Kohteiden rajaaminen viiteen on pikkuisen epäreilua, koska todellisuudessa uusintavierailun arvoisia paikkoja on vaikka kuinka paljon. Minä kun en ole kovin monessa paikassa käynyt useita kertoja ja liki kaikista vierailemistani paikoista olen vähintään sen verran tykännyt, että uusintavisiitti kiinnostaisi. Silti halusin pitää listan kompaktina. Kohteiden järjestys on summittainen.

Window Rockin pikkukaupunki sijaitsee Arizonan osavaltion itälaidalla lähellä New Mexicon rajaa. Window Rock on navajo-intiaanien puoliautonomisen alueen pääkaupunki. Kaikkiaan kolmen osavaltion – Arizonan, Utahin ja New Mexicon – alueelle levittäytyvä reservaatti on lajissaan USA:n suurin. Pääkaupunki ei silti ole mikään metropoli. Window Rockissa asuu vain reilut 2700 asukasta. Tosin kaupungissa sijaitsevissa virastoissa työskentelee moninkertainen määrä navajoja, joten virka-aikoina kaupunki on paljon kokoaan vilkkaampi.

Window Rock ei ole varsinainen turistirysä. Pienen kaupungin tarjonta muille vierailijoille kuin navajoille on varsin vähäistä. Tuskin olisimme mekään tänne päätyneet, jos en sattumalta olisi kaupunkia kartalta huomannut ja sijainniltaan reittimme kannalta mainioksi todennut. Erkanimme osavaltioiden rajan tuntumassa Route 66 -reitiltä kohti lännenelokuvista tuttua Monument Valleyta (ks. Arizonassa: Monument Valley) ja tarvitsimme tälle välille yhden yöpymispaikan. Tähän tarkoitukseen Window Rock sopi hyvin. Kaupungissa on tasan yksi motellitasoinen majapaikka sekä pari vaatimatonta ravintolaa.

Matkatessamme raitiovaunulla New Orleansin Garden Districtin suuntaan edessämme istui nuori nainen, jolla oli valtava kihara hiuspehko. Jostain taaempaa vaunusta nuori mies tervehti naista nimeltä ja sanoi: ”Sinun hiuksesi ovat tänään kaikkialla.” Nainen kääntyi katsomaan taakseen, hymyili ja vastasi: ”Tiedän. Nyt on kesä ja annan niiden sen kunniaksi olla vapaina.” Tämä sai koko vaunullisen ihmisiä hymyilemään.

Raitiovaunu on julkisen liikenteen kulkuneuvoista kaupunkilaisin, kenties metron ohella. Vaikka raitiovaunut ovatkin välillä vähän hitaita, olen aina pitänyt niistä. Olinkin todella onnellinen, kun vuoden Helsingissä asuttuani muutin kävelymatkan päähän raitiovaunulinjan päätepysäkiltä. Myös reissussa pyrin aina tilaisuuden tullen ajelemaan raitiovaunuilla. Aiemmin olen kirjoitellut San Franciscon kaapeliraitionaunuista (ks. San Franciscon nähtävyyksiä – Cable Car). Myös New Orleansin raitiovaunut ansaitsevat oman esittelynsä. Onhan St. Charles Avenuen linja maailman vanhin yhtäjaksoisesti käytössä ollut raitiovaunulinja. Liikenne tällä linjalla alkoi vuonna 1835.

Innostun matkahaaveista helposti. Kun pohdimme, voisiko johonkin tiettyy kohteeseen vierailu olla ajankohtainen seuraavan vuoden säteellä, alan mielessäni jo pyörittelemään ideoita mitä kohteessa voisi tehdä. Varaan matkaopaskirjoja kirjastosta ja alan suunnitella. Silti on myös joitain kohteita, jotka tuntuvat pakkopullalta. Tällaisiinkin kannattaa joskus matkustaa, sillä moni vähemmän viehättävältä tuntuva kohde voi osoittautua todellisuudessa todella kivaksi. Ja sitten on vielä niitä kohteita, joista en ensi vierailulla innostu yhtään. Näihin kohteisiin harvemmin haluan palata ihan heti, mutta joskus toisen tilaisuuden antaminen kannattaa.

Esittelen seuraavaksi viisi kohdetta, jotka ovat joko osoittautuneet ennakkokäsitystä paremmiksi tai ovat hurmanneet vasta toisen tilaisuuden saatuaan. Pohdiskelen myös vähän syitä ennakkokäsityksilleni sekä niiden muuttumiselle. Näiden kaikkien kohteiden osalta joko ennen ensimmäistä vierailua tai heti sen jälkeen on fiilis ollut sellainen, että paikka ja minä emme tule enää kohtaamaan. Silti toisin on käynyt. Oikeastaan voisin lähteä mihin tahansa näistä paikoista vaikka saman tien.

Nizzan vuonna 1913 avatulla Hotel Negrescolla on edelleen todella ylellisen majapaikan maine, vaikka se ei ehkä enää olekaan ihan maineensa veroinen. Majoituksen hintakaan ei ole täysin mahdoton, joskaan halvaksi Negrescoa ei voi mennä väittämään. Kuninkaalliset ja muu kerma eivät enää viihdy Nizzassa ja se varmasti näkyy niin hinnassa kuin laadussakin.

Me emme ole vielä Negrescoa majapaikkana testanneet, mutta halusimme silti käydä vilkaisemassa paikkaa myös sisältä päin. Tähän tarjoutuu kätevimmin mahdollisuus asioimalla hotellin ravintoloissa. Lounas olisi ollut hyvä vaihtoehto, mutta me päädyimme iltapäiväteehen, jota tarjoillaan baarin puolella. Sisälle saa astua ihan pääovesta ja vessatauolla tarjoutuu mahdollisuus muihinkin hotellin tiloihin tutustumiseen.

Kioton vierailumme yksi ehdottomista kohokohdista oli käynti zenbuddhalaisessa Kinkaku-jin temppelissä, jonka kultainen paviljonki on yksi Japanin tunnetuimpia ja suosituimpia rakennuksia. Temppelin virallinen nimi on oikeastaan Rokuon-ji, mutta tuolta toiselta nimeltä, joka muuten tarkoittaa kultaisen paviljongin temppeliä, tämä paikka paremmin tunnetaan. Kinkaku-ji on yksi Kioton seitsemästätoista historiallisesta monumentista, jotka kuuluvat UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

Temppelin alueella on useampia rakennuksia, mutta juuri sen kultaisen paviljongin takia ihmiset paikalle saapuvat. Itse temppeli on ihan eri rakennuksessa. Paviljonki on rakennettu lammen rannalle ja sitä ympäröi kaunis japanilainen puutarha. Paviljonkia voi lampea kierrellessä katsella monelta eri kulmalta, mutta sen sisälle ei kuitenkaan ole asiaa. Kiva olisi sisäpuolikin ollut nähdä, sillä netistä löytyvistä kuvista päätellen rakennus on sisältä vielä pikkuisen enemmän kultainen kuin päältä päin. Jos se nyt edes on mahdollista.

Chicagon yksi suosituimmista vierailukohteista on viihde- ja ostoskeskittymä Navy Pier. Tämä kilometrin pituiselle laiturille rakennettu kokoelma erilaisia viihdevimpaimia oli vielä joku vuosi sitten kaupungin kohteiden ykköspaikalla, mutta sitten viihtyisä Millennium Park meni sen ohi (ks. Chicagon nähtävyyksiä – Millennium Park). Silti Navy Pierilla vierailee edelleen vuosittain liki yhdeksän miljoonaa ihmistä. Meille sattui visiitin ajaksi upean kaunis helteinen kesäpäivä, joka oli kuin tehty ulkoilmaviihteestä nauttimiseen.

Navy Pierin kenties tunnetuin maamerkki on suuri maailmanpyörä. Vanha avonaisilla koreilla varustettu pyörä purettiin vuonna 2015 ja keväällä 2016 käyttöön otettiin uusi modernimpi versio Centennial Wheel. Tämän 196 metriä korkean maailmanpyörän korit ovat suljettuja ja ilmastoituja. Olin pikkuisen pettynyt uuden maailmanpyörän nähdessäni, sillä olin odottanut sitä sympaattisen näköistä vanhaa laitetta, josta olin nähnyt valokuvia. En kuitenkaan ollut aikeissa nousta kyytiin, joten harmi ei ollut kovin suuri. Chicagon korkeista paikoista minulle riitti sillä vierailulla Willis Tower (ks. Chicagon nähtävyyksiä – Willis Tower).

Toscanassa Italiassa sijaitseva San Gimignano on yksi alueen hienoimmista ja tunnetuimmista keskiaikaisista kukkulakaupungeista. Tämän vajaan 8000 asukkaan kaupungin muurien ympäröimä historiallinen keskusta on UNESCOn maailmanperintökohde. Kaikille kukkulakaupungeille tuttuun tapaan myös San Gimignanosta avautuu upeat maisemat yli ympäröivän maaseudun.

San Gimignanoa on leikkisästi kutsuttu keskiajan Manhattaniksi. Historiallisen keskustan hienoimpia keskiaikaisia rakennuksia ovat tornit, joita rakentamalla kaupungin rikkaat ylimykset kilpailivat keskenään. Kukkulan alapuolisilta mailta katsottuna San Gimignanon siluetti voikin tuoda mieleen modernin suurkaupungin pilvenpiirtäjineen, jos oikein mielikuvitustaan venyttää. Torneja on jäljellä 14 kappaletta, joskin keskiajan lopulla niitä oli 72. Korkeimmat olivat 70 metriä korkeita eli suunnilleen Helsingin Olympiastadionin tornin korkuisia.