Ensimmäinen vierailuni Japaniin kesällä 2018 ei tehnyt minusta saken ystävää. Halusin kuitenkin antaa tälle japanilaiselle riisiviinille tilaisuuden. Yksi hyvä paikka sakeen tutustumiseen on Koben kaupungissa sijaitseva Hakutsuru-panimon sakemuseo. Panimon yhteydessä toimiva museo oli varsinainen pääkohteemme Koben päiväretkellämme. Maistelimme kuitenkin myös varmuudeksi paikallista naudanlihaa, joka on kaupungin tunnetuin tuote.

Sana sake tarkoittaa oikeasti mitä tahansa alkoholijuomaa. Japanilaiset itse kutsuvat riisiviiniään nimellä nihonshu, mikä tarkoittaa japanilaista alkoholijuomaa. Loogista, vai mitä. En itse osaa japania kuin sanojen kiitos ja anteeksi verran, joten minun puolestani sana voi tarkoittaa ihan mitä vain. Ihan olen nettilähteiden varassa tässä. Helppo olisi ulkomaalaista vedättää. Joka tapauksessa sanaa sake käytetään Japanin ulkopuolella puhuttaessa japanilaisesta riisiviinistä.

Huonosti nukutut yöt reissussa ovat minulle tuttuja. Kyse ei ole itse aiheutetusta ongelmasta, sillä en joitain hyvin harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta harrasta yöelämää matkoilla. Yleensä huono uni on seurausta majapaikkaan kantautuvasta metelistä. Olen herkkäuninen ja herään helposti tietyn tyyppisiin ääniin. Puheääni, musiikki ja terävät kolahdukset ovat pahimpia. Suurimman ongelman hotelleissa nukkumiselle aiheuttavat muut asiakkaat. Ei auta, vaikka hotellin käytävillä erillisin kyltein kehotetaan liikkumaan hiljaa, joidenkin ihmisten on silti keskellä yötäkin pakko kälättää kovaan ääneen huoneeseen palatessaan.

Pyrin aktiivisesti välttämään meluongelmia kiinnittämällä majapaikan valintaan erityistä huomiota. Luen muiden matkailijoiden arvioita eri foorumeilta ja jätän suosiolla muille hotellit, joista löytyy havaintoja öisistä häiriöistä. Tämäkään ei tosin aina auta, sillä vähemmän herkkäuniset asiakkaat eivät meluisuutta edes huomaa. Osa pystyy nukkumaan vaikka pommi räjähtäisi naapurissa. Nämä ihmiset eivät arvioissaan mainitse melua.

Ajattelin koota yhteen joitain itse käyttämiäni ja hyviksi havaitsemiani niksejä, joilla nukkumistaan pystyy edesauttamaan hotellissa majoittuessa.

Sain Reissu-Janilta haasteen kirjoittaa reissu-unelmistani. Kyseessä on Kohteena maailma -blogin Ramin liikkeelle laittama haaste. En olekaan ennen saanut blogihaastetta.

Heti ensiksi totean, että olen tällaisissa listoissa todella huono. En ole mitään ämpärilistoja koskaan miettinyt. Muutoinkin olen vieraillut niin harvoissa paikoissa, etenkin matkabloggaajaksi, että olen jo aikaa sitten hyväksynyt suurimman osan maailmasta jäävän minulta kuitenkin näkemättä. Ideoin siis mieluummin vain vuoden-kahden aikajänteellä mahdollisia reissuja.

Tässä listalla on nyt siis mahdollisesti nopeastikin toteutuvia unelmia, mutta onnistuin muutaman vähän epätodennäköisemmänkin raapaisemaan mukaan. Noudatin muiden haasteeseen osallistuneiden tapaan Ramin alkuperäistä listaa kategorioista, vaikka oikeastaan säännöissä ei tästä mitään mainittukaan. Ohjeet löytyvät tekstin lopusta, samoin kuin viisi seuraavaa haastettua blogia.

Eteläisessä Kaliforniassa sijaitseva Joshua Treen kansallispuisto on liki 3200 neliökilometrin kokoinen palanen autiomaata. Kansallispuisto on parhaiten tunnettu nimikkopuistaan, joiden suomenkielinen nimi on joosuanjukka. Tämä parsakasveihin kuuluva jukkapalmun sukulainen onkin varsin mielenkiintoinen ilmestys. Ei ihme, että autiomaan läpi kulkeneet mormonit näkivät puissa kädet kohotettuina viittoilevan Joosuan. Näin tuli nimi kasville. Lähin isompi kaupunki on San Bernardino lännen suunnassa. Majoituksen kannalta kätevä on myös Palm Springs, joka sijaitsee vielä lähempänä kansallispuistoa.

Tämä suuri vuonna 1994 perustettu kansallispuisto sijaitsee kahden autiomaan välimaastossa. Läntinen osa puistosta kuuluu Mojaven autiomaahan, joka on korkeammalla merenpinnasta, ja on siten ilmastoltaan viileämpi. Puiston itäosa puolestaan on matalammalla sijaitsevaa Coloradon autiomaata. Joosuanjukka viihtyy erityisesti Mojaven autiomaan puolella viileämmässä ilmastossa. Puut kasvavat paikoin mätsäisen tiheässä, kun taas toisin paikoin niitä on vain harvakseltaan.

Mäen harjalla istuva 45 metriä korkea buddha-patsas on yksi Phuketin saaren suosituimpia nähtävyyksiä. Patsaan virallinen nimi on Phra Puttamingmongkol Akenakkiri Buddha, mutta turisteille se on yksinkertaisesti Big Buddha. Paikalle tullaan paitsi suuren patsaan myös mäeltä avautuvien maisemien takia. Lahjoitusvaroin rakennettava kohde on edelleen kesken, vaikka rakennusprojekti alkoi jo vuonna 2004. Työ on jo edennyt hieman sitten meidän vierailumme, joten nykyisin paikka näyttää jo vähän näitä kuvia valmiimmalta. Rakennustyöt eivät onneksi estä vierailua. Itse patsas on ollut valmis jo jonkin aikaa.

Kannattaa huomioida, että kyseessä on uskonnollinen kohde, jota on syytä kunnioittaa asianmukaisella pukeutumisella. Olkapäät ja polvet on siis pidettävä piilossa. Paikan päällä on myös mahdollista lainata sarongia, jolla pukeutumistaan voi täydentää.

New Yorkin Manhattanilla sijaitseva 341 hehtaarin puisto Central Park on USA:n vierailluin kaupunkipuisto. Lisäksi se on yksi maailman kuvatuimmista paikoista. Ja miksipä sitä ei kuvattaisi, onhan puistossa toki paljon nähtävää. Kesäisin tarjolla on niin teatteria kuin muitakin tapahtumia ja talvisin puistossa pääsee luistelemaan. Paikallisia voinee tavata juoksulenkillä ihan kaikkina vuodenaikoina. Puistoa ympäröivät korkeat talot antavat maisemalle hienot kehykset.

Central Park perustettiin vuonna 1857 ja seuraavasta vuodesta alkaen sitä paranneltiin arkkitehtien Fredrik Law Olmstedin ja Calvert Vauxin Greensward Planiksi kutsutun suunnitelman mukaan. Koko projekti kesti vuoteen 1873 asti. Lopputulos on ollut mallina lukuisille muille urbaaneille puistoille ympäri maailman. Sittemmin puisto on kokenut niin hyviä kuin huonojakin aikoja. Nykyisin puisto kuitenkin nauttii ansaitsemaansa arvostusta ja se näkyy myös kunnossapidossa. Central Park kuuluu USA:n historiallisten kohteiden kansalliseen rekisteriin. Onpa se ehdolla myös UNESCOn maailmanperintökohteeksi.

Ranskan Välimeren rannikolla sijaitseva itsenäinen Monacon ruhtinaskunta on pinta-alaltaan maailman toiseksi pienin ja asukastiheydeltään suurin valtio. Näiden seikkojen lisäksi Monaco on muutoinkin erikoinen paikka. Esimerkiksi se ei kuulu EU:hun, mutta valuuttana on silti käytössä Euro. Monacossa asuu monia tunnettuja henkilöitä, joilla noita euroja on hallussaan aika paljon. Me kävimme Monacossa, koska se sijaitsee kätevästi niin bussi- kuin junayhteydenkin päässä Nizzasta.

Monaco selvästi jakaa mielipiteitä. Osa Nizzan kävijöistä piipahtaa ruhtinaskunnassa joka reissun yhteydessä, osa taas saa paikasta kerralla tarpeekseen. Minulla muistikuvat edelliseltä matkalta olivat varsin positiiviset. Nyt uusintavierailulla en päässyt ihan samaan tunnelmaan. Asiaan saattoivat vaikuttaa tietyöt, joita oli huomattavasti edellistä vierailua enemmän. Etenkin bussipysäkkien siirtyminen omituisiin paikkoihin aiheutti hämminkiä. Turistimassat vanhankaupungin kujilla pistivät myös silmään. Seuraavalla Nizzan vierailulla Monaco jäänee väliin, mutta voisin silti kuvitella vielä joskus tänne palaavani.

”Banaaneja apinoille!”, kuului huuto myyntikojujen luota. Ja banaanejan siellä matkamuistokrääsän ja ruoan ohella myytiinkin. Apinoita ei vielä näkynyt ja meitä houkutteli muutoinkin enemmän epsressokoneella varustettu koju, josta sai jäälattea. Sää kun oli Thaimaalle tyypillinen eli kuuma ja kostea. Kahvit nautittuamme siirryimme sisälle Wat Suwan Kuhan temppeliin.

Wat Suwan Kuha, toiselta nimeltään Wat Tham, sijaitsee Phan Ngan alueella Phuketin saaren pohjoispuolella. Temppeli tunnetaan myös luolatemppelinä ja apinatemppelinä. Se sijaitsee luolassa, jonka suuaukko on keskellä pystysuoraa kallionseinämää. Näitä samanlaisia kasvillisuuden peittämiä kallioita voi nähdä myös läheisellä Phang Ngan lahdella. Osa suoraan seinämästä kasvavista puista näyttää uhmaavan painovoimaa. Tämä kallio on niiden mainittujen apinoiden koti.

Olemme matkoillamme vierailleet useilla sotien muistomerkeillä. Hiroshiman rauhanpuiston kohteet eivät ole tässä joukossa mitenkään erityisen shokeeraavia. Silti vaikka pääkalloja ei esitelläkään, on tässä paikassa jotain karmivaa. Nykyisin ainakin pahimman turistikauden ulkopuolella varsin hiljainen puisto oli aikoinaan täyteen rakennettu osa kaupungin keskustaa. Sitten taivaalta putosi yksinäinen pommi, joka muutaman sadan metrin korkeudella räjähdettyään lakaisi suurimman osan keskusta-alueesta matalaksi ja tappoi kymmeniätuhansia ihmisiä. Tapahtuman konkreettisin todiste on liki suoraan räjähdyksen keskipisteen alapuolella sijainnut kivirakennus. Nykyisin sen pystyyn jäänyt luuranko toimii rauhanmuistomerkkinä.

Me kävimme tutustumassa rauhanpuistoon pimeän jo laskuduttua. Seuraava päivä oli Hiroshiman vierailumme viimeinen ja sääennuste lupaili taifuunia. Emme siis uskaltaneet jättää tätä kohdetta seuraavan päivän varaan. Muistomerkit oli valaistu hienosti ja lisätehosteena toimi pilviharson takaa kuikuileva täysikuu. Vaikka kierros puistossa ilta-aikaan olikin kiva, huokaisimme seuraavana aamuna helpotuksesta. Taifuuni kun lopulta kutistui trooppiseksi myrskyksi, joka sekin ohitti kaupungin aiheuttaen vain kevyttä sadetta aamupäivän aikana. Näin meille tarjoutui vielä uusi tilaisuus tutustua puistoon päivänvalossa iltapäivän aikana.

USA:n pääkaupungissa Washingtonissa on pienestä koostaan huolimatta paljon nähtävää. Kaupungin pieni koko on oikeastaan vain plussaa, sillä kohteet ovat pääosin kätevästi kävelymatkan sisällä. Nähtävyyksien ehkä vähemmän tunnettua osastoa edustaa tämä kongressin kirjasto, joka sijaitsee aivan kadun toisella puolella kongressitalosta (ks. Washingtonin nähtävyyksiä – United States Capitol) katsottuna. Kirjaston valtavat kokoelmat pitävät majaansa neljässä erillisessä rakennuksessa. Näistä tunnetuin on päärakennus Thomas Jefferson Building, joka valmistui 1897. Tämä upea uusbarokkiluomus on ensimmäinen kongressin kirjastolle rakennettu oma rakennus. Rakennusta kutsuttiinkin sen valmistuessa vain kongressin kirjastoksi.

Kongressin kirjasto on kokoelmiltaan maailman suurin kirjasto. Vuonna 1800 perustettu kokoelma oli kuitenkin aluksi vaatimaton. Kirjaston kaikki 740 kirjaa ja kolme karttaa pitivät majaansa kongressitalossa. Brittien poltettua kongressitalon vuonna 1814 koko kirjaston kokoelman tuhoutui. Aiempi presidentti Thomas Jefferson tuli apuun ja tarjoutui myymään valtiolle oman kirjakokoelmansa uuden kongressin kirjaston siemeneksi. Tästä kokoelma lähti hitaaseen kasvuun, kunnes uusi tulipalo aiheutti katoa vuonna 1851.