USA:n länsirannikkoa etelään päin ajellessamme roadtripillämme teimme pienen kierroksen sisämaahan Kaliforniassa ensin Napan laaksoon ja sieltä Yosemiten kansallispuistoon ennen siirtymistämme San Franciscoon. Yosemite on USA:n ensimmäinen suojeltu luontokohde. Yosemiten laakso suojeltiin jo vuonna 1864. Myöhemmin Yosemite nimettiin Kalifornian osavaltion puistoksi ja edelleen kansallispuistoksi. Vuodesta 1984 asti Yosemite on kuulunut myös UNESCOn maailmanperintökohteiden listalle.

Yosemiten kansallispuiston alue on laaja, eikä meidän aikataulumme sallinut koko alueen kiertämistä. Saavuimme Yosemiten laaksoon vähän puolenpäivän jälkeen ja muutaman tunnin kiertelyn jälkeen olikin jo aika siirtyä läheiseen Wawonan kylään, josta olimme varanneet yösijan historiallisesta hotellista. Seuraavana aamuna kävimme vielä yhdellä näköalapaikalla hetken aikaa ihmettelemässä ja sitten olikin jo aika poistua kansallispuistosta.

Vierailumme San Franciscossa roadtripillämme oli nähtävyyksien osalta kohtalaisen köyhä. Kaupungissa olisi nähtävää vaikka kuinka, mutta aikaa oli yksinkertaisesti liian vähän. Oikeasti pyörimme kaupungissa yhden illan ja kaksi kokonaista päivää. Lisäksi baseballottelu imaisi näistä yhden iltapäivän. Kyseistä pallopeliä kun emme koskaan olleet päässeet seuraamaan ja San Franciscossa sellainen sattui olemaan tarjolla.

Siksipä nämä blogiin keräämäni nähtävyydet ovatkin vähän erikoisempia, mutta silti varsin hyvin kaupungin tyyliin sopivia. San Franciscohan on tunnettu suvaitsevaisuudestaan. Siksi parempaa paikkaa seksuaalivähemmistöjen Pride-kulkueen seuraamiseen on vaikea keksiä.

Elokuvallekin nimensä antanut ylös alas kukkuloita mutkitteleva Mulholland Drive -katu Los Angelesissa on suosittu vierailukohde. Hollywoodista lähtevät julkkisten talokyttäyskierrokset kulkevat näillä nurkilla. Varsin hienoja taloja kadun varrelta löytyykin. Ne tosin ovat kaukana tiestä, mutta osa näkyy hyvin korkeammilta kohdilta katsottuna.

Osa Mulholland Driven länsipäätä on yksityistietä, joten koko tien ajaminen läpi ei tule kysymykseen. Pisin yhtenäinen pätkä löytyy Interstate 405:n ja tien 101 väliltä. Me ajoimme juuri tämän pätkän Mulholland Drivea osana siirtymätaipaletta Santa Monicasta Hollywoodiin, kun vaihdoimme majapaikkaan Los Angelesin vierailun puolivälissä. Melkoinen ylimääräinen kierroshan tästä tuli, mutta reitti oli paljon mielenkiintoisempi kuin lyhin matka motaria pitkin.

Mulholland Drive jatkuu myös Interstate 405:n länsipuolella jonkin matkaa yleisenä tienä. Alkupää on suunnilleen Nike Missile Control Site LA-96:n tienoilla. Jos siis tekee mieli ajaa pidempi pätkä tätä tietä, voi samalla käydä vilkaisemassa kylmän sodan aikaista hirviötä. Koko Mulholland Driven länsipää on tiellä 101 Hidden Hillsin tienoilla.

Jo hyvissä ajoin ennen San Franciscon vierailua viime kesänä päätimme,  että haluamme käydä perille päästyämme Alcatrazin saarella. Kesäaikaan päätös onkin tehtävä hyvissä ajoin, sillä saarelle ei noin vain mennäkään. Matkoja järjestää vain yksi laivayhtiö ja kesäsesongin aikana he myyvät pitkälti eioota.

Alcatraziin pääsee joko erillisellä Alcatrazin edestakaisella matkalla tai sitten osana yhdistelmämatkaa, jossa toisena paikkana on isompi saari Angel Island. Yhdistelmämatka on kestoltaan toki pidempi ja myös hintavampi. Me jouduimme valitsemaan yhdistelmämatkan, koska varsinaiset Alcatrazin retket oli jo myyty loppuun kaupungissaoloajaltamme. Eli jos kesäaikaan saarelle mielii, kannattaa varaus tehdä yli kolme viikkoa aikaisemmin. Aamun ensimmäiset lähdöt varataan loppuun aina ensiksi.

Kalifornian rannikolla viime kesän roadtripillä ajellessamme reitillemme sattui jo vanhoista Warner Brosin piirretyistä mieleen jäänyt rantalomakohde Pismo Beach. Tämä hieman vanhahtava paikka päätyi vierailukohteeksi juuri Väiski Vemmelsäären ja Repe Sorsan Ali Baba Bunny -seikkailun takia.

Maailman simpukkapääkaupungiksi itsensä 1950-luvulla nimennyt noin 7500 asukkaan Pismo Beach on varsin sympaattisen oloinen. Kaupunki sijaitsee suunnilleen puolivälissä matkalla San Franciscosta Los Angelesiin.

Pohjoisessa Kaliforniassa on kaksi loistavaa kansallis- tai osavaltion puistoa, joissa voi ihailla uljaita rannikon punapuita, noita kaikista maailman puista korkeimmiksi kasvavia. Toinen on yhdistetty Redwood National and State Parks ja toinen Humboldt Redwoods State Park. Me vierailimme jälkimmäisessä.

Parhaiten Humboldt Redwoods State Parkiin pääsee sisälle punapuiden reunustamaa Avenue of the Giants -tietä ajaen. Pohjoisesta saavuttaessa tietä 101 pitkin, Avenue of the Giantsin pohjoispää löytyy vähän Staffordin kylän jälkeen. Etelästä päin saavuttaessa puolestaan tien eteläpää löytyy noin Garbervillen ja Phillipsvillen puolivälistä, edelleen tieltä 101. Opasteet ovat hyvää luokkaa, joten erehtymisen mahdollisuuksia ei pitäisi olla.

Los Angelesin kaupunkiin kuuluva Venice syntyi rantakohteeksi miljonääri Abbot Kinneyn toimesta 1900-luvun alussa. Hänen ideanaan oli rakentaa Amerikan Venetsia kanavineen kaikkineen.

Nykyisin kanavista ei ole enää paljoakaan jäljellä. Suurin osa niistä täytettiin ja muunnettiin tavallisiksi kaduiksi lisääntyvän autokannan tarpeisiin jo vuonna 1929. Jäljellä olevat kanavat on suojeltu ja ne muodostavat Venice Canal Historic Districtin.

San Franciscon kaapeliraitiotie cable car lienee kenties Golden Gaten sillan jälkeen kaupungin tunnetuin nähtävyys. Vuosien 1873 ja 1890 välillä käyttöön otetuista kaikkiaan 23 linjasta enää kolme on käytössä.

Kaapeliraitiotien merkitys kaupungin joukkoliikenteelle on vuosien saatossa vähentynyt. Toki edelleenkin kaupunkilaiset näitä käyttävät, mutta silti suurin osa raitiovaunumatkustajista on nykyään turisteja. Useat turistit haluavat erityisesti päästä sisälle viimeisinä päästäkseen roikkumaan vaunun ulkopuolella.

Los Angelesissa on tarjolla vähän kaikenlaista erikoisempaakin aktiviteettia. Esimerkiksi julkkisten taloja pääsee kyttäämään turistibussiajelulla oppaan johdolla. Jos ei kuitenkaan halua häiritä toisten kotirauhaa, voi käydä katselemassa jo tästä maailmasta poistuneiden julkkisten viimeisiä leposijoja. Hautapaikkojen koordinaatit löytyvät kätevästi netistä. Hollywood Forever Cemetery on yksi vaihtoehto tällaista toimintaa varten. Me kuitenkin piipahdimme Westwood Village Memorial Parkissa, joka on huomattavasti pienempi hautausmaa. [Edit. Kävimme seuraavalla reissulla Hollywood Forever Cemeteryssä]

Hautausmaan koko nimi kuuluu Pierce Brothers Westwood Village Memorial Park. Hautausmaa on hyvin pieni ja sitä on vähän hankala löytää. Navigaattori yritti opastaa meitä kovasti Ashton Avenuen kautta, vaikka sieltä ei pääsyä hautausmaalle olekaan. Osoitteessa Glendon Avenue 1218 on pieni opaste, jonka mukaan hautausmaalle löytää. Varsinaista parkkipaikkaa ei ole, mutta muiden esimerkkiä seuraten ajoimme suoraan hautausmaalle ja parkkeerasimme polun pieleen. Ei tullut kukaan kyselemään maksun perään eikä tarjoamaan parkkisakkoakaan.

Viime lauantain (9.5.2015) Hesarin matkailusivuilla oli juttu Kalifornian rannikolla kulkevasta California State Route 1 -tiestä ja tarkemmin matkasta San Fraciscosta Los Angelesiin kyseistä tietä pitkin. Tämä tarjosi jälleen hyvän tekosyyn katsella viime kesän roadtripin kuvia. Ajattelin samalla kirjailla tännekin muutaman oman ajatuksen autoilusta kyseisellä tiellä. Joskaan emme kyseistä tietä orjallisesti noudattaneet. Piipahdimme sivupoluille tuon tuosta.

Kyseinen tie alkaa pohjoisessa jo jonkin matkaa San Franciscon pohjoispuolelta Leggettistä. Leggett sijaitsee pohjoisen Kalifornian punapuuvyöhykkeellä. Me teimme Leggettistä alkaen kolmen päivän pyrähdyksen sisämaahan. Tielle 1 päädyimme San Franciscon pohjoispuolella Marin Countyssa, jonne väen vängällä änkesimme päästäksemme jonottelemaan Golden Gaten sillalle. Kyseinen silta on osa tietä 1.