Memphisin kuulu baarikatu Beale Street on hyvin rauhallinen päiväsaikaan. Illan pimetessä paikka kuitenkin herää henkiin. Elävä blues- ja rock-musiikki raikaa joka puolella ja ihmiset vaeltavat baarista toiseen.
Beale Streetin maine bluesmusiikin kotina sai alkunsa jo 1860-luvulla, jolloin kiertelevät afro-amerikkalaiset muusikot alkoivat esiintyä Memphisissä. Tällöin tosin katu tunnettiin vielä nimellä Beale Avenue.
New Yorkin pääkirjasto sijaitsee Midtownissa 5. avenuen varrella 40. ja 42. kadun välissä. Paikka on tärkeä varmasti myös kirjastona, mutta turistin näkökulmasta katsoen se on erityisesti merkittävä rakennuksena. Tätä vuonna 1911 valmistunutta uusbarokkiluomusta Stephen A. Schwarzman Buildingia ei voi olla huomaamatta ohi kävellessä. Sen verran silmiinpistävän erilainen se on verrattuna lähialueen muihin rakennuksiin. Tuollainen muhkea ja koristeellinen kivirakennus erottuu hyvin lasiseinäisten toimistotornien joukosta. Olen löytänyt itseni sitä ihailemasta jokaisella New Yorkin vierailullani.
Tämä ikoninen rakennus on vilahdellut useissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Sinkkuelämää-elokuvassa kirjasto oli häiden näyttämönä (vai mites niille häille kävikään?). Haamujengi Ghostbusters havaitsi siellä tapahtuvan outoja. Katastrofielokuvassa The Day After Tomorrow päähenkilöt hakeutuvat kirjaston sisälle suojaan nopeasti kylmenevältä säältä. Kokoelmassa kun riittää polttoainetta lämpimänä pysymiseen. Näistä esiintymisistä johtuen kirjastorakennus näyttää varmaankin tutulta, vaikka sen näkisi vasta ensimmäisen kerran.
Arkansasin osavaltion pääkaupunki Little Rock ei kuulu USA:n tunnetuimpiin kaupunkeihin. Tämä ei ole mikään ihme, sillä koko Arkansas ei kauheasti turisteja onnistu houkuttelemaan. Kun nyt kuitenkin Little Rockiin olimme päätyneet, ajattelimme ottaa selvää sen nähtävyyksistä. Mielenkiintoisimmaksi osoittautui vanha rautatiesilta Juncion Bridge, joka yhdistää Little Rockin Arkansasjoen takana sijaitsevaan North Little Rockin kaupunkiin.
Junction Bridge valmistui vuonna 1884. Se toimi rautatiesiltana sadan vuoden ajan, kunnes vuonna 1984 junaliikenne radalla lopetettiin. 2000-luvun alussa sillasta alettiin puuhata kevyen liikenteen väylää joen yli. Projekti valmistui vuonna 2008 osana Arkansas River Trail -reittiä. Tämä 27 kilometrin ulkoiluväylä hyödyntää muutoinkin käytöstä poistettua rautatietä.
Citén saarella sijaitseva kappeli Sainte-Chapelle on yksi upeimmista goottilaisen arkkitehtuurin luomuksista Pariisissa. Tämän on paljon sanottu, sillä Pariisissa näitä herkkuja on paljonkin. Sainte-Chapelle, suomeksi pyhä kappeli, toimi aikoinaan Ranskan kuninkaallisena kappelina. Sittemmin Sainte-Chapellen ympärille on rakennettu virastorakennus. Siispä nykyisin tämä aiemmin kuninkaalliseen palatsiin kuulunut kappeli sijaitsee viraston sisäpihalla. Sainte-Chapelle tunnetaan parhaiten upeista lasimaalauksistaan, jotka ovat maailman hienoimpia jäljellä olevia 1200-luvun taidonnäytteitä lajissaan.
Sainte-Chapelle kärsi monien muiden Ranskan merkkirakennusten tapaan vaurioita vallankumouksen vuosina. Onneksi osa ikkunoista säilyi ja lasimaalauksista jopa kaksi kolmasosaa on edelleen alkuperäisiä. Rakennus restouroitiin alkuperäiseen loistoonsa 1800-luvulla. Joskin myöhemmissä tutkimuksissa 1800-luvun restauroinneissa käytetyt värit ovat osoittautuneet alkuperäisiä hennommiksi.
Nizzan rantakatu Promenade des Anglais on kenties kaupungin tunnetuin paikka. Tämä noin seitsemän kilometrin pituinen rantaviivaa seuraileva katu alkaa Nizzan lentokentältä päättyen suunnilleen linnakukkulan juurelle. Kävelykadulla on erilliset kaistat jalankulkijoille ja pyöräilijöille.
Promenade des Anglais, suomeksi englantilaisten kävelykatu, sai nimensä rahoittajiltaan. Englantilaiset aristokraatit olivat pakoilleet Britannian kalseaa talvea Nizzaan jo 1700-luvun loppupuoliskolta alkaen. Vuonna 1820 talvi oli kylmä myös Ranskassa ja Nizzaan saapui suurin joukon kerjäläisiä. Englantilaiset ylimykset päättivät helpottaa kurjien elämää tarjoamalla heille töitä. Sopivaksi projektiksi valikoitui kävelykadun rakentaminen rannan tuntumaan.
Pilvenpiirtäjät tuovat varmasti monelle mieleen juuri New Yorkin Manhanttanin. Silti ensimmäiset pilvenpiirtäjät valmistuivat Chicagoon ja korkeimmat rakennukset ovat jo pitkään löytyneet Aasiasta. Manhattan ei nykyisin enää komeile edes pilvenpiirtäjien määrässä tilastojen kärjessä. Tilanne oli kuitenkin toinen 1920-luvulla, jolloin Manhattanilla kisailtiin tosissaan maailman korkeimman rakennuksen tittelistä. Yksi kisaaja oli Chrysler Building, joka ehtikin pitää johtoasemaa hallussaan miltei vuoden ajan. Korkeampia taloja on sittemmin valmistunut monia, mutta ainakin minun silmissäni yksikään niistä ei ole ohittanut Chrysler Buildingia yhdessä asiassa: minulle Chrysler Building on edelleen Manhattanin upein pilvenpiirtäjä.
Chrysler Building sijaitsee Manhattanin Midtownissa lähellä Grand Central -rautatieasemaa. Rakennus on kaikkiaan 318,9 metriä korkea. Sen valmistumisen jälkeisinä vuosina kaksi ensimmäistä kerrosta toimivat Chryslerin autojen näyttelytilana, jonne yleisöllä oli vapaa pääsy. Rakennuksen 71. kerroksessa sijaitsi myös näköalatasanne. Valitettavasti nykyisin rakennus ei enää ole yleisölle avoin, näköalatasannekin suljettiin vuonna 1945. Ainoastaan aulaan pääsee vierailemaan.
Matkatessamme raitiovaunulla New Orleansin Garden Districtin suuntaan edessämme istui nuori nainen, jolla oli valtava kihara hiuspehko. Jostain taaempaa vaunusta nuori mies tervehti naista nimeltä ja sanoi: ”Sinun hiuksesi ovat tänään kaikkialla.” Nainen kääntyi katsomaan taakseen, hymyili ja vastasi: ”Tiedän. Nyt on kesä ja annan niiden sen kunniaksi olla vapaina.” Tämä sai koko vaunullisen ihmisiä hymyilemään.
Raitiovaunu on julkisen liikenteen kulkuneuvoista kaupunkilaisin, kenties metron ohella. Vaikka raitiovaunut ovatkin välillä vähän hitaita, olen aina pitänyt niistä. Olinkin todella onnellinen, kun vuoden Helsingissä asuttuani muutin kävelymatkan päähän raitiovaunulinjan päätepysäkiltä. Myös reissussa pyrin aina tilaisuuden tullen ajelemaan raitiovaunuilla. Aiemmin olen kirjoitellut San Franciscon kaapeliraitionaunuista (ks. San Franciscon nähtävyyksiä – Cable Car). Myös New Orleansin raitiovaunut ansaitsevat oman esittelynsä. Onhan St. Charles Avenuen linja maailman vanhin yhtäjaksoisesti käytössä ollut raitiovaunulinja. Liikenne tällä linjalla alkoi vuonna 1835.
Nizzan vuonna 1913 avatulla Hotel Negrescolla on edelleen todella ylellisen majapaikan maine, vaikka se ei ehkä enää olekaan ihan maineensa veroinen. Majoituksen hintakaan ei ole täysin mahdoton, joskaan halvaksi Negrescoa ei voi mennä väittämään. Kuninkaalliset ja muu kerma eivät enää viihdy Nizzassa ja se varmasti näkyy niin hinnassa kuin laadussakin.
Me emme ole vielä Negrescoa majapaikkana testanneet, mutta halusimme silti käydä vilkaisemassa paikkaa myös sisältä päin. Tähän tarjoutuu kätevimmin mahdollisuus asioimalla hotellin ravintoloissa. Lounas olisi ollut hyvä vaihtoehto, mutta me päädyimme iltapäiväteehen, jota tarjoillaan baarin puolella. Sisälle saa astua ihan pääovesta ja vessatauolla tarjoutuu mahdollisuus muihinkin hotellin tiloihin tutustumiseen.
Kioton vierailumme yksi ehdottomista kohokohdista oli käynti zenbuddhalaisessa Kinkaku-jin temppelissä, jonka kultainen paviljonki on yksi Japanin tunnetuimpia ja suosituimpia rakennuksia. Temppelin virallinen nimi on oikeastaan Rokuon-ji, mutta tuolta toiselta nimeltä, joka muuten tarkoittaa kultaisen paviljongin temppeliä, tämä paikka paremmin tunnetaan. Kinkaku-ji on yksi Kioton seitsemästätoista historiallisesta monumentista, jotka kuuluvat UNESCOn maailmanperintöluetteloon.
Temppelin alueella on useampia rakennuksia, mutta juuri sen kultaisen paviljongin takia ihmiset paikalle saapuvat. Itse temppeli on ihan eri rakennuksessa. Paviljonki on rakennettu lammen rannalle ja sitä ympäröi kaunis japanilainen puutarha. Paviljonkia voi lampea kierrellessä katsella monelta eri kulmalta, mutta sen sisälle ei kuitenkaan ole asiaa. Kiva olisi sisäpuolikin ollut nähdä, sillä netistä löytyvistä kuvista päätellen rakennus on sisältä vielä pikkuisen enemmän kultainen kuin päältä päin. Jos se nyt edes on mahdollista.
Chicagon yksi suosituimmista vierailukohteista on viihde- ja ostoskeskittymä Navy Pier. Tämä kilometrin pituiselle laiturille rakennettu kokoelma erilaisia viihdevimpaimia oli vielä joku vuosi sitten kaupungin kohteiden ykköspaikalla, mutta sitten viihtyisä Millennium Park meni sen ohi (ks. Chicagon nähtävyyksiä – Millennium Park). Silti Navy Pierilla vierailee edelleen vuosittain liki yhdeksän miljoonaa ihmistä. Meille sattui visiitin ajaksi upean kaunis helteinen kesäpäivä, joka oli kuin tehty ulkoilmaviihteestä nauttimiseen.
Navy Pierin kenties tunnetuin maamerkki on suuri maailmanpyörä. Vanha avonaisilla koreilla varustettu pyörä purettiin vuonna 2015 ja keväällä 2016 käyttöön otettiin uusi modernimpi versio Centennial Wheel. Tämän 196 metriä korkean maailmanpyörän korit ovat suljettuja ja ilmastoituja. Olin pikkuisen pettynyt uuden maailmanpyörän nähdessäni, sillä olin odottanut sitä sympaattisen näköistä vanhaa laitetta, josta olin nähnyt valokuvia. En kuitenkaan ollut aikeissa nousta kyytiin, joten harmi ei ollut kovin suuri. Chicagon korkeista paikoista minulle riitti sillä vierailulla Willis Tower (ks. Chicagon nähtävyyksiä – Willis Tower).
