Route 66 -reitin varrelta löytyy nähtävyyksiä suurista ja tunnetuista luonnonihmeistä varsin kotikutoisiin turistinhoukuttimiin. Jälkimmäiseen kategoriaan menevistä tämä sininen valas on yksi sympaattisimmista. Eihän tämä nyt oikeasti millään mittapuulla kummoinen nähtävyys ole. Silti ei yhtään harmittanut, että sen kohdalla pysähdyimme ja hetken jaloittelimme.

Olen aiemmin kirjoittanut ensikokemuksestani Finnairin Economy Comfort -luokassa. Tuolloin pohdiskelin vähän kokemuksen hinta-laatusuhdetta ja epäilin tuskin sijoittavani rahojani moiseen uudestaan. Vaan niinpä siinä nyt sitten on käynyt, että pitkillä lennoilla Economy Comfortista on tullut meillä se normaali tapa matkustaa. Otamme yleensä tämän pienen matkamukavuuden parannuksen menolennolle, kotiinpaluuseen kelpaa huonompikin luokka.

Taannoisella Japanin matkallani pääsin ensimmäistä kertaa uuden Airbus 350 -koneen kyytiin. Olen lukenut paljon hyvää Economy Comfortista tässä koneessa (mm. Tämä matka -blogista). Siksi halusin kokeilla, onko konetyypeillä tässä kohtaa eroja.

Heti aluksi haluan todeta, että eroa on. Sain hyvän vertailukohdan, sillä kotiinpaluu tapahtui A330-koneella. Otin myös paluumatkalle poikkeuksellisesti Economy Comfortin, jotta pääsin hieman vertailemaan kokemusta. Edellisestä kaukolennosta tässä luokassa kun oli jo useampi kuukausi aikaa (ks. Kahdeksan päivää New Yorkissa).

Japanin junamatka alkaa olla käsitelty. Enää on jäljellä kuittien tarkastelu. Tällä kertaa olin ruokakuntamme ainoana edustajana matkalla ja siksi ilmoitan kaikki kustannukset vain yhdeltä henkilöltä.

Tällä reissulla en ollut kulujen kirjaamisen suhteen ihan yhtä tarkka kuin muutamalla aiemmalla reissulla. Erittely ei tästä syystä ole tällä kertaa ihan huipputasoa. Matkan isoimmat kuluerät tulevat kuitenkin selväksi ja on se viivan alle saatu kokonaissummakin mukana.

Japanin junamatkamme matkakertomus on varsinaisen reitin osalta nyt kerrottu. Ajattelin vielä ennen perinteisen tilinpäätöksen esittelyä kerätä yhteen kaikki tekemäni käytännön havainnot Japanista. Näihin on sitten itsekin kiva palata, kun seuraava vierailu tulee ajankohtaiseksi.

Japani oli ylivoimaisesti haastavin matkakohde, jossa olen koskaan käynyt. Iso tekijä oli jo se, ettei englannin kielellä juurikaan pärjännyt edes auttavasti. Meillä onneksi yksi matkaseurueen jäsen puhui japania ja oli käynyt maassa useita kertoja. Hän toimi oppaana ja me muut seurasimme perässä. Vaikka yleensä itse oman ruokakuntamme matkoilla otan tämän oppaan roolin, oli perässäkävelijäksi todella helppo heittäytyä. Siinä jäi hyvin aikaa havainnoida ympäristön yksityiskohtia ja ikuistaa niitä kameran muistikortille. Yritin kuitenkin edes pikkuisen skarpata, että sitten joskus Japaniin omatoimisesti matkatessani en olisi ihan hukassa.

Asuntomessujen sivutapahtuma Kaupunkielämää Jätkäsaaressa esittelee modernia kaupunkiasumista vielä rakenteilla olevassa Jätkäsaaren kaupunginosassa Helsingissä. Tämä satama-alueesta kaupunginosaksi muotoutuva alue kuuluu eteläiseen kantakaupunkiin ja se sijoittuu aivan Ruoholahden, Hietalahden ja Punavuoren naapuriin. Parhaiten Jätkäsaari tunnetaan Länsisatamasta, josta käsin Tallink ja Eckerö Line operoivat lauttaliikennettä Tallinnaan. Kaupunkielämää Jätkäsaaressa on jo käynnistynyt ja se jatkuu 9.9.2018 asti.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun tällainen Asuntomessujen kapunkiasumistapahtuma järjestetään. Kaupunkielämää Jätkäsaaressa on toteutettu yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa ja se tarjoaa paljon ilmaista katsottavaa. Ohjelmassa on kaikenlaista kaupunkiasumisen eri aiheita käsittelevistä keskustelutilaisuuksista konsertteihin. Osa tapahtumista on myös interaktiivisia, kuten vaikka koko perheen savityöpaja.

Japanin junamatkamme viimeinen kohde oli Tokio. Saavuimme tähän Japanin pääkaupunkiin ja yhteen maailman suurimmista metropoleista luotijunalla Hiroshimasta. Saapumispäivämme oli viimeinen, jona viikon Japan Rail Passimme oli voimassa. Meillä oli siis vielä kyseisen päivän ajan mahdollista ajella rajattomasti JR-yhtymän junilla. Käytimmekin tätä mahdollisuutta heti ensimmäiseksi Tokioon saavuttuamme siirtymiseen Shinjukun asemalle, josta majapaikkaamme oli enää lyhyt kävelymatka.

Tokio on melkoisen hurja kaupunki. Itse kaupungin väkiluku on reilut 13,5 miljoonaa ja koko metropolialueella asukkaita on häkellyttävät 38 miljoonaa. Ei ihme, ettemme päässeet niin korkeaan torniin, että olisimme nähneet kaupunkialueen rajalle asti. Lentokenttäjunallakin matkaa sai tehdä tunnin ajan ennen kuin reuna tuli vastaan.

Kaveriporukkamme Japanin junailut etenivät Kioton ja Fukuokan jälkeen kolmanteen majoituskohteeseen Hiroshimaan. Tässä vaiheessa matka oli jo puolivälissä. Siirtymä Fukuokasta Hiroshimaan tarkoitti paluuta Honshun saarelle, josta matkamme sai alkunsa. Koko loppumatkan ajan pysyisimme tällä Japanin pääsaarella.

Hiroshimaan luotijunalla saavuttuamme hankkiuduimme taksilla hotellille. Koko matkan ajan jatkunut reilusti yli 35 asteen helle ei houkutellut matkatavaroiden kuljettamiseen katuja pitkin yli kilometrin matkoja. Olimme tätä kokeilleet jo Kiotossa. Ei jatkoon. Paikallisiin pieniin takseihin mahtuivat vain kahden ihmisen matkatavarat, joten neljästään tarvitsimme kaksi taksia. Keskimäärin taksimatkan hinnaksi tuli alle 1000 jeniä, eli vähän vajaat 8 euroa. Tämä oli summa, jonka olimme tästä pienestä luksuksesta valmiita maksamaan.

Kaveriporukkamme Japanin junamatka oli edennyt toiseen yöpymiskohteeseen, Fukuokaan, asti. Päätimme käyttää toisen kokonaisen Fukuokan päivän vierailuun noin puolen tunnin luotijunamatkan päässä etelässä sijaitsevassa Kumamoton kaupungissa. Kumamoto oli reissumme kohteista pienin. Kaupungin asukasluku on vain vähän reilut 800 000 ja koko metropolialueenkin koko jää alle 1,5 miljoonan. Paikka oli minulle täysin ennalta tuntematon, mutta pikainen tutustuminen Lonely Planetin avulla sai kiinnostuksen heräämään.

Kumamoton tunnetuin nähtävyys on Kumamoton linna, joka kuuluu Japanin hienoimpiin. Valitettavasti kaupunkia vuonna 2016 ravistelleet kaksi suurta maanjäristystä vaurioittivat linnaa pahoin. Korjaustöiden takia linnan sisälle ei ole asiaa vielä pitkään aikaan. Koko remontin on arveltu kestävän vuosikymmeniä. Oletettavasti osa paikoista avataan vierailijoille jo aiemmin, mutta vielä tässä vaiheessa tarjolla on vain kävelyreitti muurin ympäri.

Kolmen kaverini kanssa tekemämme Japanin junamatkan ensimmäinen majapaikan vaihto tapahtui kuudentena päivänä. Tuolloin pakkasimme matkatavaramme, kirjauduimme ulos Kioton hotellista ja suuntasimme Shinkansen-luotijunalla kohti Fukuokaa. Tämä noin 1,5 miljoonan asukkaan kaupunki sijaitsee Japanin pääsaarista eteläisimmällä eli Kyūshūlla.

Olimme varanneet junaan istumapaikat etukäteen, sillä emme halunneet joutua seisomaan junan käytävällä tätä noin kolmen tunnin matkaa. Kioton asemalla on erillinen tiski ulkomaalaisille asiakkaille. Tämä onkin kätevää, sillä tällä tiskillä palvelevat virkailijat osaavat kaikki englantia. Yleensä virkailijaparat ovat paniikissa turistin jonosta bongatessaan. Tosin yksi ryhmämme jäsenistä puhui japania, joten virkailijat saivat kohdallamme huokaista helpotuksesta.

Minun ja kolmen kaverini Japanin junamatka jatkui toisella päiväretkellä Kiotosta käsin. Tällä kertaa kohteena oli Kobe, joka sijaitsee jonkin matkaa Kiotosta lounaaseen päin. Tässä kohtaa kahden viikon matkaamme olimme jo viikon päässä Tokiosta, ja tämä merkitsi optimaalista aikaa viikon Japan Rail Passimme leimaamiseen. Passi mahdollisti luotijunien käytön ja tämä lyhensi Kioton ja Koben välisen etäisyyden puoleen tuntiin.

Japan Rail Pass tarjoaa rajattoman määrän matkustusta ilman lisämaksua kaikilla JR:n junilla, ihan kaikista nopeimpia luotijunia lukuun ottamatta. Passi on ostettava jo kotimaasta käsin, mutta matkatoimistosta saadun lipun voi kuitenkin vaihtaa viralliseen passiin vasta perillä Japanissa. Passin voimassaolo alkaa vaihtohetkestä ja jatkuu etukäteen määritellyn keston ajan. Meillä tuo kesto oli siis yksi viikko.