Viime lauantain (9.5.2015) Hesarin matkailusivuilla oli juttu Kalifornian rannikolla kulkevasta California State Route 1 -tiestä ja tarkemmin matkasta San Fraciscosta Los Angelesiin kyseistä tietä pitkin. Tämä tarjosi jälleen hyvän tekosyyn katsella viime kesän roadtripin kuvia. Ajattelin samalla kirjailla tännekin muutaman oman ajatuksen autoilusta kyseisellä tiellä. Joskaan emme kyseistä tietä orjallisesti noudattaneet. Piipahdimme sivupoluille tuon tuosta.

Kyseinen tie alkaa pohjoisessa jo jonkin matkaa San Franciscon pohjoispuolelta Leggettistä. Leggett sijaitsee pohjoisen Kalifornian punapuuvyöhykkeellä. Me teimme Leggettistä alkaen kolmen päivän pyrähdyksen sisämaahan. Tielle 1 päädyimme San Franciscon pohjoispuolella Marin Countyssa, jonne väen vängällä änkesimme päästäksemme jonottelemaan Golden Gaten sillalle. Kyseinen silta on osa tietä 1.

Kambodžan pääkaupungissa Phnom Penhissä vieraillessamme tutustuimme muiden kohteiden ohella maan 40 vuoden takaisesta kansanmurhasta muistuttaviin museoihin. Kuoleman kentistä kirjoitin jo aiemmin ja nyt on vuorossa jokunen sana ja kuvanen itse kaupungista löytyvästä Tuol Slengin kidutusmuseosta.

Tuol Sleng oli punakhmerien vallakumouksen alkaessa koulu. Se kuitenkin muutettiin vankilaksi ja kuulustelukeskukseksi. Siellä vallankumouksen vihollisina pidätettyjä ihmisiä pidettiin epäinhimillisissä oloissa pienen pienissä selleissä. Ihmisiä myös kidutettiin julmasti. Kidutuksesta hengissä selvinneet kuljetettiin lopulta kuoleman kentille teloitettaviksi.

Edellisellä viikolla tuli kuluneeksi 40 vuotta punakhmerien valtaannoususta Kambodžassa. Siksi taas kaivelin kuva-arkistojemme kätköjä ja palautin mieleen muutaman vuoden takaisen vierailumme Phnom Penhissä kansanmurhan muistomerkkejä tutkimassa.

Kaikkiaan kommunististen punakhmerien neljä vuotta (1975-1979) kestäneen vallassaolon aikana arvioidaan noin viidesosan Kambodžan kansasta kuolleen. Tässä puhutaan siis noin 1,7 miljoonasta ihmisestä. Osa teloitettiin ja osa kuoli nälkään ja kulkutauteihin. Hallinnon tavoitteena oli luoda jonkinlainen hämmentävä ideaali maatalousyhteiskunta. Kaupungit tyhjennettiin ja ihmiset siirrettiin maaseudulle. Kaikenlaiset huvitukset kiellettiin ja ihmisten tuli uhrata koko elämänsä työnteolle.

Oian luokitteleminen rantakohteeksi on ehkä vähän liioittelua, mutta kun se ei oikein kaupunkikohdekaan ole ja rantojakin on ihan helpon matkan päässä, lienee se kuitenkin riittävän lähelle oikeaa.

Kreikkaon matkakohteena jäänyt meille vähän vieraaksi. Parempi puolisko käväisi pikaisesti työmatkalla tutustumassa Ateenaan ja onpa hän joskus lapsuudessaan lomaillut Kyproksella, mutta yhdessä emme ole käyneet muualla kuin Santorinilla kerran joitain vuosia sitten.

Valitsimme majapaikaksemme hieman epätyypillisesti Oian kaupungin saaren pohjoispuolelta. Suurin osa turisteista majoittunee eteläpuolelle saarta lähemmäs hiekkarantoja, mm. Kamariin. Rantalomailu ei kuitenkaan ole oikein meidän juttumme. Siispä sijoitimme itsemme saaren kauneimpaan kylään, josta kuitenkin oli ihan helppo bussimatka useammallekin rannalle

Aikoinaan ihan ensimmäisellä Pariisin matkalla eksyimme latinalaiskorttelin alueella lounaalle pieneen bretagnelaiseen crêperavintolaan nimeltään Crêperie des Pecheurs. Ruokalistalla tosiaan oli lähes pelkästään täytettyjä lettuja sekä suolaisina että makeina. Muutama annos mereneläviä oli näiden lisäksi otettu mukaan. Juomana tarjoiltiin todella hyvää bretagnelaista omenasiideriä.

Paikka on edelleen olemassa, eikä se ole juuri muuttunut. Ravintola on sisustettu kovin merihenkisesti. Olo on kuin olisi syömässä ahtaassa vanhassa laivassa. Ensimmäisellä reissullamme halusimme vielä viimeisenä päivänä palata tähän ravintolaan, mutta sen löytäminen tuotti hieman ongelmia. Lopulta kuitenkin onnistuimme ravintolan paikallistamaan.

Riikassa kävin noin kuukautta aiemmin työmatkalla. Nyt päätimme ihan omatoimisesti piipahtaa pääsiäisviikonloppuna yöpymässä Tallinnassa. Minulle tämä oli ensimmäinen yöpyminen Virossa. Parempi puolisko on tällä sektorilla kokeneempi. Matka taittui Viking XPRS-laivalla. Lakon uhka hieman loi jännitystä reissun onnistumisen suhteen, mutta onneksi työtaistelulta vältyttiin.

Aiemmilla pikapyrähdyksillä Tallinnassa olen ehtinyt lähinnä kiertelemään vanhassa kaupungissa. Hotellimme Nordic Hotel Forum sijaitsi ihan vanhan kaupungin nurkalla. Jälleen askel vei suoraan mukulakivikaduille ja siellähän se aika taas kului pääosin.

Varasimme matkan pakettina Vikingin kautta. Tämä näytti olevan halvin vaihtoehto. Joku matkatoimisto tarjosi kohtalaisen saman hintaista pakettia, mutta aikataulut eivät kuulostaneet siinä paketissa yhtä hyviltä. Vikingin laiva-hotelli -paketin hinnaksi muodostui 165€ kahdelta hengeltä sisältäen hytin molempiin suuntiin Viking XPRS -laivalla. Hytti oli ehkä ylimääräistä luksusta ja ilman sitä olisi selvinnyt viitisen kymppiä edullisemmin. Mutta olihan se toki mukava jättää ulkovaatteet ja reput hyttiin laivalla liikuskellessa.

Twin Peaksista tuli kirjoitettua aiemmin viikolla ja nyt tuli mieleen sanoa pari sanaa Sideways-leffan kuvauspaikoista, joilla tuli myös pyörähdettyä viime kesänä. Tästäkin aiheesta sanoin jo aiemmin sanan tai pari. Idea tämän jutun kirjoittamiseen syntyi, kun eilen ihan vahingossa satuimme telkkarin ääreen Sidewaysin alkumetreillä ja päädyimme pitkästä aikaa katsomaan elokuvan loppuun asti.

Sideways tuli aikoinaan katsottua leffateatterissa. Menimme ilman mitään ennakko-odotuksia katsomaan nyt jo suljettuun Forumin elokuvateatteriin Helsingissä mitä ohjelmistossa olisi tarjolla. Ainoa edes etäisesti mielenkiintoisen kuuloinen elokuva, joka oli alkamassa siinä vartin sisällä, oli Sideways. Kummallakaan ei ollut mitään etukäteistietoja leffasta, mutta kuvaus vaikutti ”ihan kivalta”. Elokuva osoittautui aivan mainioksi.

Bangkokista kun tuli tällainen juttu kirjoitettua, niin miksipä ei New Yorkistakin. Manhattanhan se on se pilvenpiirtäjien oikea koti. Olkoonkin, että Hongkongissa on näitä tötteröitä paljon enemmän.

Varsinainen klassikko New Yorkin näköalapaikoista on Empire State Buildingin näköalatasanne, joka sijaitsee tornin 86. kerroksessa. Useina aikoina päivästä tämä on myös varsin suosittu, eli kannattaa varautua jonotukseen. Enemmän maksamalla on mahdollista päästä myös ylemmälle näköalatasanteelle 102. kerroksessa. Täällä tosin näkymiä katsellaan lasin läpi. Ylempi tasanne ei myöskään ole auki aina.

Mikäli tarkoitus on viettää aikaa pidempään Empire State Buildingin näköalatasanteella esimerkiksi auringonlaskua ja valojen syttymistä katsellen, on syytä huomioida, ettei näköalatasanteella ole lainkaan istumapaikkoja. Henkilökunta myös pitää hyvin tehokkaasti huolta, etteivät vierailijat istuskele lattioilla. Pidemmän ajan viettäminen näköalatasanteella on siis erittäin epämiellyttävää. Saavuimme kerran itse juuri vähän ennen auringonlaskua, jolloin jonot olivat lähes olemattomat ja vietimme tornissa aikaa parisen tuntia. Oli vähän tylsää, vaikka näkymät olivatkin hienot.

Eilisessä Helsingin Sanomissa (28.3.2015) oli juttu matkasta Twin Peaksin kuvauspaikoille. Jutussa matkastaan kertova pariskunta oli liikkeellä noilla tienoilla suunnilleen samoihin aikoihin kuin mekin eli kesällä 2014. Jokusen sanan olen aiheesta kertonut jo aiemmin, mutta ehkä tässä olisi paikka ihan täsmäjutullekin. Samalla voisin kerätä yhteen jokusen linkin, josta voisi olla isommin aiheesta kiinnostuneelle iloa.

Minä olin autuaan tietämätön Twin Peaksin kuvauspaikkojen läheisyydestä kesän 2014 roadtripin suunnittelua aloitellessamme. Ensimmäisen kerran törmäsin aiheeseen Lonely Planetin Seattlen opasta lukiessani. Huomasin, että osa paikoista on niin lähellä Seattlea, että ehdimme siellä hyvin käymään kumipyörille siirtyessämme ennen suuntaamista etelää kohti.

Tämän havainnon tehtyäni yritin tutustua aiheeseen, mutta tietoa oli tuolloin varsin kehnosti saatavilla. Parasta, mitä netistä löysin, oli artikkeli erään amerikkalaisen pariskunnan Twin Peaks -matkasta 1990-luvun alusta. Tästä artikkelista löysinkin sitten paljon hyödyllistä tietoa ja aika pitkälti sen pohjalta valitsimme itsellemme parhaiten sopivan reitin ja kätevimmin matkan varrelle sopivat vierailukohteet. Nyt tietoa tuntuu olevan enemmän tarjolla ja tuon artikkelin kaiveleminen esille vaati jo vähän tarkempaa hakuehtojen rajausta.

Tulevaa kesälomaa odotellessa on pakko jo vähän muistella aiempia käyntejä samoilla tienoilla. Tällä kertaa katsotaan aihetta vähän toisesta näkökulmasta.

Thaimaan pääkaupunki Bangkok on nimittäin kaupunkimaisemaa mielellään lintuperspektiivistä tarkkaileville ihmisille mainio paikka. Itse vahvasti korkeanpaikankammoisena en kuulu tähän porukkaan, mutta onpa sitä silti tullut parissa tornissa käytyä.

Bangkokista löytyy muiden hassutusten lisäksi maailman korkein ulkoilmabaari, Sky Bar, joka sijaitsee State Tower -tornitalon 64. kerroksessa. Paikka aukeaa juuri sopivasti iltakuuden aikaan auringon ollessa laskusuunnassa. Vieraillessamme tuolla keväällä 2012 paikka oli vielä maltillisesti kansoitettu.